Joulukalenteri 5. luukku: Jouluräyhän julistus

Joulurauha julistetaan jouluaattona klo 12 Turun Vanhalla Suurtorilla suomeksi ja ruotsiksi. Joulurauhan julistus on luettu aina 1300-luvulta asti. Teksti lienee matkan varrella muuttunut, mutta keskeinen sisältö on säilynyt samana: ääneen luettu julistus muistuttaa joulurauhan alkamisesta, kehottaa viettämään juhla-aikaa sopuisasti, uhkaa rikkomuksen tekijöitä ankarilla rangaistuksilla ja toivottaa hyvää joulua.

Tästä huolimatta rauha ei ole säilynyt. Joka kerta poliisi saa hälytyksiä joulurauhan rikkomisesta ympäri maata. Ilmeisesti joku vastarannan kiiski julistaa vastavetona jouluräyhän. Miksi näin tehdään ja kenen parvekkeelta se julistetaan? Julistus menee ehkä osimmoilleen näin:

Huomenna, jos humala suo
on hapokas ja aromirikas joulujuhla

ja julistetaan siis täten yleinen jouluräyhä kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla raskaudella viettämään sekä lopuksi väsyneesti ja vaisusti sammumaan.

Sillä se, joka tämän räyhän rikkoo ja jouluhulinaa jollain säädyllisellä taikka siveellisellä käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka juhlaväki kullekin pönöttäjälle erikseen määrää.

Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille rajua ja räyhällistä joulujuhlaa!

Pyydän nyt kaikkia lukijoita olemaan valppaana ja ilmiantamaan jouluräyhän julistajan virkavallalle. Eiköhän laiteta yhdessä piste tälle "perinteelle".

Tältä parvekkeelta julistetaan Turun joulurauha: Brinkkalan talo (kuva: Turun museokeskus/ valokuva-arkisto www.finna.fi)

Joulukalenteri 4. luukku: Kuka keksi joulun?

Kaija K lauloi kuka keksi rakkauden. Minä haluan laulaa, tai siis kysyä, kuka keksi joulun. Unohdetaan hetkeksi se Jeesus-lapsi ja mietitään, mistä jouluperinteet alkoivat. Se on saattanut mennä ehkä näin:

Keskitalvi on ollut pimeä ja kylmä jo Aatamin ajoista lähtien. Mökin Martti ja Miina hytisevät torpassa pilkkopimeässä ja masennus on ankara. Eikö mistään saa valoa pimeään?

Martti siihen ehdottamaan, että eiköhän laiteta tupa täyteen kynttilöitä. Tuodaan sisälle puu, että saadaan ripustettua valontuojia joka oksalle. Martti ehdottaa koivua, mutta Miina järkevänä naisena tyrmää ajatuksen. Tähän aikaan vuodesta koivu on pelkkä lehdetön ranka. Havupuu sen olla pitää ja mänty ei käy, koska siinä on niin harvassa oksia. Martti hakee siis kuusen ja pystyttää sen tuvan nurkkaan. Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin.

Ruuasta on puutetta, omavaraistaloudessa kun eletään. Koko syksy on syöty vain kaurapuuroa ja nyt se ei enää uppoa. Karsinassa röhkii talon ainoa possu. On kylmä, pimeä, ankea talvi ja nälkä kurnii. Pariskunta päättää yhdessä tuumin pistää Puten lihoiksi ja antautua lihan iloille edes kerran kaamoksen keskellä. Ostetaan sitten keväällä uusi possu ja kasvatetaan siitä kinkku seuraavaa talvea varten.

Ilta sujuu mukavasti kahdestaan kinkkua syödessä ja kuusta katsellessa. Rauhan rikkoo tuvan ovelta kuuluva koputus ja Martti menee avaamaan. Oven takana seisoo naapurin vanha juoppo, joka tervehtii iloisesti talonväkeä ja pyytää päästä sisään. Ukko on punapipoinen, isopartainen ja -mahainen turilas, mutta leppoisa sellainen, joten Martti ja Miina suostuvat pyyntöön. Äijällä on säkki selässä ja pian syykin selviää. Ukko haluaa maksaa takaisin velkojaan, mitä on kertynyt vuoden aikana runsaasti.

Martille hän antaa emäntänsä neulomat villasukat, puukon ja pullon pontikkaa. Hassutellakseen naapuri on käärinyt tavarat paperiin, jotta jännitys säilyy paketin avaamiseen asti. Miina saa korillisen kuivattuja hedelmiä, huivin ja pullon pontikkaa. Velat on nyt kuitattu ja kaikilla hyvä mieli. Lähtiessään ukko toivottaa vielä Hyvää Joulua ja painelee takaisin ulos kylmään ja pimeään. Miina ja Martti jäävät taas kahden.

Tämähän oli mukava päivä, Miina tuumaa. He keskustelevat illan tapahtumista ja päättävät, että seuraavana vuonna vietetään samanlainen ruokajuhla. Martin mielestä tuo naapurin vanha pukki, jolla on lapsia melkein kylän jokaisessa talossa, olisi saanut käydä joku toinen päivä. Häntä jäi myös ihmetyttämään, mitä ukko tarkoitti huikatessaan läksiäistervehdyksensä. Mikä vi**n joulu?

Joulukalenteri 3. luukku: Joulu uudessa kodissa

Jos saisin toivoa joululahjaksi mitä vaan, valinta on helppo: Kodin muutto niin, ettei itse tarvitse heilauttaa evääkään. Nyt piti heiluttaa eviä koko kuukauden, mutta onneksi saimme urakan päätökseen viime perjantaina. Voimme vihdoinkin viritellä joulun odotusta uudessa kodissa.

Viime perjantaina ajoin kaatopaikkakuorman varastoon hilloutuneista rojuista ja ironista kyllä, päivä oli Black Friday. Tuo jenkeistä rantautunut kulutusjuhla on saanut otteen myös meistä savolaisista. Annan nyt kaikille pikku tarjoushaukoille arvokkaan vinkin:

Mainosten lupaamat seitsemänkymmenen prosentin alennukset ovat kieltämättä houkuttelevia. Kun sitten vuosien päästä muutatte majaa paljastuu, että tavaroistanne seitsemänkymmentä prosenttia on pelkkää kaatopaikalle kuskattavaa paskaa. Myös se Black Fridayna seitsemänkymmenen prosentin alennuksella ostettu hilavitkutin. Vai voitko käsi sydämellä sanoa, että käytät edelleen leipäkonetta, jalkakylpylaitetta, thigh masteria tai cappuccino keitintä? Sitä minäkin.

Mutta... pakko tunnustaa. Jos levykauppa Äx mainostaa seitsemänkymmenen prosentin alennuksella tai jollekin keikalle saa earlybird -alelippuja, olen messissä. En ole sen parempi sanomaan asiasta mitään. Tee siis niin kuin hyvälle tuntuu ja ajattele siinä sivussa tätä pientä palloa, jossa asumme. Koetetaan säästää sitä myös lapsille ja lapsenlapsille.

Kuvat: Pixabay

Joulukalenteri 2. luukku: Kattilat täynnä puuroo

Keskustellaan vähän jouluruuista. Heti aluksi kuitenkin otsikkoon liittyvä tarkennus: riisipuuro on ok, kaurapuuro on eväs helvetistä (tarina linkissä).

Jouluruoka on näin 1900-luvulla syntyneelle joulun The kohokohta. Penskana ei ruoka maistunut, vaan aattona oli kiire päästä lahjoja avaamaan. Nyt ruoka maistuu paremmin kuin hyvin ja jos lahjaksi sattuu saamaan vielä jotain syötävää, niin sehän on bonusta!

Mennään ensin niihin vähemmän hyviin jouluruokiin. Joskus lapsena maistoin lipeäkalaa: YRJÖTTÄVÄÄ! Miten kukaan voi edes kuvitella, että tuon niminen ruoka on hyvää? Söisitkö muka jouluna esim. lipeäkinkkua, lipeärosollia tai lipeäpiparia? Sitäpaitsi mummo sanoi aina, että lipeää ei saa syödä. Siihen voi kuolla.

Meidän joulupöytään kuuluu kinkku, laatikoita, lohta eri muodoissa, keitettyjä perunoita ja tietysti karjalanpaistia. Se on IHANAA! Karjalanpaistia voi syödä päivästä toiseen ja silti sen maku vain paranee. Jos paistin antaisi muhia kuukauden se olisi niin hyvää, että luokiteltaisiin huumausaineeksi.

Yksi joulunherkku muuttuu skeidaksi pyhien jälkeen; suklaakonvehtit. Aattona suklaarasioista syödään kaikki parhaat maut ja seuraavana päivänä vähän vähemmän herkulliset palat. Loppupeleissä rasioissa seilaa konvehteja, joiden täytteistä ei ota kukaan selvää. Nekin syödään vielä pahimpaan makean nälkään.

Maailmalla on erilaista. Amerikoissa syödään jouluna kalkkunaa, älä kysy miksi. Ruotsissa syödään hapansilakkaa, joka kuulemma päihittää yrjöttävyydessään jopa lipeäkalan. Venäjällä syödään suolakurkkuja ja juodaan vodkaa eri muodoissa: jäillä ja ilman. Norjalaiset syövät turskaa. Ranskalaiset syövät creme bruleeta ja muita vaikeanimisiä herkkuja. Britit syövät fish and chipsejä. Italiassa syödään pizzaa, Kreikassa moussakaa ja Espanjassa tampaksia. Eikun tapaksia.

Maailmalla syödään jouluna siis eri ruokia kuin meillä. Tosi sääli mutta ymmärrettävää, koska he eivät tiedä paremmasta. He eivät ole maistaneet karjalanpaistia.

Kuvat: Pixabay

Joulukalenteri 1. luukku: Tein joulupukista rikosilmoituksen

En olisi halunnut aloittaa tätä joulukalenteria näin synkissä merkeissä. Kun tajusin kauhean totuuden, en voinut enää vaieta. Pääsin joulupukin jäljille puhtaasti nerokkaan päättelykykyni ansiosta. Elemantery my dear Watson, kuten Sherlock Holmes aikoinaan totesi. Ilman Postin lakkoa rikollinen toiminta olisi saattanut jatkua vielä hamaan tulevaisuuteen.

Kun postilaiset menivät lakkoon, kirjeet ja paketit lakkasivat kulkemasta. Tämä herätti huolen, miten joululahjojen käy. Saapuvatko paketit perille ajallaan? Onko joulurauha menetetty? Sitten hoksasin, että eihän posti kuljeta joululahjoja vaan ne jakaa joulupukki. Pukki kulkee aattona ympäri maailman porojen ja tonttujen kanssa pitämässä huolen, että jokainen saa lahjansa ajallaan. Ovelta ovelle ja vielä aivan ilmaiseksi... Ei mutta HETKINEN!

Jos postilaisilla ei ole varaa palkanleikkauksiin, miten joulupukilla on varaa kuljettaa lukemattomia paketteja ympäri maailmaa ILMAISEKSI? Miten ihmeessä se on mahdollista? Millä pukki elää? Onko joulupukilla jotain salaisia busineksia, joilla hän rahoittaa aattoillan urakan? Tietävätkö tontut niistä? Tietääkö verottaja?

Johtopäätös: koko joululahjaruletti on pelkkää teatteria, jonka suojassa pukki suorittaa rahanpesua. Rahanpesuun liittyy myös laiton lapsityövoiman käyttö. Tontut ovat selvästi tekoparroilla naamioituja alaikäisiä, jotka raatavat alipalkattuna pukin hikipajoissa tehden pikku kätösillään tavaroita, joista osan pukki myy pimeillä markkinoilla tienaten miljoonia.

Lisäksi tonttulapset pakotetaan suorittamaan urkintaa ja salakuuntelua tavallisten ihmisten kodeissa ja raportoimaan suoraan pukille. Nämä menetelmät on kopioitu suoraan KGB:n ja Stasin oppikirjoista. Jonkun täytyy pelastaa nuo lapsiparat psykopaattisen pukin kynsistä. Se joku olen minä.

Tein siis rikosilmoituksen ja joulupukki on nyt tutkintavankeudessa. Jos pukki ei käy aattona tai vaihtoehtoisesti laskuttaa käynnistään normaalin pakettirahtihinnan, tiedätte ketä kiittää. Eipä kestä

Kuvat: Pixabay.com

Pari muuttajaa

Hei rakkaat lukijat ja pahoittelut, että blogi on elänyt kuukauden hiljaiseloa. Tälle on hyvä syy, sillä tämän kuukauden aikana kaikki on muuttunut. Tai no, ei ihan kaikki. Vaimo on edelleen sama, työpaikka entinen ja kaikki lähiomaiset ja kaverit enemmän tai vähemmän elossa. Itse asiassa vain koti on vaihtunut, eli olemme muuttaneet.

Sanonpahan vain, että tämä on ollut taas opettavainen kokemus. Kun muutat kymmenen neliötä ja paria varastotilaa pienempään asuntoon, ei tavaroihin kannata kiintyä liikaa. Mitä enemmän rakastaa tätä ympärille kerääntynyttä krääsää, sitä kivuliaampaa siitä eroon pääseminen on. Vähän kuin vaihtaisi kengät paria numeroa pienempään ja miettii, mitkä varpaat pitää amputoida, että saapas mahtuu jalkaan.

Toinen opettavainen asia on ollut huomata miesten ja naisten välisiä eroja muuttotilanteessa. Yksi on juuri tuo tavaran määrä. Jos työelämässä naisen euro on 80 senttiä, muutossa naisen kilo on 8 kiloa. Eli jos mies pakkaa sadan kilon edestä tavaraa muuttoon, naisella omaisuuden määrä painaa 800 kiloa. Tämä on muuten fakta. Kun mies esim. tulee toimeen kolmella-neljällä kenkäparilla, naisella niitä on kolmisenkymmentä jne.

Kun elämässä tulee muutoksia oppii arvostamaan asioita, joita ei enää ole. Kuten esimerkiksi hissi. Uusi kotimme sijaitsee kolmannessa kerroksessa eikä talossa ole hissiä. Kun kannoin peräsuoli pitkällä laatikoita ylös portaita olisin antanut toisen munuaiseni hissistä. Tai liukuportaista. Ihan mistä vempaimesta tahansa, joka kuljettaa ylös ilman että tarvitsee itse kiivetä.

Mutta nyt alkaa tavarat olla pikku hiljaa paikoillaan ja elämä tasaantuu normaaliin uomaansa. Jalat ovat tottuneet portaisiin, polvet välillä kapinoivat vastaan. Asumme tätä nykyä maalla, eli muutimme kaupungin keskustasta kolmen kilometrin päähän lähiöön, jonne liikenteen melu ei kuulu eivätkä juopot huutele kaduilla viikonloppuisi aamu neljältä kun baarit tyhjenevät. Elämä on mallillaan ja tällä kertaa olen päättänyt, että minä määrät uudessa kodissa kaapin paikan: se kuuluu asunnon sisälle. Tarkemmasta sijainnista pitää vielä keskustella vaimon kanssa.

Tämän blogihiljaiselon jälkeen ajattelin aktivoitua kunnossa ja tehdä joulukuussa Weired -joulukalenterin, eli pukkaan tarinaa kerran päivässä aina jouluun asti. Tein vastaavan kolme vuotta sitten ja silloin urakka osoittautui yllättävän kovaksi. Niin kovaksi, että joulujuttupajatso tyhjeni kolmeksi vuodeksi. Palaan siis jouluisiin aiheisiin alkaen 1.12. ja siitä sitten aattoa kohti. Katsotaan miten tarinaa riittää.

PS: kuvat ovat Pixabay.comista eikä niillä ole mitään tekemistä tämän tarinan kanssa.

BANZAI!!

Tänään kannu kotiin,
viimeks oli hilkulla
Kulmapotku, vapaapotku,
vaikka pallo pilkulla

Viimeks oltiin katsomossa,
tänään ollaan kotona
Nähdään peli telkkarista
elävänä fotona

Flashback vielä kerran
kahden viikon takaiseen
Sitten muiston pettymyksen
maton alle lakaisen

Stadion mylvii hulluna,
Kups voittoa vonkaa
Viime hetken tasuri:
ei voitettukaan Honkaa

Bussit kuljettaa faneja
kohti Suomen Turkua
Tämä kausi vailla on
sitä viimeistä purkua

Kotikisakatsomossa
kaljan otan kylmästä
Kups astelee areenalle
siinä on jotain ylvästä

Paikalliset ihmettelee
kun oudosti iännetään
Savvoohan siellä katsomossa
porukassa viännetään

Ei turkulaisten puhheessa
oo sen enempää järkee
Kyselevät mistä ollaan,
tieto on se tärkee

Kun saman kysyt kaverilta
Tämä sekavia hokkee:
"Oon tullu tänne paikanpäälle
tois puolt jokkee"

Paras siis voittakoon
Ja se on meidän Kupsi
Väität että turkulaiset
ELÄ SINÄ HUPSI!!!

5r