Isältä pojalle

Yksi elokuva lapsuudesta on jäänyt mieleen yli kaiken: Howard Hawksin ohjaama lännenelokuva Rio Bravo vuodelta 1959. Leffa esitettiin televisiossa joskus 70-luvulla ja katsoin sen yhdessä isän kanssa. Tarina menee suurinpiirtein näin:

Sheriffi Chance (ikoninen John Wayne) pidättää Joe Burdetten (Claude Akins) syytettynä murhasta. Joe sattuu olemaan suurtilallinen Nathan Burdetten (John Russell) hulttioveli. Nathanin desperadot piirittävät kaupunkia ja yrittävät vapauttaa Joen keinolla millä hyvänsä. Chance saa avukseen kirjavan joukon, johon kuuluu juoppo Dude (Dean Martin), rampa suunsoittaja Stumpy (Walter Brennan), nuori pyssysankari Colorado (Ricky Nelson) ja salaperäisen nainen nimeltä Feathers (Angie Dickinson).

Muistan, miten jännitin isän kanssa Chancen puolesta ja nauroimme vedet silmissä Duden ja Strumpyn sanailulle. Leffa on upea tarina ystävyydestä ja jokainen henkilöhahmo on herkullisen taitavasti tehty. Rio Bravo on edelleen meikäläisen kategoriassa lännenelokuvien ykkönen.

Mietin aina silloin tällöin, että olisi mukavaa katsoa Rio Bravo omien lasten kanssa ja kokea sama kuin aikoinaan oman isän kanssa. Lapset ovat jo aikuisia ja muuttaneet omilleen, joten ajatuksen toteuttaminen on aika haasteellista. Sitten luin poikani postauksen viime kesältä ja minulle valkeni eräs asia, jota en aikaisemmin tajunnut: kyse ei olekaan Rio Bravosta, John Waynesta ja Howard Hawksin taitavasti ohjaamasta tarinasta. Kyse on yhteisestä kokemuksesta, joka välittyy isältä pojalle ja tyttärelle.

Kun lapset olivat pieniä, katsoimme silloin tällöin elokuvia porukassa. Vietimme mm. viikon Tahkon lomamökillä ja vuokrasimme VHS-leffoja iltaviihteeksi. En enää muista noiden elokuvien nimiä tai juonia, mutta ehkä lapset muistavat. Ehkä heille on jäänyt mieleen jokin erityinen leffa, tilanne tai tunnelma, jonka yhdessä katsominen ja kokeminen on herättänyt. Samanlainen kuin oma muistoni Rio Bravosta isän kanssa.

Kuva: Pixabay

Poikani kertoi postauksissaan kahdesta elokuvasta: Bellevillen kolmoset ja Memento. Bellevillen kolmoset on absurdi animaatio orpopojasta, joka asuu isoäitinsä kanssa ja saa kipinän kilpapyöräilyyn. Ranskan ympäriajon aikana poika kidnapataan ja kuljetetaan valtameren yli Bellevilleen. Isoäiti ja koira seuraavat perässä ja yrittävät pelastaa pojan gangsterien kynsistä. Apureiksi he saavat Bellevillen omituiset kolmoset, jo eläkkeelle siirtyneet varieteetaiteilijaneidit.

Mementossa päähenkilö Leonard Shelby on kokenut vaimonsa väkivaltaisen kuoleman ja menettänyt lähimuistinsa. Hänen rikki menneen elämänsä ainoa päämäärä on vaimon murhaajan kiinniotto ja kosto. Leonard tatuoi tärkeimmät asiat ihoonsa ja ottaa polaroid-kuvia, joihin kirjoittaa muistiinpanoja, koska seuraavana päivänä hän ei muista enää mitään eilisen tapahtumista.

Kun luin poikani postauksia tajusin, että nämä elokuvakokemukset ovat meidän Rio Bravo: yhteinen muisto viime kesästä, isältä pojalle. Pojan Postaus löytyvät tästä.