Turistina Jyväskylässä

Kotimaamatkailussa oli vuorossa Jyväskylä. Meikäläiselle jotenkin tuttu tuntematon. Pari kertaa tullut käytyä muttei ns. ajatuksen kanssa vaan lähinnä Jyp – Kalpa peleissä. Tällä kertaa olimme pari yötä reissussa ja haahuilimme kaupungilla vaimon kanssa.

Kauppakadun kävelykatu

Palattuamme kotiin luin kaupunkiin liittyvän vanhan artikkelin Keskisuomalaisesta. Eli reissun kannalta vähän väärässä järjestyksessä. Keski-Suomen museon intendentti Erkki Fredrikson kertoi, miten puurakennukset purettiin 70-luvun Jyväskylässä. Silloisista 1800-luvun kahdestakymmenestä puutaloista on jäljellä enää seitsemän. Tilalle on tullut uutta ja modernia betonirakentamista. Tuttu juttu vähän jokaisen suomalaisen kaupungin osalta. Jutun Fredrikson päätti toteamalla, että Jyväskylässä ei ole vieläkään yhtään nähtävyyttä. En allekirjoita noin jyrkkää mielipidettä.

Kaupungin sydän on Kauppakadun kävelykatu. Kävelykatua reunustaa muutama terassi. Ei mitään ihmeellistä, ihan ok mutta ehkä hieman epäsiisti näin satunnaisen matkailijan silmissä. Rakennukset eivät silmiä hivele, eikä muutama betonipatsas siellä täällä asiaa paranna. Kävelimme siis keskustan läpi etsimään jotain ihan muuta.

Kirkkopuisto

Jyväskylän kirkko vuodelta 1880

Heti kävelykadun päässä alkaa Kirkkopuisto. Nyt vaikutti jo paremmalla. Puiston keskellä sijaitsee punatiilinen, v. 1880 rakennettu kirkko ja ympäristöstä löytyy useita vanhoja kivirakennuksia. Kirkkoa vastapäätä sijaitsee mm. v. 1899 rakennettu koristeellinen kunnallistalo. Kovin vaikutti tutulta. Tällaisia rakennuksia löytyy myös Kuopiosta. 

Kunnallistalo vuodelta 1899

Säästöpankkitalon leijonareliefi

Kirkkopuisto ympäristöineen on kaunis ja rauhallinen alue, jossa oli mukava kävellä. Kuljimme vaimon kanssa ilman karttaa periaatteella katsotaan mitä löytyy. Kun Kirkkopuisto oli bongattu, vaimo huomasi ensimmäisenä kaukana kadun päässä siintävät portaat, jotka johtivat ylös mäelle. Satunnaiset matkailijat päättivät kiivetä portaat ylös.

Neron portaat

Matkalla portaille sattui hauska kohtaaminen. Ulkomaalainen pariskunta pysäytti meidät ja pyysi apua. Selvisi, että he olivatkin asuneet Suomessa, tarkemmin ottaen Helsingissä jo parikymmentä vuotta, mutta olivat ensimmäistä kertaa Jyväskylässä. Aivan kuten minä ja vaimo. Eli me ensikertalaiset opastimme näitä ensikertalaisia kartalla näkyvään määränpäähän lähellä Kauppakatua. Toivottavasti opastimme oikein…

Jyhkeät kiviportaat ovat viralliselta nimeltään Neron portaat. Paikalliset tuntevat ne paremmin Tiedon portaina tai Harjun portaina. Portaat on rakennettu v. 1925 ja saaneet nimensä ei yliopistokaupungin, vaan silloisen kaupungininsinööri Oskar Neron mukaan. Portaita pitkin pääsimme Harjulle, joka on korkealla mäellä sijaitseva puistoalue. Vähän kuin mini-Puijo näin kuopiolaisen näkövinkkelistä. Harjun laella on v. 1953 rakennettu vesi- ja näkötorni Vesilinna.

Vesilinna

Tässä vaiheessa oli jo pieni hiki portaiden kiipeämisestä, joten päätimme käydä Vesilinnan ravintolassa nesteytystauolla. Ovessa oli lappu joka kertoi, että ravintola on avoinna ma – pe klo 11 – 23.00. Oli maanantai ja kello 11.05, mutta ovi olikin kiinni. Mitä ihmettä? Ensin ajattelimme, että ehkä sesonki on jo ohi. Olihan elokuu. Ovesta löytyi kuitenkin myös kuluvan viikon lounaslista, joten sekään ei käynyt selitykseksi. Soitin lapussa näkyvään numeroon ja minulle ilmoitettiin, että puhelinnumero johon soititte, ei ole käytössä.

Vesilinnan tykki

Ehdimme ihmetellä asiaa viitisen minuuttia, kun ovelle ilmestyi rouva, joka pahoitteli tapahtunutta ja kertoi, että kiireessä ovet oli unohdettu avata. No, me olimme lomalla ja myöhästyminen oli kymmenen minuutin luokkaa, joten eipä tuo meitä haitannut. Nauratti korkeintaan. Ylhäällä näkötornin ravintolassa tarjoilija puhui meidät ympäri, joten otimme lasit valkoviiniä. Vesilinnan ravintolasta löytyy kuulemma Jyväskylän paras viinivalikoima ja osan viineistä ravintola tuo maahan itse. Mikäpä siinä, viinilasi kouraan ja ulos näköalaterassille maisemakuvia ottamaan.

Vesilinnan kello

50-luvun valokuvassa Vesilinna näytti rakennetun paljaalle mäelle. Kuudessakymmenessä vuodessa Harjun metsä on kasvanut ja niinpä osa näköalasta oli korkean männikön peitossa. Mutta se mitä näkyi, oli näkemisen arvoista. Ravintola toimii lounaspaikkana ja hinnoista päätellen oli hieman tasokkaampi paikka kuin mihin budjettimme riitti. Joimme siis viinit, otimme valokuvat ja jatkoimme matkaa.

Jyväskylän lyseo

Paluumatkalla näimme vielä Jyväskylän lyseon rakennuksen. Jyväskylän Lyseo on Suomen vanhin suomenkielinen oppilaitos. Koulu perustettiin 1.10.1858 ja siirtyi vuonna 1902 valmistuneeseen Lyseo-rakennukseen Yliopistokadulle. Sisäilma- ja homeongelmien vuoksi kaupunki osti rakennuksen ja poisti sen koulukäytöstä vuonna 2013. Itse Lyseo on upea maurilais-tudorilainen ja rankattu Jyväskylän historiallisesti arvokkaimmaksi rakennukseksi. Lyseossa ovat oppia saaneet mm. Alvar Aalto, Otto-Ville Kuusinen ja Lauri ”Tahko” Pihkala. Rakennuksen tulevaisuudesta ei ole vielä tehty päätöksiä. Onneksi näitä ei enää nykyisin pureta.

Vanha rautatieasema vuodelta 1897

Asemaravintola vuoden 1916 puurakennuksessa

Seuraavana päivänä kävimme tutustumassa Lutakon asuinalueeseen ja satamaan. Jyväsjärven rannalla. Kirkkaassa auringonpaisteessa tuli olo, että täällähän voisi asua. Kerrostaloista huolimatta alue on väljästi ja fiksusti rakennettu. Kuokkalan silta on perinteistä betoniarkkitehtuuria mutta jokin muu kiinnitti huomiomme. Sillan alla kiikkui ihminen! Todella omituisen ja  pelottavan näköistä. Tarkemmin tarkasteltuna hahmo osoittautui tilataideteokseksi. Omituisuus vaikutti jotenkin siistiltä. Tällaisia mieltä järkyttäviä teoksia lisää, kiitos. 

Neliötori Lutakossa. Paikalla 1911-1995 toimineesta vaneritehtaasta jäljelle jäänyt rakennus ja savupiippu sekä tehtaan perustajan, Wilhelm Schaumanin patsas

Lutakko

Jyväskylän satama

Jyväskylän satamassa pidettiin pieni jäätelöbreikki. Satamassa oli useita asunto- ja saunaveneitä, osa vuokrattavia. Mikäs sen hienompaa kuin seilata Jyväsjärven aalloilla ja loikoilla paljussa veneen kannella. Tämä kesä oli varmasti tähän tarkoitukseen huonoin pitkään aikaan, mutta hyvänä kesänä paatit ovat varmaankin rahasampo. Satamassa on selkeästi potentiaalia mutta ehkä hieman sama ongelma kuin Mikkelissä: se on vähän syrjässä. Tosin me kävimme kesälomakauden ulkopuolella joten olen jäävi sanomaan, minkälainen meno satamassa on kesäaikaan. 

Sataman kahvila, rakennus vuodelta 1909

Turistin Jyväskylä? Uutta, modernia ja betonista. Voin kuvitella, että talviaikaan kaupungilla ei ole turistille paljoa annettavaa. Mutta jos pitää silmät avoinna ja haahuilee kaupungilla ilman karttaa kuten me, saattaa törmätä paikallisiin nähtävyyksiin. Tosin tällä taktiikalla osa nähtävyyksistä jää varmuudella näkemättä. Mutta onpahan hyvä syy tulla käymään uudestaan.

Halosen talo, jugendrakennus vuodelta 1910 vastapäätä rautatieasemaa