On helpottavaa herätä unesta, kun näkee painajaisia. Tämä aamu meni
toisin. Oli ahdistavaa herätä painajaiseen. Jälleen silmitön terrori-isku Pariisissa
Ranskassa. Kuolonuhreja,
loukkaantuneita, väkivaltaa, pelkoa ja paniikkia. Vetää hiljaiseksi.
Maailma on muuttunut, eikä tässä taida olla turvassa enää
kukaan. Mutta kun kahvikuppi kädessä vilkaisin ulos ikkunasta, ulkona sataa
räntää ja kadut näyttävät samalta kuin eilen. Näyttävätkö tuntemattomat ihmiset
tämän jälkeen hirviöiltä? Toivottavasti ei. Sitähän nämä itsemurhapommittajat
juuri haluavat. Että me teemme itse oman kaaoksen ja jatkamme heidän työnsä
loppuun. Ei suostuta siihen. Eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti