En ole pitkään aikaan kuullut Pirkasta. Koulussa olimme parhaat kaverit, mutta aikuisiällä tiemme erosivat. Muistot Pirkasta kulkevat kuitenkin mukanani loppuelämän.
Jos ihmemies McGyver olisi käynyt Turussa tietäisin pomminvarmasti, että Pirkka on hänen lehtolapsi. Hän muistuttaa ihmemiestä ulkonäön lisäksi ilmiömäisestä kyvystään selvitä tilanteesta kuin tilanteesta. Siksi hän sai koulussa lempinimen NiksiPirkka.
Kerran Pirkka oli myöhässä ja huomasin, että hänellä ei ollut puhtaita sukkia. Pyykki roikkui märkänä pesuhuoneen narulla. Hän nappasi märät sukat narulta, tunki ne mikroon ja lämmitti minuutin täydellä teholla. Puuvillasukat olivat kuulemma mukavan kuivat ja lämpimät jalkaan laitettaessa.
Legendan mukaan NiksiPirkalla oli omalaatuinen tapa: aamusuihkussa hän pudotti varpailleen shampoopullon. Kipu herätti parhaiten aamun uneliaisuudesta. Kerran Pirkalle tuli arviointivirhe ja hän mursi pikkuvarpaansa.
Emme siis nähneet enää koulun jälkeen. Pakolaiskriisin aikaan katsoin televisiosta raporttia Odinin Sotureista, kun huomasin tutun hahmon nahkaliiveissä: Pirkasta oli tullut NatsiPirkka. Ihmemies-takapiiska oli poissa ja tilalla tatuoitu skinhead. Kuva sai minut surulliseksi.
Viimeksi kuulin, että kaveri kerjää rautatieaseman liepeillä. Häntä kutsutaan NistiPirkaksi. En oikein jaksa uskoa, että Pirkka olisi hurahtanut huumeisiin. Kouluaikaan hänet tunnettiin raivoraitiina ruuan sekakäyttäjänä: NiksiPirkka oli sekä liha- että kasvissyöjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti