Hyvät kuvat, hyvät pizzat = hyvä lomapäivä

Viime torstaina oli erilainen lomapäivä. Kävimme Kino Kuvakukon Hyvät kuvat - leffakerhon tuplanäytöksessä katsomassa Trainspotting ja Trainspotting 2. Eka näytös oli klo 15 ja tunnin "väliajan" jälkeen jatko-osa klo 17.30.

Hyvät Kuvat on Itä-Suomen Yliopiston Ylioppilaskunnan (ISYY) elokuvakerho, jonne kaikki ovat tervetulleita. Hyvät Kuvat näyttää vuosittain 24 elokuvaa, 12 syksyllä ja 12 keväällä. Näiden lisäksi on usein extranäytöksiä, kuten tällä kertaa Trainspotting 1. Liput 12:sta näytökseen maksaa vain 25 €.

Kino Kuvakukon sisustus on täynnä vanhaa rekvisiittaa elokuvajulisteista projektoreihin asti. Paikka on kuin elävä museo.

Vaimolle Trainspotting oli uusi tuttavuus, itse näin ykkösosan joskus 90-luvulla. 1996 ilmestynyt ykkönen on hervoton ja hengästyttävä tarina skottinuorten Rentonin (Ewan McGregor), Spudin (Ewan Bremner), Sick Boyn (Jonny Lee Miller), Tommyn (Kevin McKidd) ja Bernien (Robert Carlyle) huumeiden ja rikosten täyteisestä elämästä. Elokuva naurattaa, hämmästyttää, kauhistuttaa ja masentaa juuri oikeassa suhteessa. Päätähdet olivat aikoinaan tuoreita, nykyisin jo Hollywoodin ja tv-sarjojen vakiokasvoja. Leffasta jäi mieleen erityisesti Rentonin seikkailu maailman törkyisimmässä vessassa, Spudin epäonnistunut yö tyttöystävän luona ja kammottavat huumevieroitushallusinaatiot.

Leffojen välissä oli kolmen vartin tauko, joten kiirehdimme kadun toisella puolella olevaan Caesar's pizzeriaan ja nielaisimme Opera Specialit aurajuustolla. Sananmukaisesti nielaisimme, koska aikaa oli vähän. Tulliportinkadulla sijaitseva Caesar's on idyllinen paikka, josta saa hyvää peruspizzaa. Kaverini totesi kerran, että pizza on kuin seksi: vaikka se olisi huonoa, se on silti hyvää. Caesar'sin pizza on oikein hyvää.

En ottanut valokuvaa pizzeriassa, joten kuvituskuva Pixabaysta.

Mahat rummulla ja lievässä ähkyssä palasimme katsomaan jatko-osaa. T2:n ehdoton vahvuus on sama ohjaaja (Danny Boyle) sekä samat pääosaesittäjät. Tapahtumat sijoittuvat 20 vuotta ensimmäisen osan jälkeen eikä maskeerausta paljoa tarvita, koska filmausten välillä on myös reaaliajassa 21 vuotta. Ykkösosaan verrattuna meno ja meininki on tasaantunut, eikä uloste lennä kuten kaverusten nuoruudessa. Toki Spud ottaa tässäkin jaksossa haltuun tarinan oksettavimman kohtauksen. Huumeet ovat edelleen kuvassa mutta aika on tehnyt tehtävänsä: kukaan ei saa enää kiksejä addiktiosta vaan päinvastoin, jokainen kaveruksista yrittää enempi tai vähempi eroon aineista. Tapahtumat vyöryvät suorana jatkumona, joten leffojen katsominen peräkkäin toimi tässä tapauksessa aivan loistavasti.

Esityspaikka Kino Kuvakukko on Kuopion vanhin toimiva elokuvateatteri. Avajaisissa 24.9.1939 Kuvakukossa esitettiin Lumikki ja seitsemän kääpiötä sekä katsauskuva Saksan ja Puolan sodasta. Teatterin sisustus kunnioittaa edelleen historiaa mikä sinällään on upeaa. Hartaana toiveena heitän, että istuimet voisi kuitenkin uudistaa. Kahden tunnin istuminen jouset menettäneissä penkeissä on melkoinen koettelemus istumalihaksille.

Hyvät Kuvat esittelyteksti peräisi tästä

Kino Kuvakukon historiasta ole teksti peräisin tästä

Queen ja Adam Lambert, Hartwall Areena 19.11.2017

Elettiin 80-luvun alkua. Olimme kaverini Jaken kotona ja hän soitti lp-levyä Live Killers. Kuuntelin konserttitaltiointia aikani ja totesin, että ei ole mun musiikkia. En varmaan koskaan diggaa kyseistä bändiä. Kyseinen bändi oli Queen.

37 vuotta myöhemmin olin menossa Jaken ja puolisoidemme kanssa Queenin ja Adam Lambertin keikalle Hartwall areenalle. Minusta tuli Queen fani 90-luvulla, eikä harmita yhtään. Välillä on ihan hyvä olla väärässä.

Meidän istumapaikat olivat todella korkealla katsomossa. Hyvin näkyi.

Keikka alkoi räväkästi We will rock You:n introlla ja varsinaisena avausbiisina kuultiin Hammer to Fall. Adam tuli lavalle dramaattisesti mustassa asussa, aurinkolasit päässä. Jo ensi hetkestä lähtien kävi selväksi, että Lambert täyttää Freddie Mercuryn saappaat paremmin kuin hyvin. Adam itse vitsaili siitä, että häntä ja Freddietä yhdistää homous. Seksuaalista suuntautumista olennaisempaa on tietenkin Lambertin lavakarisma ja mahtava lauluääni. Another one bites the Dust - biisin aikana tämä tuli ensikertaa kunnolla esille.

Adam Lambert kertoi, miten hienoa on esiintyä Queen legendojen Brian Mayn ja Roger Taylorin kanssa. Kukaan ei voi korvata Freddietä mutta hän pyysi yleisöä kunnioittamaan edesmennyttä solistia pitämällä hauskaa ja nauttimalla Queenin musiikista. Lähes täysi tupa teki työtä käskettyä.

Ennen Killer Queenia Adam teki ensimmäisen asuvaihdoksen ja ilmestyi lavan alta nousevan jättipään päällä. Pään nimi oli Frank. Adam totesi kaksimielisesti, että Frank is up to my ass. Bicycle racen aikana lavalle ilmestyi kolmipyöräinen polkupyörä, jolla Adam kurvaili pitkin lavaa. Välillä Lambert väläytti myös suomenkielen taitoa kiittämällä yleisöä suomeksi. Kun yhteislaulu ei sujunut heti ensimmäisellä kerralla laulaja ärähti: Hey! You can do better than that v**tu!

Keikan koskettavin hetki koettiin, kun Brian May istahti tuolille ja lauloi Love of my lifen kitaran säestyksellä. Äkkiä suurelle videoscreenille ilmestyi itse Freddie Mercury, joka tulkitsi kappaleen loppuun kuin seisten Brianin vieressä. Näky oli niin voimakas, että se nosti palan kurkkuun. Freddie ilmestyi videotaululle vielä kaksi kertaa: Bohemian Rhapsodyn aikana sekä ennen encorea, jolloin muu bändi kävi lavan takana breikillä ja screenillä oleva Mercury huudatti yleisöä. Lopuksi Freddie virnisti meille ja latasi: Fuck off! 

Brian May ja Freddie Mercury duetoivat

Roger Taylor pääsi esille rumpubattlessa, jossa hän otti mittaa omasta pojastaan. Hyvin poika osasi peltejä paukuttaa. Taylor näytti myös laulutaitonsa vetämällä A Kind of Magic, ja upeasti vetikin.

Brian May soitti pätkän Highway to Helliä ja nosti lopuksi katseen ja toisen kätensä ylös. Terveiset menivät vasta paria päivää aiemmin kuolleelle AC DC - kitaristi Malcolm Youngille. Kaunis ele.

Lavashow oli näyttävä: välillä lasersäteet muodostivat yleisön ylle monivärisen valokaton. Robottimainen Frank nosti virtuaalikädessään Brian Mayn korkeuksiin ja mm. Radio Gagan aikana taustalla näkyi musiikkivideosta tuttu, mustavalkoinen tulevaisuuden kaupunki. Bändi esitti myös Adam Lambertin biisin Whatya Want from Me, joka oli Queenilta iso kiitos ja kädenojennus nuorelle solistille. Osa yleisöä oli tullut paikalle nimenomaan Adamin takia ja näin Queen tulee tutuksi myös uudelle sukupolvelle.

Encorena kuultiin We will rock You ja We are the Champions. Lopuksi ilma täyttyi sakeasta konfettisateesta ja bändi päätti reilun kahden tunnin shown ryhmäkumarrukseen. Kuulematta jäivät mm. Innuendo ja Show must go on. Settiin mahtui kuitenkin 23 kappaletta, joten ei voi valittaa.

Pitkä matka on tultu 80-luvulta, jolloin rocktähden oli pakko pysyä kaapissa, etteivät fanit kaikonneet. Aidsiin, joka tappoi Mercuryn vuonna 1991, on keksitty erilaisia hoitokeinoja. Maailma on muuttunut ja niin myös Queen. Bändi on porskuttanut jo viisi vuotta Adam Lambertin kanssa ja tämän keikan jälkeen väitän, että parempaa korvaajaa Mercurylle tuskin löytyy. God save the Queen, kuten loppuhymissä laulettiin.

Keski-ikäinen mies kaunistautuu

Se tapahtui hitaasti ja salakavalasti, kuten moni asia tuppaa tapahtumaan: nimittäin vanheneminen ja rapistuminen. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän pistää hanttiin.  Ensin oli vain shampoo ja saippua, sitten kuvaan astui hiustenhoitotuotteet. 1900-luvulla nuo olivat vielä hyödyllisiä, mutta nykyään hiukset ovat lähteneet kuin lapset: yksi kerrallaan maailmalle. Tosin lapset tulevat vielä käymään, mutta hiukset eivät enää palaa.

Seuraavaksi piti keksiä jotain parranajon jälkeen kirvelevälle turvalle. Aftershave toi lievitystä tuskaan. Hieman asiasta sivuun: eikö ole kummallista, että  karvoja ilmestyy kasvoihin, mihin niitä ei kaivata, ja häviää päälaelta, jossa niitä kaivataan kipeästi. Vaikuttaa universaalille keskarin osoitukselle miessukupuolta kohtaan.

 Aftershavea aikani käytettyä tuli sitten retkahdettua myös muihin kasvorasvoihin. Niissä kun luvataan pehmeämpää ja sileämpää ihoa. Tällaisen harhan saakin aikaan aamulla levittämällä rasvaa niin, että rypyt peittyvät kuin kerrostaloseinän halkeamat laastin alle. Seuraavana aamuna peilissä paistaa taas se sama perunapelto.

Ennen riitti, kun heräsi puoli tuntia ennen lähtöä, kipaisi suihkussa, puraisi leipää ja meni kouluun. Nykyään pitää herätä kahta tuntia ennen, että ehtii pestä, perata ja puunata itsensä, etteivät kaduilla vastaantulevat lapset pelkää. Tosiasiahan on, ettei keski-ikäistä miestä kauniiksi saa. Korkeintaan siistimmän näköiseksi. Mutta kun sen tietää, pysyy jalat maassa eikä tule pettymyksiä.

Joten isät, kun saatte läheisiltä lahjaksi niitä kasvo- ja vartalovoiteita, niin ottakaa ne hyvillä mielin vastaan. Vaikka itse tiedämme toivon menneen, on jollain toisella vielä uskoa paremmasta (paremman näköisestä) isästä. Hyvää isänpäivää kaikille!

Kuva: www.pixabay.com

NiksiPirkka

En ole pitkään aikaan kuullut Pirkasta. Koulussa olimme parhaat kaverit, mutta aikuisiällä tiemme erosivat. Muistot Pirkasta kulkevat kuitenkin mukanani loppuelämän.

Jos ihmemies McGyver olisi käynyt Turussa tietäisin pomminvarmasti, että Pirkka on hänen lehtolapsi. Hän muistuttaa ihmemiestä ulkonäön lisäksi ilmiömäisestä kyvystään selvitä tilanteesta kuin tilanteesta. Siksi hän sai koulussa lempinimen NiksiPirkka.

Kerran Pirkka oli myöhässä ja huomasin, että hänellä ei ollut puhtaita sukkia. Pyykki roikkui märkänä pesuhuoneen narulla. Hän nappasi märät sukat narulta, tunki ne mikroon ja lämmitti minuutin täydellä teholla. Puuvillasukat olivat kuulemma mukavan kuivat ja lämpimät jalkaan laitettaessa.

Legendan mukaan NiksiPirkalla oli omalaatuinen tapa: aamusuihkussa hän pudotti varpailleen shampoopullon. Kipu herätti parhaiten aamun uneliaisuudesta. Kerran Pirkalle tuli arviointivirhe ja hän mursi pikkuvarpaansa.

Emme siis nähneet enää koulun jälkeen. Pakolaiskriisin aikaan katsoin televisiosta raporttia Odinin Sotureista, kun huomasin tutun hahmon nahkaliiveissä: Pirkasta oli tullut NatsiPirkka. Ihmemies-takapiiska oli poissa ja tilalla tatuoitu skinhead. Kuva sai minut surulliseksi.

Viimeksi kuulin, että kaveri kerjää rautatieaseman liepeillä. Häntä kutsutaan NistiPirkaksi. En oikein jaksa uskoa, että Pirkka olisi hurahtanut huumeisiin. Kouluaikaan hänet tunnettiin raivoraitiina ruuan sekakäyttäjänä: NiksiPirkka oli sekä liha- että kasvissyöjä.