Wes Craven (1939 – 2015) oli amerikkalainen elokuvaohjaaja,
jonka ura kesti neljä vuosikymmentä. Epätasaiseen sarjaan mahtui pari globaalia
hittiä sekä lukuisia pienempiä helmiä. Pääasiallisesti genrenä kauhu ja
fantasia.
Allekirjoittaneelle Wes Craven tuli tutuksi ensimmäistä kertaa
elokuvasta Painajainen Elm Streetillä.
Elokuva räjäytti kaupallisen potin ja synnytti uuden kulttihirviön, Freddy Kruegerin. Tämän
jälkeen seurasin miehen tuotantoa Scream –trilogiaan asti. Tässä lyhyt
läpileikkaus Cravenin tuotannosta. Rest in peace Wes (- 30.8.2015).
The Last House on the Left (1972)
Cravenin brutaali esikoiselokuva, joka kertoo miesjoukkion
suorittamasta raiskauksesta ja sitä seuraavasta kostosta. Leffa on niin raaka
ja inhottava, että en voi suositella sitä heikkohermoisille. Olen nähnyt Last
Housen kerran, enkä aio katsoa toiste.
The Hills Have Eyes (1977)
Hills on karu kuvaus autiomaahan eksyneestä amerikkalaisperheestä
asuntoautoineen. He törmäävät peräkammarin poikiin, jotka harrastavat kaikkea
mahdollista kannibalismista insestiin. Elokuva on enemmän sarjakuvamainen kuin Last
House, joten sen voi katsoa myös eräänlaisena kauhukomediana. Tosin huumori tai
sen puuttuminen on täysi katsojan silmissä.
Painajainen Elm Streetillä (1984)
Cravenin elokuvista se suurin ja kaunein. Elokuva tehtiin hyvin
pelkistetyillä erikoistehosteilla mutta sen juoni iski kultasuoneen. Teinien
unia riivaa kuollut sarjamurhaaja Freddie Krueger, joka jatkaa nuorten
jahtaamista ja lahtaamista vielä haudan takaa. Elokuvan tehosteet tehtiin niin, että esim. makuuhuoneen seinä oli viritetty lakana, jonka läpi Krueger
kurkoitti. Kuulostaa typerältä, näyttää erittäin siistiltä. Tässä elokuvassa
debyyttinsä teki eräs tulevaisuuden tähti nimeltä Johnny Depp.
Käärme ja Sateenkaari (1988)
Löyhästi tositapahtumia hipaiseva Käärme ja Sateenkaari
kertoo Haitista ja voodoosta. Suuri amerikkalainen lääkefirma lähettää miehensä
(Bill Pulman) ottamaan selvää, miten voodoo-papit vaivuttavat ihmiset transsiin
ja tekevät näistä zombieita. Jos se tehdään jollain aineella, on aine kultaakin kalliimpaa. Jenkkimies törmää paikalliseen
taikauskoon, voodoohon ja ihmisiin, joista on tehty tahdottomia zombieita.
Vaikka elokuva päättyykin perinteiseen rytinään, on itse tarina hyvä ja
mielenkiintoinen. Aivan alussa on kohtaus, jota ei voi katsoa siristämättä
silmiään.
Shocker (1989)
Elm Street –menestysten jälkeen Craven yritti toistaa hittikaavan
Shockerissa. Murhamies Horace Pinker jää kiinni Peter Bergin näkemien unien
perusteella. Teloitus menee kuitenkin pieleen ja
Horacesta tulee eräänlainen sähköiseen muotoon muuntunut teurastaja. Shocker ei
kuitenkaan onnistunut siinä missä Painajainen Elm Streetillä, vaan vaipunut unholaan.
Kellariväkeä (1991)
90-luvun alussa Wes Craven teki jälleen täysin omaperäisen
kauhuelokuvan. Slummissa asuvat pojat päättävät ryöstää omituisen
vuokraisännän, jolla huhutaan olevan kulta-aarre kätkettynä kotonaan. Everett McGillin
esittämä vuokraisäntä on äärimmäisen perverssi ja pelottava hahmo, mutta silti
elokuvan tuoksinassa voi myös nauraa. Talo, johon pojat murtautuvat,
osoittautuu omituiseksi loukuksi ja kellarissa asuu jotain...
Brooklynin vampyyri (1995)
Jostain syystä Wes sai idea laittaa Eddie Murphy
näyttelemään vampyyria. Ei toiminut. Tämä piti varmaankin olla kauhukomedia,
mutta elokuvassa ei ole tarpeeksi kumpaakaan. Elokuva on siis painunut
unohduksiin.
Scream (1996)
Wes Craven nousi vielä kerran parrasvaloihin
Scream-trilogialla. Elokuva on nerokas parodia sarjamurhaajaelokuvista. Teinit
etsivät murhaajaa, joka toimii kaikkien kauhuelokuvasääntöjen
ja kliseiden mukaisesti. Neitsyet säästetään, vääriä ihmisiä epäillään ja seksin jälkeen teiniä odottaa varma kuolema maskinaamaisen tappajan
silpomana. Screamissa näyttelee mm. Drew Barrymore, Neve
Campbell, Courtney Cox ja David Arquette.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti