Torstaina oli vuorossa Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo. Museokierros järjestyi Krakow Directin kautta: Tila-auto haki meidät majoituksen edestä klo 8.40. Pakettiin kuului meno-paluu kuljetus Auschwitziin (60 km) sekä opastettu kierros museossa. Hintaa kahdelle 310 Zlotia (n. 78 €). Auschwitz on Unescon maailmanperintökohde.
Jos olette menossa Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseoon, niin suosittelen tätä matkanjärjestäjää.
Menomatkalla autossa esitettiin Neuvostoliitossa tehty, 20 minuuttia kestävä lyhytelokuva Auschwitzista. Puna-armeija vapautti leirin tammikuussa 1945 ja mukana olleet venäläiset sotakuvaajat dokumentoivat leirin kauhuja heti vapauttamisen jälkeen. Materiaali oli niin brutaalia, että pari viikkoa myöhemmin kameraryhmää käskettiin kuvaamaan tilanne uudestaan lavastettuna. Tässä kohtauksessa sotilaita eivät odottaneet piikkilanka-aidan takaa tuijottavat ihmisluurangot ja ruumiskasat, vaan iloisesti hymyilevät ja vapauttajille vilkuttavat statistit. Loppujen lopuksi kohtaus ei päässyt dokumentille, koska sitä pidettiin liian epäuskottavana.
Menomatkan dokumentti oli todella karua katsottavaa.
Kuljettajamme Tom kertoi, että välillä hänellä on kyydissä perheitä, joihin kuuluu alle kouluikäisiä lapsia. Aina ennen lähtöä hän kertoo, että matkalla näytetään dokumentti keskitysleirin kauhuista, ja lähes poikkeuksetta vanhemmat hyväksyvät tämän! Tom totesi puoleksi vitsillä, että reissun jälkeen lapset ovat varmasti traumatisoituja ja tarvitsevat kotona psykiatrin apua. Useimmiten ryhmät ovat vielä englantilaisia, joten lapset ymmärtävät kaiken, mitä elokuvassa kerrotaan!
Auschwitzin kuuluisa "Arbeit Macht Frei" -portti.
Perillä huomasimme, että emme olleet yksin. Parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja ja turisteja. Toinen yllätys oli, että kuskimme Tom toimi myös museo-oppaana. Museoon ei saanut viedä isoja laukkuja ja sisäänmeno toimi kuin lento-kentällä, eli irtotavarat hihnalle ja käynti metallinpaljastimen läpi. Turvatarkistuksen jälkeen meille jaettiin pieni lähetin ja kuulokkeet, joiden avulla kuulimme Tomin selostuksen. Museon käyttäytymissääntöihin kuului pysyminen oppaan mukana, ei kovaäänistä puhetta, ei häiritsevää käyttäytymistä ja ennen kaikkea: EI SELFIEITÄ. Opas muistutti, että olimme nyt alueella, joka toimii samalla 1,1 miljoonan ihmisen hautausmaana.
Auschwitz 1 oli pääleiri, jota natsit eivät ehtineet tuhota sodan lopussa. Paikka käsitti keskitysleirin piikkilanka-aitoineen, vartiotorneineen ja rakennuksineen. Rakennuksissa on näyttely holocaustin historiasta. Entisöidyissä tiloissa kerrottiin miten vangit asuivat, elivät ja lopulta kuolivat kidutukseen, näännyttävään pakkotyöhön tai kaasukammioon. Miesvankien keskimääräinen elinikä leirilletulon jälkeen oli n. 3 kuukautta ja naisilla 2 kuukautta. Kahdessa rakennuksessa kuvaaminen oli ehdottomasti kielletty.
Juutalaisia tuotiin Auschwitziin kaikkialta Euroopasta. Kaukaisimmat kuljetukset olivat Oslosta, Narvasta, Roomasta, Pariisista, Lyonista, Ateenasta ja Rhodokselta. Ihmisiä kuljetettiin junissa tuhansia kilometrejä ja perillä heidät kaasutettiin ja poltettiin. Käsittämätöntä.
Loistava oppaamme Tom
Vitriineissä oli röykkiöittäin laukkuja, taloustavaroita ja kenkiä. Vitriini, jossa oli tuhansia lastenkenkiä, sai kyyneleet silmään. Mitä pidemmälle kierros eteni, sitä synkemmäksi se muuttui.
Museokierros antoi vastauksen kysymykseen miten oli mahdollista, että 1,1 miljoonaa ihmistä murhattiin niin tehokkaasti ja ilman mainittavaa vastarintaa. Syy oli lopullinen ratkaisu, johon kuului väkijoukkojen kollektiivinen harhauttaminen ja valehtelu. Juutalaisia lastattiin junavaunuihin ympäri Eurooppaa ja heille kerrottiin, että määränpää oli uusi asuinpaikka Itä-Euroopassa. Uhrit saivat ottaa mukaan matkatavaroita max. 25 kg per henkilö. Jokaisen piti merkitä matkalaukkuun nimi ja yhteystiedot, että tavarat voitiin toimittaa perillä oikeille omistajilleen. Näin ei koskaan tapahtunut, vaan laukut ryöstettiin ja arvotavara lähetettiin Saksaan.
Keskitysleiriä ympäröi moninkertainen sähkölanka-aita. Moni vanki teki itsemurhan heittäytymällä aitaan.
Kaasukammio ja krematorio.
Natsit ehtivät tuhota Auschwitzin krematoriot ennen puna-armeijan tuloa. Krematorio entisöitiin keskitysleiriltä löytyneen rakennuspiirrustuksen perusteella. Uunien jäljennöksiin käytettiin alkuperäisiä tiiliä.
Auschwitz II eli Birkenau sijaitsee n. kolmen kilometrin päässä pääleiristä. Se toimi varsinaisena tuhoamisleirinä kaasukammioineen ja krematorioineen. Auschwitz-Birkenaun juna-asemalla SS-lääkäri jakoi saapuneet vangit orjatyövoimaksi kelpaaviin ja tuhottaviin.
Auschwitz-Birkenaun portti, josta junat ajoivat sisään kyydissään tuhottavaksi tuotuja juutalaisia.
Tuhottaville kerrottiin, että heitä odotti peseytyminen ja sen jälkeen majoitus leirille. Suihkutilojen pukuhuone muistutti uimahallin pukeutumistiloja, eikä siten herättänyt tulijoissa epäilystä. Kun vaatteet oli riisuttu, alaston ihmisjoukko ohjattiin kaasukammioon, ovet suljettiin ja katosta pudotettiin kanisterit Zyklon-B myrkkykaasua. Auschwitz-Birkenaun kaasukammioihin mahtui kerrallaan 1800 ihmistä ja hidas kuolema tuli n. 15 - 20 minuutissa. Tämän jälkeen uhreista otettiin talteen kultahampaat ja hiukset, joista valmistettiin mm. sukkia. Lopuksi ruumiit työnnettiin polttouuneihin ja tuhkattiin.
Auschwitz-Birkenaun leiri on valtava. Leirillä oli enimmillään 90.000 vankia.
Koko päiväreissu matkoineen kesti n. 6 tuntia. Oppaamme Tom osasi kertoa holocaustin tapahtumat myös uhrien näkökulmasta. Hän totesi, että 1,1 miljoonaa kuolonuhria ei loppupeleissä kerro ihmisille mitään, koska luvut menevät yli inhimillisen käsityskyvyn. Sitä vastoin on tärkeää tietää, miten kaikki tapahtui ja mitä holocaustin uhrit kokivat. Kierroksen jälkeen kiitimme Tomia ja kysyin, kauanko hän on toiminut oppaana. Vastaus oli yllättävä: muutaman kuukauden. Todella vaikuttavaa.
Natsit ehtivät tuhota Birkenaun kaasukammiot. Rauniot ovat samassa tilassa kuin tammikuussa 1945 Neuvostoarmeijan vapauttaessa leirin.
Auschwitz-Birkenau on paikka, jossa jokaisen kannattaa käydä edes kerran elämässä. Paikka on totaalisen ahdistava ja monessa paikassa pala nousi kurkkuun ja kyynel silmään. Silti museo on myös muistutus siitä, että loppujen lopuksi hyvä voitti eikä natsien lopullinen ratkaisu onnistunut. Jos kaikki olisi mennyt kuten Hitler, Himmler ja kumppanit suunnittelivat, juutalaisista ei olisi jäänyt edes muistoa. Nyt uhrien muisto elää ja museo pitää huolen, ettei holocaust pääse unohtumaan. Yksi kysymys jää ikuiseksi arvoitukseksi: Miten ihminen pystyi tekemään toiselle ihmiselle kaikki nuo kauheudet?
Keskitysleirimuseoon on pystytetty muistomerkki holocaustin uhreille.
Auschwitzissa murhattiin noin 960 000 juutalaista, mikä on noin
90 prosenttia kaikista murhatuista. Heistä Unkarista tuli 438 000,
Puolasta 300 000, Ranskasta 69 000, Alankomaista 60 000, Kreikasta
55 000, Böömistä ja Määristä 46 000, Slovakiasta 27 000, Belgiasta
25 000, Saksasta 23 000, Kroatiasta 10 000, Italiasta 6 000,
Valko-Venäjältä 6 000, Itävallasta 1 600 ja Norjasta 700 (Wikipedia)
Juutalaisten lisäksi Auschwitzissa tapettiin 70 000 – 75 000 puolalaista, 21 000 mustalaista, 15 000
neuvostoliittolaista sotavankia ja 10 000 – 15 000 muiden kansojen
edustajia. Noin 200 000 muuta vankia kuoli nälkään, sairauksiin ja
epäinhimillisiin työoloihin.
Marraskuun alussa kävimme Krakovassa. Seuraavat postaukset kertovat tästä matkasta. Mutta ensin kuivaa faktaa:
Kaupungin historia ulottuu 1000-luvun alkuun, jolloin Krakovan hiippakunta perustettiin. Ensimmäisen kerran Krakova julistettiin pääkaupungiksi vuonna 1038. Välillä tataarit tekivät tuhojaan, mutta kaupunki rakennettiin uudelleen ja se toimi Puolan pääkaupunkina aina vuoteen 1596 asti. Kaupunki säilyi maailmansodissa lähes ehjänä ja vuonna 1978 Unesco otti Krakovan vanhankaupungin maailmanperintölistalle. Nykyisin Krakovassa asuu 760.000 asukasta ja se on Varsovan jälkeen Puolan toiseksi suurin kaupunki.
Majoituspaikkamme Apartwawel
Saavuimme puolenpäivän jälkeen Krakovaan Norwegianin siivin ja nousimme lentokentältä kaupunkiin menevään junaan. Juna on edullinen ja kätevä tapa matkustaa Johannes Paavali II:n kansainväliseltä lentokentältä Krakovaan. Siirtymä kestää 17 minuuttia ja kustantaa 9 zlotia (n. 2,25 €). Marraskuiseksi päiväksi ilma oli harvinaisen lämmin, + 14. Normaalisti marraskuun keskilämpö Etelä-Puolassa on n. + 2. Meitä onnisti säiden suhteen, sillä lämmintä ja auringonpaistetta riitti koko matkan ajaksi.
Otimme etukäteen selvää rahanvaihdosta ja päädyimme nostamaan käteistä automaatista. Automaatteja löytyy joka paikasta ja ensimmäinen käteisnosto tehtiin lentokentällä. Vaihtokurssi 1 € = 3,88 Zloty. Junamatkan jälkeen päätimme nostaa loputkin matkarahat Krakovan juna-aseman automaatista. Päivän mittaan selvisi, että Krakovan vanhassa kaupungissa on useita valuutanvaihtopisteitä, joissa vaihtokurssi oli 1 € = 4,10 Zloty. Tosin tämä kurssi koski käteisen vaihtoa euroista zloteihin, eikä meillä ollut käteistä. Eli se siitä.
Minulla on ristiriitainen suhde Puolan Zlotyyn: Numismaatikko minussa pitää siitä, että mailla on oma valuutta, mutta turistina rahanvaihto ja kurssit aiheuttavat päänvaivaa. 1 Zloty = 0,38 €
Varasimme huoneiston etukäteen Apartwawelin kautta. Vaimo soitti juna-asemalta yhteyshenkilölle ja totesi puhelun jälkeen, ettei tajunnut puolalaisen naisen puhetulvasta muuta kuin "coming soon, fifteen minutes". Siinä olikin kaikki olennainen. Majoituspaikalle oli rautatieasemalta n. kilometri, joten ei muuta kuin matkalaukut kantoon ja kävelemään.
Huoneisto kolmeksi yöksi, 121 €
Huoneisto sijaitsi kerrostalossa pienen kujan varrella, kävelymatkan päässä vanhan kaupungin keskustasta. Yhteyshenkilö selvitti aluksi ovikoodien toiminnan ja avasi sitten asuntomme oven. Oven takaa paljastui siivooja, joka oli vielä täydessä työn touhussa ja suihkutteli ilmanraikastajaa huoneen nurkkiin. Lattia kiilteli märkänä pesun jäljiltä. "Will be ready just a minute". Nyökkäsimme hyväksyvästi. Sillä aikaa, kun siivooja viimeisteli huoneen, maksoin naiselle käteisellä 520 Zlotia (121 €). Tuohon hintaan saimme kolmeksi yöksi asunnon jossa oli sänky, pieni keittiö, jääkaappi, liesi, vedenkeitin, tv, wc ja suihku. Ihan mukavan kokoinen ja juuri sopiva meidän tarpeisiin. Verhot peittivät ikkunoita, joiden takana oli vain autio sisäpiha.
Vessan erikoisuus oli hanat: Kylmä vesi tuli vasemmalle käännettäessä ja lämmin oikealle. Kun aluksi käänsi hanaa vasemmalle tuntui, ettei tähän taloon tule lämmintä vettä ollenkaan! Insinöörin erikoinen, muualla hanat toimivat kuten Suomessa.
Kun pääsimme viimein liikkeelle, kello oli jo 16 ja aurinko painui mailleen. Kävelimme reilun puolen kilometrin matkan vanhan kaupungin keskusaukiolle, Rynek Glownylle. Se on valtava, 200 x 200 metriä kokoinen alue, joka rakennettiin jo vuonna 1257. Aukion keskellä sijaitsee 1500-luvulla rakennettu, renesanssityylinen Verkahalli: kauppahalli täynnä käsityö- ja matkamuistomyymälöitä. Prinsessa Ruususmaiset hevoskärryt odottavat aukion reunalla pitkässä letkassa kuin taksit konsanaan. Kysyin kyydin hintaa ja kuskinpenkillä istuva nainen teki tarjouksen:
"400 Zloty. But You can get tour to castle for 200 zloty and old town is free."
Olisimme siis saaneet ajelun vanhasta kaupungista kuninkaanlinnaan puolella hinnalla. 50 euroa oli kuitenkin meidän lomabudjetille liian kova hinta, joten jätimme väliin.
Kaupungintalon torni 1300-luvulta. Itse kaupungintalo vaurioitui tulipalossa ja itävaltalaiset purkivat sen pois 1800-luvun alussa, kun Krakova oli osa Itävalta-Unkarin keisarikuntaa.
Puola on syvästi uskonnollinen maa. Kansasta 87 % on katolilaisia. Vanhassa kaupungissa on kirkkoja melkein joka korttelissa ja uskonnolliset patsaat ovat yleisiä katukuvassa.
Hevoskärryajelu 400 Zlotya
Ensimmäinen kosketus puolalaiseen keittiöön: Cafe Camera
Keskiviikkona klo 16 ei ollut ravintolassa ruuhkaa
Ravintolan teemana oli Hollywood -elokuvat
Pierogeja, eli slaavilainen keitinpiirakka. Otimme kahdella täytteellä: lihatäytteinen oli hyvää, pinaatti ihan ok. Annoksen hinta 17 Zlotia (n. 4,25 €)
Jälkiruokana omenapiirakkaa jäätelöllä ja kermavaahdolla sekä puolalainen juustokakku. HInnat näissäkin n. 15 Zlotia per annos.
Ruokailun jälkeen kävelimme verkahallin läpi ja jatkoimme Grodzkaa (keskuskatu) pitkin aina kuninkaanlinnalle asti. Krakovan vanha kaupunki on mukavan kompakti alue, jossa pärjää hyvin jalkaisin. Matkan varrella on monenkirjavaa putiikkia ja historiallisia rakennuksia.
Verkahalli. Todella upea rakennus, joka jakaa keskusaukion kahtia
Verkahallin sisällä on markkinakojuja ja -tiskejä täynnä käsitöitä ja turistirihkamaa
Ilta pimeni jo klo 16, joten valokuvaaminen jäi tältä päivältä vähiin.
Suomi mainittu: Nightwish esiintyi parin viikon päästä 17.11. Krakovan Tauron areenalla.
Paluumatkalla kävimme katsomassa Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkkoa, jonka edustalla mainostettiin illan kirkkokonserttia. Hetken mielijohteesta ostimme liput klassiseen konserttiin. Meillä on kirkkokonserteista hyviä kokemuksia aikaisemmilta reissuilta (mm. Riika) ja konsertin aikana on myös hyvä tilaisuus nähdä itse kirkkorakennus sisältäpäin.
Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkko
Valmistauduimme parin tunnin päästä alkavaan konserttiin käymällä oluella. Löysimme baarin, jonne pääsi kävelemällä kivirakennuksen sisälle vievää käytävää ja laskeutumalla sitten portaat alas maan alle. Alhaalla odotti komea, keskiaikaiseen kellariin rakennettu baari. Matkan aikana kävi ilmi, että samanlaisia kellaribaareja on vanhassa kaupungissa pilvin pimein. Ei ehkä kuitenkaan niin paljon kuin kirkkoja. Kirkkoja Krakovassa on 120!
Puolalainen olut on halpaa ja hyvää. Hinnat liikkuvat 1,25 € - 3 € välillä per tuoppi
Kellaribaari, jossa saimme hyviä vinkkejä
Kysyin tiskin takana seisovalta baarimikolta, onko Krakovassa rockbaareja. Kaveri mietti hetken:
"That's a difficult question. I have been in one rock bar after 4 am. My friend took me there and it was bit dangerous."
Okei, ei semmoiseen paikkaan. Kesken kaiken puhelin soi ja kaverin piti vastata. Ajattelin, että keskustelu oli siinä, ja palasin pöytään vaimon luokse. Hetken päästä kaveri tuli kuitenkin perässä ja kertoi meille vanhan kaupungin menomestoista. Annoin hänelle turistikartan ja hän esitteli paikkoja, joissa kannattaa käydä ja joita kannatti välttää. Uskomattoman avulias nuorimies! Eniten hän suositteli Florianska kadulla sijaitsevaa Klub Spotem Deluxea. Paikka on sisustettu kommunistiajan tyyliin ja baarissa soi 70- ja 80-luvun musiikki. Baarimikko vinkkasi myös, että olut on siellä paljon halvempaa. Kiitimme neuvoista ja kiirehdimme vielä Deluxeen ennen konserttia.
Klub Spotem Deluxe. Sisäänheittäjä antoi meille alennuskupongit, joilla saimme tuopin 5 Zlotylla (1,25 €)
Paikka oli todella retro. Musiikkina Queen, David Bowie ja Boney M.
Punaiset nahkasohvat suoraan 70-luvulta
Oli pakko ottaa seinätapeteista pari lähikuvaa. Hillitön kuosi!
Oli niin aikainen ilta, että baarissa ei ollut vielä muita.
Pubin jälkeen sitten kirkkoon. Klassinen konsertti alkoi klo 20 ja kesti tunnin. Esiintyvään orkesteriin kuului kolme viulistia ja kaksi sellistiä sekä vaihtelevat solisti- ja soittajavieraat. Välillä pianisti kävi panemassa parastaan ja trumpetisti soitti aarian trumpetille. Eniten liikutusta aiheutti viulistien, sellojen ja kitaristin esittämä kappale Rodrigo Concierto de Aranjuez - Adagio. Herran jestas, pala nousi kurkkuun! Niin vain ateisti taas herkistyi kirkossa.
Paluumatkalla majoitukseen kävimme vielä muutamassa myymälässä. Eräässä levykaupassa parrakas vanhamies kysyi, mistä olemme. Kun hän kuuli vastauksen, hänen kasvonsa alkoivat säteillä:
- Aaah Finland! Nightwish! Children of Bodom!
- Him, lisäsin hänen listaan hymyille.
Tämä päivä oli täynnä iloisia kohtaamisia, elämyksiä ja hienoja nähtävyyksiä. Seuraavana päivänä odotti jotain aivan muuta. Aamulla klo 8.00 meidät hakee auto, joka vie opastetulle kierrokselle Auschwitz-Birkenaun keskitysleirille. Edessä on mielenkiitoinen mutta raskas päivä.
