Mun täytyy kävellä näin

Lapsuuden Suonenjoella oli monenlaisia ikimuistoisia hahmoja. Yksi näistä oli iäkäs mies, joka ei tehnyt muuta kuin käveli. Hän oli tuttu näky tien pientareella: lierihattu, pitkä takki, suorat housut ja saapikkaat. Mies käveli keinuvalla tyylillä väsymättä vuosikausia. Syytä ei kukaan tiennyt. Yhden huhun mukaan hän oli vakavasti sairas ja pystyi pitämään sairautensa kurissa vain kävelemällä. Näin aikuisena ymmärtää, että tarina oli kaupunkilegenda, mutta pikkupojasta se kuulosti aivan loogiselle selitykselle.

Kuvan miehellä ei ole mitään tekemistä tämän tarinan kanssa. Kuva: Pixabay.com

Pari viikkoa sitten kävelin taas Siilinjärveltä Kuopioon (24 km)

Kuopiossa on kävelyteitä ja polkuja mistä valita

Parhaat reitit löytyy metsästä. Tässä Vuorilammen lenkki viikko sitten

Nyt minusta on tullut tuo vanha, omituinen kävelijä. Viime viikolla kilometrejä kertyi yli kuusikymmentä ja harjoitukset jatkuvat. Päätimme nimittäin pojan kanssa pienestä juhannustempauksesta: kävelemme Kuopiosta Suonenjoelle. Lähtö juhannusaattona Pitkälahden ABC:ltä ja kahdeksan tunnin jälkeen meidän pitäisi olla perillä. Matkaa kertyy reilun maratonin verran eli n. 44 kilometriä. 

Tähän kuvatekstiksi: I Love Kuopio

Mitä järkeä? Ei tietenkään mitään, mutta hauskaa ja kipeää tulee varmasti olemaan. Kävelin maratonin vuonna 2001 Rauhalahti Runs & Walks –tapahtumassa. Kolmenkymmenen kilometrin kohdalla toinen kantapää aukesi ja reissu meinasi jäädä kesken, mutta huoltojoukoilta saatu laastari pelasti tilanteen. Kaksi kilometriä ennen maalia jalat olivat jo niin tukossa, että piti vaihtaa hölkäksi. Rennolla hölkällä jalat kestivät ja jaksoin loppuun asti.

"Kuopion kaduilla kuntoaan testasi yli 1200 liikkujaa" Kuva ja teksti: Savon Sanomat 9.9.2001.

Bloggaaja saapuu maraton maaliin ajassa 6 tuntia 59 minuuttia

Muistan ikuisesti kotimatkan Rauhalahdesta Kelloniemeen. Olin liikkeellä julkisilla ja jouduin vaihtamaan bussia Kuopion torilla. Rauhalahden linja pysähtyi kauppahallin kohdalle ja jatkoyhteys lähti torin toiselta puolelta. Kun astuin bussista ulos, jalat tekivät lakon. Jouduin köpöttelemään jalkaterän mittaisilla askelilla kuin vanhus ja pelkäsin, etten ehdi bussille. Matkaa oli n. 200 metriä ja aikaa kymmenen minuuttia. Ehdin just ja just.

Kuopion Kauppahalli, kuvaaja Kanerva Teuvo/ Finna.fi

Kerroin näitä tarinoita pojalle kuin maratonveteraani konsanaan ja varoittelin, että edessä on hikisen kivulias kävelymatka. Poikani totesi: mitä enemmän tekee kipeää, sitä enemmän se palkitsee. Katsotaan, onko kaveri vielä juhannusaattona samaa mieltä.