Helmikuun lomaviikolla kävimme tuttavapariskunnan kanssa tarkistamassa Puijon Torniravintolan menuun. Miljöö on mukavan retro: 60-luvulla rakennettu näköalatorni, jossa taustamusiikkina soi 60- ja 70-luvun käännösiskelmät. Ruoka oli tätä päivää mutta palvelu historiallisen hidasta.
Ehdimme istua puolituntia, ennen kuin tarjoilija tuli kysymään tilausta. Pääruokaa huhuilimme puolentoista tunnin jälkeen ja sitten kului vielä tunti, että saimme jälkiruuat pöytään. Laùantai-illaksi ravintola ei ollut erityisen täynnä, joten ruuhkan piikkiin viivästely ei mennyt. Vaikutti siltä, että meidät vain yksinkertaisesti unohdettiin pariinkin otteeseen
Onneksi söimme kotona ennen lähtöä pienet suolapalat, joten lomalaisisten odottelu sujui leppoisissa tunnelmissa ilman nälkäkiukkua.
 |
| Lähiruokapöytä |
Lähiruokapöytä oli todella runsas: Vihersalaattia ja raparperivinaigrettea, varhaisperunasalaattia, paahdettua porkkanaa ja nokkospestoa, tomaatti-sipulisalaattia, maa-artisokkaa ja tilliä, mummon munasalaattia, kylmäsavulohimoussea, kylmäsavuhaukitartaria, haukiterriiniä ja kermaviiliä, maalaismaksapateeta ja raparperia, pesolan paahtopaistia ja kuusenkerkkämajoneesia.
 |
| Pääruokana Pesolan tilan sonnia, pippurivoita, balsamicokastiketta ja gratinoitua uuniperunaa. Namia.
|
Ennen pääruokaa saimme ateriaan kuuluvan lasillisen viiniä. Aikaa kului, juttu luisti ja pian huomasimme, että ruokajuomat oli melkein juotu. Kun huomautimme asiasta, tarjoilija pahoitteli viivettä ja kaatoi toisen lasillisen ravintolan piikkiin. Ylimääräinen viinilasillinen taisi tehdä myöhemmin tepposen, kun en meinannut löytää Torniravintolan vessaan.
Wc löytyy näin: Kävele Torniravintolasta käytävään. Käytävässä oleva kyltti neuvoo kiipeämään portaat ylempään kerrokseen. Noudata ohjetta, kapua portaat ja tarkista perillä, että kaikki kerroksen ovet ovat lukossa. Palaa hämmentyneenä takaisin alakertaan. Tuijota hetki opastekylttiä, kiipeä vielä kerran yläkertaan (ovet ovat edelleen lukossa), palaa uudestaan alas ja kun tulet ovesta sisään Torniravintolaan, wc on heti oven oikealla puolella.
 |
| Jälkiruokana Tornin Hätävara: Valkosuklaamoussea, mansikkahyytelöä, marenkia ja
pullasipsejä.
|
Torniravinto pyörii kerran tunnissa akselinsa ympäri ja ikkunasta näkyi Kuopion valot. Kun oli laskun aika, torni meni kuin ajastettuna pilveen ja näköala katosi harmaan seinämän taakse. Tässä vaiheessa se ei enää haitannut, vaan maksoimme lystin ja lähdimme hyvillä mielin kotiin.
Laskusta pitää todeta sen verran, että Torniravintolassa pätee savolainen sananlasku: Kuopijosta ollaan ja rahhoo on evväänä. Torniravintolan menu kustantaa 49 € /hlö ja menun viinipaketti 31 € /hlö. Hintaan sisältyy Kuopion parhaat näköalat. Vaikka tarjoilussa oli toivomisen varaa, niin se tärkein eli ruoka oli hyvää. Eli tullaan kyllä toistekin.
 |
| Kuopio by Night Puijontornin ikkunasta |
Lopuksi pieni anekdootti: Vuonna 1967 Spede teki elokuvaa "Pähkähullu Suomi". Yksi elokuvan kohtauksista kuvattiin Puijontornissa. Siinä Spede ja Simo menevät tornin pyörivään ravintolaan ja pyytävät "vähän" vauhtia lisää...
 |
| Kuvakaappaus Speden elokuvasta Pähkähullu Suomi: kaverit pitävät hatuistaan, kun vauhti kiihtyy. |
Tiedä vaikka istuttiin samassa pöydässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti