Hiihdon ja ryyppäämisen yhtäläisyyksiä ja eroja

Mitä yhteistä on hiihtämisellä ja ryyppäämisellä? Suoritin henkilökohtaisen empiirisen tutkimuksen, kun hiihdin 12 kilometriä Kallaveden jääladulla ja vertasin kokemusta kunnon ryyppyiltaan. Yllättäen yhtäläisyyksiä löytyi todella paljon! Let me explain (antakaa mun selittää).

Ladulla aloittaminen on hidasta ja vasta n. puolen tunnin jälkeen lihakset lämpenevät ja hiihto alkaa sujua. Sama pätee ryypätessä: puoli tuntia korkkauksesta huppu alkaa heilua rivakasti ja puhe soljua kuin seurapiiriketulla. Myös hiihtäessä saa niin euforisen olon, että voisi haastaa kisaan vaikka itse Iivo Niskasen. Meno on hauskaa ja rentoa kun juttu ja suksi luistaa.

Koronatilanne on laittanut Kuopion satamassa olevan hotellilaivan toiminnan jäihin. Eh-heh, nimittäin (lue Speden äänellä)

Puolimatkassa iskee yleensä väsymys ja mieleen hiipii katumus. Mikä h**vetin idea oli lähteä hiihtämään näin pitkää matkaa? Kuka s**tana juotti minut taas näin humalaan? Tässä vaiheessa katu- ja laturaivo astuvat kuvaan. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että kohdatessaan toisen Homo Sapiensin Puijon hiihtoladulla tai nakkikioskin jonossa äreä karpaasi lyö ja/tai saa turpaansa. Tilanteesta selviää pitämällä breikin, ottamalla huikan vettä ja syömällä suolaista. Notkahdus ohitetaan ja taas voi lykkiä latua tai kuroa viinaa samalla pieteetillä kuin ennen taukoa.

Auringon nousu vai lasku? Riippuu mielentilasta.

On olemassa kahdenlaisia hiihtäjiä ja ryyppääjiä: niitä jotka jättävät illan/matkan kesken, kun alkaa väsyttämään ja painuvat kotiin ja niitä, jotka ovat päättäneet että nyt mennään maaliin/pilkkuun asti, eivätkä luovuta vaikka maitohapot iskevät lihaksiin ja vatsahapot nousevat suuhun.

Vaimo on heittänyt hiihtäjän autolla ladulle, nappaa pyynnöstä kuvan sivuikkunan läpi ja ajaa sitten takaisin kotiin rentoutumaan ja juomaan aamukahvia sillä välin, kun miesparka (omasta tahdostaan) suksii kahdenkymmenen asteen pakkasessa Kallaveden jäällä toivoen olevansa jo takaisin kodin lämmössä.

Ero ryyppäämisen ja hiihtämisen välillä paljastuu vasta nukutun yön jälkeen. Ryypäämisen jäljiltä ruumis on levännyt ja pää kipeä, hiihdossa päin vastoin. Molemmat voivat siis aiheuttaa kipua, mutta hiihdossa se on fyysistä kun taas krapula-aamuna kipu on psyykkistä. Muuta ero en näiden harrastusten välillä sitten löytänytkään.

(Kuopion Poikkitieteellisen Tiedekunnan väitöskirja maaliskuu 2021. Vastaväittäjä: ei uskaltanut saapua paikalle).

Onko järkee vai ei?

Hiihdon MM-kisat Oberstdorfissa on sitten taputeltu. Lopputuloksissa Norja kahmi 13 kultaa, 11 hopeaa ja 6 pronssia. Toisena mitalitaulukossa oleva Itävalta 4 kultaa, 1 hopea ja 2 pronssia. Muu maailma sai yhteensä 11 kultaa. Norja siis putsasi mitalipöydän.

Oberstdorf. Kuva Pixabay

Mitenkähän tämän nyt sanoisi nätisti? Sleepy Sleepers julkaisi 80-luvulla hittibiisin Onko järkee vai ei? Sellainen fiilis tästä väistämättä jää. Miten yksi maa voi olla noin ylivoimainen? Miten kaikki muut voivat olla niin kaukana takamatkalla? Mikä on Norjan salaisuus?

Kuva: Pixabay

En ole naiivi urheilun puhtauden suhteen. Kun kyseessä on isot rahat, treenaamisessa käytetään kaikkia mahdollisia keinoja ja varmasti osin myös niitä kiellettyjä. Mutta ilman käryjä on turha lähteä spekuloimaan tai syyttämään vuonomaata vilpistä. Varsinkaan meillä ei ole varaa hurskastella tässä asiassa. Suomalaisen puhtaan hiihtourheilun myytti haudattiin Lahden MM-kisojen kuuteen dopingkäryyn vuonna 2001.

Kuva: Pixabay

Millä Norjan etumatka saadaan kiinni? Uusilla säännöillä. Heitän tässä muutaman idean Kansainvälisen hiihtoliiton suuntaan. Saa käyttää:

Sääntöuudistus no 1: Norjasta saa osallistua vain yksi urheilija per laji.

Tämä ei toisi muutosta siihen, että Norja kahmii edelleen eniten mestaruuksia. Jäisipähän kuitenkin ne Norjan kaksois- ja kolmoisvoitot pois ja muillekin hopeaa ja pronssia jaettaviksi. Mitali lämmittää aina. Sitä paitsi jos tämä sääntö koskisi myös viestihiihtoja, Norja olisi auttamatta ulkona viestien mitalikamppailuista.

Sääntöuudistus no 2: Norjalaisille sakkopisteitä ja -sekunteja

Jos ensimmäinen uudistus ei mene läpi, niin kokeillaan sitten tätä. Kun kyseessä on norjalainen urheilija, hänelle annettaan lähdössä ns. sakkosekunteja tai -pisteitä. Mäkihypyssä norjalaiselta vähennettään 5 pistettä per hyppy. Hiihdon sprinttimatkoilla norjalaisen lopputulokseen lisätään 2 sekuntia, keskimatkoilla 20 sekuntia ja pitkillä matkoilla 2 minuuttia. Tosin näilläkin sakkosekunneilla Therese Johaug voittaisi Oberstdorfissa kolme kultaa henkilökohtaisilta matkoilta.

Sääntöuudistus no 3: Järjestetään MM-kisat ilman Norjaa

Jos norjalaiset eivät suostu ehdotuksiin 1 ja 2, muut maat voivat järjestää erilliset MM-kisat, jonne turskanpurijoita ei kutsuta. Nimetään ne vaikka Hiihdon ykkösdivarin MM-kisoiksi. Ilman norjalaisia olisimme saaneet kultaa parisprintistä (Ristomatti Hakola ja Joni Mäki) sekä yhdistetystä (Ilkka Herola). Miettikää! Mitä väliä, vaikka voitot tulisivat ilman maailman parhaita (norjalaisia) kilpailijoita. Pääasia että Maamme-laulu soi ja torilla tavataan.

Veikko Hakulinen Salpausselän kisoissa 1957. Kuvaaja Erkki Halme. Finna.fi

Fätness-päiväkirja: Puijon torniravintola Kuopio 13.02.2021

Helmikuun lomaviikolla kävimme tuttavapariskunnan kanssa tarkistamassa Puijon Torniravintolan menuun. Miljöö on mukavan retro: 60-luvulla rakennettu näköalatorni, jossa taustamusiikkina soi 60- ja 70-luvun käännösiskelmät. Ruoka oli tätä päivää mutta palvelu historiallisen hidasta.

Ehdimme istua puolituntia, ennen kuin tarjoilija tuli kysymään tilausta. Pääruokaa huhuilimme puolentoista tunnin jälkeen ja sitten kului vielä tunti, että saimme jälkiruuat pöytään. Laùantai-illaksi ravintola ei ollut erityisen täynnä, joten ruuhkan piikkiin viivästely ei mennyt. Vaikutti siltä, että meidät vain yksinkertaisesti unohdettiin pariinkin otteeseen

Onneksi söimme kotona ennen lähtöä pienet suolapalat, joten lomalaisisten odottelu sujui leppoisissa tunnelmissa ilman nälkäkiukkua. 

Lähiruokapöytä

Lähiruokapöytä oli todella runsas: Vihersalaattia ja raparperivinaigrettea, varhaisperunasalaattia, paahdettua porkkanaa ja nokkospestoa, tomaatti-sipulisalaattia, maa-artisokkaa ja tilliä, mummon munasalaattia, kylmäsavulohimoussea, kylmäsavuhaukitartaria, haukiterriiniä ja kermaviiliä, maalaismaksapateeta ja raparperia, pesolan paahtopaistia ja kuusenkerkkämajoneesia.

Pääruokana Pesolan tilan sonnia, pippurivoita, balsamicokastiketta ja gratinoitua uuniperunaa. Namia.

Ennen pääruokaa saimme ateriaan kuuluvan lasillisen viiniä. Aikaa kului, juttu luisti ja pian huomasimme, että ruokajuomat oli melkein juotu. Kun huomautimme asiasta, tarjoilija pahoitteli viivettä ja kaatoi toisen lasillisen ravintolan piikkiin. Ylimääräinen viinilasillinen taisi tehdä myöhemmin tepposen, kun en meinannut löytää Torniravintolan vessaan. 

Wc löytyy näin: Kävele Torniravintolasta käytävään. Käytävässä oleva kyltti neuvoo kiipeämään portaat ylempään kerrokseen. Noudata ohjetta, kapua portaat ja tarkista perillä, että kaikki kerroksen ovet ovat lukossa. Palaa hämmentyneenä takaisin alakertaan. Tuijota hetki opastekylttiä, kiipeä vielä kerran yläkertaan (ovet ovat edelleen lukossa), palaa uudestaan alas ja kun tulet ovesta sisään Torniravintolaan, wc on heti oven oikealla puolella.

Jälkiruokana Tornin Hätävara: Valkosuklaamoussea, mansikkahyytelöä, marenkia ja pullasipsejä.

Torniravinto pyörii kerran tunnissa akselinsa ympäri ja ikkunasta näkyi Kuopion valot. Kun oli laskun aika, torni meni kuin ajastettuna pilveen ja näköala katosi harmaan seinämän taakse. Tässä vaiheessa se ei enää haitannut, vaan maksoimme lystin ja lähdimme hyvillä mielin kotiin. 

Laskusta pitää todeta sen verran, että Torniravintolassa pätee savolainen sananlasku: Kuopijosta ollaan ja rahhoo on evväänä. Torniravintolan menu kustantaa 49 € /hlö ja menun viinipaketti 31 € /hlö. Hintaan sisältyy Kuopion parhaat näköalat. Vaikka tarjoilussa oli toivomisen varaa, niin se tärkein eli ruoka oli hyvää. Eli tullaan kyllä toistekin.

Kuopio by Night Puijontornin ikkunasta

Lopuksi pieni anekdootti: Vuonna 1967 Spede teki elokuvaa "Pähkähullu Suomi". Yksi elokuvan kohtauksista kuvattiin Puijontornissa. Siinä Spede ja Simo menevät tornin pyörivään ravintolaan ja pyytävät "vähän" vauhtia lisää...

Kuvakaappaus Speden elokuvasta Pähkähullu Suomi: kaverit pitävät hatuistaan, kun vauhti kiihtyy.

 Tiedä vaikka istuttiin samassa pöydässä.