Hyvää uuttavuotta!!

Uudenvuoden tinat ovat kohta katoavaa kansanperinnettä, mutta tiedättekö mistä kyseinen perinne oikein alkoi? Minäpä kerron.

Uudenvuoden tinojen valaminen juontaa juurensa 1800-luvun Etelä-Pohjanmaalle. Tarkemmin Jurvan uudenvuodenyöhön vuonna 1847. Jurvan puukirkko rakennettiin vuonna 1802 ja tuohon aikaan rakennusten valaistus hoidettiin öljylyhdyillä ja kynttilöillä. Uudenvuodenyönä kirkossa järjestettiin messu, jonka jälkeen kirkkosaliin jätettiin himmeä yövalaistus. Perimätietojen mukaan yksi öljylyhdyistä ei kestänyt kannattimillaan vaan putosi lattialle, jossa oli rakennusjätettä syksyllä suoritetun sisäremontin jäljiltä. Puulastut syttyivät tuleen, palo eteni räjähdysmäisesti ja kirkko paloi kivijalkaan alta aikayksikön. Paikalle hälytetty vapaapalokunta pääsi todistamaan hiilloksena hehkuvan raunion.

Kirkon sakastissa säilytettiin kirkkohopeita ja tinasta valmistettuja ehtoolliskuppeja. Tulipalon kuumuus sai tinakupit sulamaan ja kun aamuyöllä puhkesi lumimyrsky, muodottomiksi sulaneet tinat jähmettyivät kylmään hankeen. Raunioita tutkineet lapset löysivät tinat ja veivät niitä kotiin ihmeteltäväksi. Kerrotaan, että eräänkin talollisen pikkupoika toi ruokapöytään tinamöykyn, joka muistutti erehdyttävästi kirkkoherra Jouhijärven pyylevää olemusta.
Tästä alkoi uudenvuoden perinne, jossa sulatetaan tinakenkiä ja vesiämpäristä poimittu tuotos kertoo, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Perinne on siis jo 171 vuotta vanha.

Oikein Onnellista ja Hyvää Uutta Vuotta Lukijat!

PS: Teen yhden uudenvuoden lupauksen: koetan ensi vuonna pysyä enemmän totuudessa ja syöttää teille vähemmän pajunköyttä. Tämä uudenvuoden tinan historiakin on niin paksua palturia, että ihan hävettää. Vedin koko tarinan suoraan stetsonista. Joten ensi vuonna lupaan valehdella vähemmän. Katsotaan nyt sitten, pitääkö tämäkään lupaus.


Kuva: Pixabay

Jäätävää

Ulkona oli tänään jäätävä keli. Ja kun sanon jäätävä, tarkoitan kirjaimellisesti. Lunta tuiskutti Kuopion ja Suonenjoen välillä niin, että maantie oli jäätävän liukas. Tuulikin voi olla jäätävää, eli äärettömän kylmää. Näin sanaa jäätävä käytetään oikein. 

Harva asia ärsyttää niin paljon kuin tämä jäätävää -trendi. Kaikki on nykyään jäätävää. Ihmiset tekevät jäätäviä valintoja, kokevat jäätäviä hetkiä, näkevät jäätäviä elokuvia ja kuulevat jäätävistä tarjouksista. "Joulun jäätävimmät hinnat", mitä helvettiä? Kun Patrick Laine tekee Winnipegin ottelussa jäätävän ratkaisun tarkoittaako se sitä, että hän hakee erätauolla jääkoneen ja jäädyttää kaukalon? Jäätävää todellakin.

Olen varmaan vanha pieru kun tästä mieleni pahoitin mutta silti pliis: älkää tulko sanomaan minulle jäätävää. Vaimo tietää jo tämän ja välttää tuota sanaa seurassani. Saatan olla tässä asiassa jäätävä tiukkapipo, mutta meillä kaikilla on omat kipupisteemme, eikö totta. Sitäpaitsi loppupeleissä en nurise tästä kenellekään päin kasvoja, joten kyseessä on vain henkilökohtainen ongelma. Eli jätetään se tähän.

Hyvää ja rauhallista (mutta ei jäätävää) joulua! 

Fättness-päiväkirja: Tori Herkku, Kuopio

80-luvulla Kuopio näytti erilaiselta: melkein joka korttelissa oli grilli. Entisen Anttilan sisäänkäynnin vieressä oli Maukkis, Carlsonin rakennuksessa Kauppakadun grilli, Amarilloa vastapäätä Burger Park, Tasavallankadulla Violan grilli, Snellmanin puistossa Snellugrilli jne.

Kuopion keskustaa 80-luvulla. Kuva: Finna

Sitten savolaiseen maisemaan rantautui suuret pikaruokaketjut: Ensin Caroll's, joka teki myöhemmin tilaa Hesburgerille, Mäkkärille, Subwaylle jne. Isot söivät pienet ja perinteiset grillit saivat väistyä. Yksi viimeisiä on Kuopion torilla sijaitseva Tori Herkku.

Grillinomistajalla on riittänyt ylä- ja alamäkeä viimeisen vuoden aikana. Kesä alkoi positiivisissa merkeissä, kun stand up - koomikko Sami Herberg valitsi Asemakadun Drive In Grillin mukaan Grillit huurussa tv-sarjan Kuopiota esittelevään jaksoon. Sami väänsi formaattiin kuuluvan nimikkoannoksen Kuopion version juuri Drive In Grillissä: Irene Partasen lihapiirakka, jonka väliin tuli pihvi, salaattia, majoneesia, suolakurkkua, aurajuustoa jne. Samin mukana syömässä oli Nightwishin Marco Hietala. Jakso esitettiin neloskanavalla 29.11.2017.

Sami Hedberg ja bloggaaja. Iloinen tapaaminen Pullukkarun 2016 aikana.

Mutta sitä ennen Drive In Grilli koki kovia. Syyskuisena yönä tuhopolttaja iski ja sytytti grillin ulkoseinän tuleen. Grillirakennuksen seinä mustui, mutta sisätilat säästyivät tuholta. Heti seuraavana yönä pyromaani palasi rikospaikalle ja tällä kertaa hävitys oli täydellinen (juttu Savon Sanomissa). Torstaiaamu paljasti lohduttoman näyn: rakennuksesta oli jäljellä enää palanut runko. Omistaja järkyttyi ja mietti vakavasti jatkoa.

Meidän kaikkien grilliruuan ystävien onneksi jatkoa kuitenkin seurasi. Grillivaunu ilmestyi Asemakadulle väliaikaisesti 3.11, kunnes uusi rakennus valmistuu. Samalla Drive In Grillin yrittäjä Marko Koistinen osti torilla kaupungintalon edessä sijaitsevan grillin ja perusti Tori Herkun.

Tori Herkku sijaitsee Kuopion torilla, kaupungintaloa vastapäätä

Kun näimme Grillit huurussa Kuopio jakson, meidät valtasi ennennäkemätön grillimätön himo. Koska Tori Herkku on lähempänä, päätimme suunnistaa sinne. Paikka on sisägrilli, jossa on asiakastilat n. viidelle hengelle. Hedbergin annoksen sijaan valitsin grillilautasen: paistettu kanamuna, makkarasiivu, kokolihapihvi, salaattia, ranskalaiset ja tietenkin kaikki mausteet. Satsin hinta kuluttajaystävällinen 8,50 €. Vaimo otti lihiksen nakeilla.

Grilliruuassa on jotain, mitä kasvottomat ketjut eivät tavoita: autenttista vanhanajan tuntua, rasvaisuutta, suolaisuutta, parhautta. Terveellisyydestä viis, kyllä elämästä pitää välillä nauttia. Hyvänmakuinen ruoka on nautinnoista jaloimpia.

No kattokaa nyt tätä: Grillilautanen! Oikeesti. Voitko vastustaa?

Olen grilliyrittäjäperheestä ja tunnen suurta kunnioitusta ko. ammattikuntaa kohtaan. Yrittäjä painaa töitä kellon ympäri. Kun grilli on kiinni, aika kuluu tukkukuorman hakemisessa ja tuotteiden esivalmistamisessa (makkarat, sipulit ja muut raaka-aineet leikataan, majoneesit sekotetaan ja pullotetaan yms) myyntikuntoon. Helpomminkin voi leipänsä ansaita.

Kuopion tori 80-luvulla. Kuva: Finna

Grillikäynnin jälkeen hyppäsimme taksiin. Kuski sattui olemaan lupsakka savolaisukko, kuinkas muuten kun Kuopiossa ollaan. Kun selvisi, että tulimme Tori Herkusta, hän intoutui kehumaan paikkaa:

- Juttelin omistajan kanssa ja arvatkeepa montako Sami Hetperkin rillit huurussa lihapiirakkoo ne möi sen jäläkeen, kun ohjelma tul telekkarista? Kahen päevän aekana tuhatviissattoo piirakkoo!

Taisi taksikuskin puheessa olla puolet savonlisää mutta yhtä kaikki, hienoa että kovaonninen yrittäjä sai tv-ohjelmasta boostia liiketoiminnalleen. Päätän tämän oodin grilleille sanoihin: Syökää silloin tällöin aitoa grilliruokaa. Kannattakaa paikallisia pienyrittäjiä.

Kauppahalli 80-luvulla. Kuva: Finna

Maamme laulut

Suomi 100 hengessä listaan tässä 9 uusinta maammelaulua, olkaa hyvä:

Happoradion Kaunis ihminen. Kaunis kappale. Miten tämä liittyy aiheeseen?  Kuten kaikissa näissä valinnoissa: katso video. Tämä on todellakin katsomisen arvoinen.

Ismo Alanko: Kun Suomi putos puusta. Ehkä omituisinta tässä biisissä on ajankohta, jolloin se ilmestyi. Nokia tuli ja Suomi putosi puusta.

Fintelligens: Kaikki peliin. Kiekkobiisien aatelia ja suomalaisuuden kivijalka: johdettiin lätkän mm-kotikisojen välierissä Ruotsia 5-0, hävittiin peli 5-6. Oi niitä aikoja. Tämä biisi soi kisojen avajaisissa. Olin paikalla.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Suomi sata vuotta. Suora mielipide meidänkin yhteiskuntaa mädäntävää natsikulttuuria vastaan. Rohkeita suomalaisia tarvitaan aina.

Eppu Normaali: Murheellisten laulujen maa. Tämä kappale kanonisoi meikäläisen sukupolven alkoholinkäytön.

Jukka Kuoppamäki: Sininen ja valkoinen. Kysymys kuuluu: koska tästä tehdään samanlainen epävirallinen maammelaulu kuin Finlandiasta...

Martti Servo ja Napander: Maailman sinisin taivas. Suomen nationalistisin biisi on myös maailman kiltein nationalistinen biisi. Luonnollisesti.

Vesa-Matti Loiri: Lapin kesä. Eino Leino ja Loiri. Voiko tämän suomalaisempaa olla?

Kalle Ahola:  Leijat Helsingin yllä. Tämän kauniimpaan stadille ei ole kirjoitettu tällä vuosituhannella.

Juice Leskinen: Maamme. Juice päätti aina keikan maammelauluun. Ihailtavaa. Mutta älkää muut ottako tavaksi. Liian jenkkiläistä.

Like father like son

My youngest son started to blog. Now I can say: like father like son. He's writing very intimate, interesting and intelligent stories about love, life, family and young-age troubles. He's almost brutally honest and extremely brave when he tells stories about a broken heart. From where does this young man get his courage? I have no idea but I'm very proud of him.

My son writes in English and his English is way better than mine, so I don't even try to compete. Here's "Arctic writer with a dusty journal". Also contains some anecdotes about me.... 

                                             Arctic Writer with a Dusty Journal

And here's the writer himself on youtube: