Pahanilmanlintu

Olen saanut maineen Kalpan matsien pahanilmanlintuna. Kun seuraan peliä, Kalpa yleensä häviää. Virkistävä poikkeus oli viime kevään playoff kahina Kalpa - Jyp, jossa todistin kotivoittoa paikanpäällä Niiralanmontussa. Poikkeus vahvisti sääntöä.

Eilen oli treffipäivä. Käymme vaimon kanssa treffeillä n. kerran kuussa. Tällä kertaa järjestelyvuoro oli minun. Ensin ajattelin viedä vaimon elokuviin, mutta sitten muistin alkaneen playoffs kevään. Kalpalla oli peli lauantaina, mutta matsi pelattiin Hakametsän hallissa Tampereella. Vähän pitkä matka Kuopiosta. Mutta entäs tv-lähetys?

Loppujen lopuksi varasin meille pöydän Amarillosta klo 17. Varausta tehdessä reipas nainen langan toisessa päässä vakuutteli, että pöydästä näkee hyvin screenille. Kiinni veti. Ilmoitin vaimolle, että meillä on ravintolatreffit Amarillossa ruuan ja jääkiekon parissa. Eikö kuulostakin romanttiselle?

Alku ei taaskaan mennyt kuten siellä ruotsinkielisessä pikkukylässä. Tarjoilija ohjasi meidät pöytään, josta ei ollut minkäänlaista näkymää screenille. Vaimo reklamoi tästä jämäkästi, ja pian meille järjestettiin pöytä kahdelle suoralla tv-näkymällä. Kyllä kelpasi.

Peliä ja Burgeria. Mikäs sen romanttisempaa.

Hampurilaisannos kustansi 19.90 € ja oli hyvä. Vaimo vaihtoi ranskalaiset bataattiin, mikä osoittautui nappivedoksi. Kun samanaikaisesti tv:ssä Kalpa vei ja Tappara vikisi, treffit tuntuivat todella onnistuneelta.

Kahden erän jälkeen tilasin laskun ja vaihdoimme paikkaa. Kyseessä oli puhtaasti taloudelliset motiivit: Ale pupissa oluttuoppi maksaa Kalpan pelin aikana 3 €, Amarillossa 7.50 €. Vaikka Alessa oli paljon porukkaa ja näkymä screenille huonompi, itse kokemus on paljon intensiivisempi. Ihmiset huutavat, nauravat ja elävät pelin mukana. Niin, ja se halpa olut.

Kolmanteen erään lähdettiin Kalpan johdossa 1-2. Tappara tasoitti 2-2 ja Kalpa livahti taas johtoon 2-3. Alle kaksi minuuttia ennen pelin päätöstä Tappara tasoitti vielä 3-3 ja seurasi jatkoerä. Täydellinen käsikirjoitus tähän matsiin.

Sitten menin tekemään sen: laitoin Facebookiin päivityksen "Jatkoaika. Tää on Kalpan peli!! Olen uhonnut." Yleensä mun kommentit ovat olleet viimeinen niitti Kalpan tappiolle. Niin tänäänkin.

Jatkoerän toisella minuutilla Kalpalla oli liikaa pelaajia jäällä ja seura kärsi kahden minuutin joukkuerangaistuksen. Kohtalokasta. Kun jäähyä oli jäljellä reilut kymmenen sekuntia, Sebastian Repo sivalsi Tapparalle 4-3 voittomaalin. That's it. Game over.

Tappio oli karvas, mutta vielä kitkerämpiä olivat kommentit Facebookissa. Tuli todellakin tunne, että Oops, I did it again. Aina kun avaan suuren suuni, Kalpa häviää. Oikeasti. Tästä viimein viisastuneena en enää somessa uhoa, koska se tietää Kalpalle tuhoa.