Likaiset Legendat

80-luvulla Mauno Koivisto oli Suomen presidentti ja kesät kuumia, ainakin muistoissa. Vuosikymmenen alussa kesäloma kului mummin kesämökillä, kunnes murrosikä ja hormonit veivät mukanaan mansikkakaupungin rientoihin. Animaatioelokuvien teko kaverini Pasin kanssa sai jäädä, kun Suonenjoen Kaarihallilla rokkasi Juice Leskinen. Varttuneempien tanssi-illoissa esiintyivät Kari Tapio ja Jamppa Tuominen. Radiossa soitettiin Kirkaa, Kikkaa ja Gösta Sundqvistin Leevi and the Leavingsia. Ulkomaisista artisteista Michael Jackson, Prince ja David Bowie löytyivät vinyyleinä levyhyllystä. 

Vuoden elokuvatapaus oli uusi Uuno Turhapuro elokuva. Spede Pasasen Härski Hartikainen ja Simo Salmisen Sörsselssön odottivat vesi kielellä osuuttaan Uunon appiukon perinnöstä. Matti Pellonpää teki monta unohtumatonta roolisuoritusta hieman laadukkaammissa tuotannoissa. 80-luvun kansainvälisinä elokuvatähtinä loistivat mm. Robin Williams, Patrick Swayze ja River Phoenix. Vapaa-ajat kuluivat Kurt Vonnegutin ja Ray Bradburyn romaanien parissa. Urheilun saralta jäi parhaiten mieleen Matti Nykäsen koko vuosikymmenen kestänyt ylivoima mäkihypyssä.

Mitä yhteistä edellä mainituilla henkilöillä on? He ovat kaikki kuolleet. Eilen tuli uutinen, että Olli Lindholm on liittynyt edesmenneiden joukkoon. Rauha Ollin muistolle.

Minulle Yö-yhtyeen parasta antia edustaa vuoden 1983 esikoisalbumi Varietee ja biisi Likaiset Legendat, jossa on yksi kotimaisen rockhistorian hienoimmista kitarariffeistä. Bongasin Ollin ja kumppanit pariin otteeseen Suonenjoen Kaarihallilla. Viimeisen kerran näin Yö-yhtyeen Kuopion Viinijuhlilla noin kymmenisen vuotta sitten. Olin työporukan kanssa bilettämässä ja muistan kaverin kanssa käydyn keskustelun. Totesimme, että vaikka kumpikaan ei varsinaisesti digannut bändin uudesta iskelmätuotannosta, se kuulosti livenä yllättävän hyvältä. Keikasta jäi lämmin muisto.

Uutinen Olli Lindholmin äkillisestä kuolemasta järkytti. Seuraamme vaimon kanssa Voice of Finlandia, jossa Olli tuli tutuksi iskelmää ja Suomirockia puolustavana tuomarina. Nyt hän on poissa, liian aikaisin ja liian nuorena. 80-luvulla viisikymppiset vaikuttivat ikälopuilta, mutta kun itse saavuttaa tuon rajapyykin ymmärtää, että elämä on vielä kesken ja paljon tekemättä. 

Ollin poismeno tuntuu pahalle myös henkilökohtaisella tasolla. Olen muistellut mennyttä maailmaa ja sen aikalaisia, joita ei enää saa takaisin. Tämä on hyvä muistutus siitä, miten tärkeää on elää tässä hetkessä ja toteuttaa niitä unelmia, joista on aina haaveillut. Ei kannata siirtää asioita huomiseen, koska huomista ei välttämättä koskaan tule. 

Kuva: www.pixabay.com