Viinijuhlat nyt ja ennen

On heinäkuu ja runosuoni kuivuu. Lomaviikko tuli ja meni. Viikon loma on vähän niin kuin Jaakko Teppo lauloi aikoinaan Työttömän veisussa: maha menee tyhjäks kertapierasulla. Näillä mennään ja onneksi elokuussa sitten lisää.

Happoradio

Kuopion Viinijuhlat oli viime viikolla kiihkeimmillään ja kävimme kahtena perättäisenä iltana haistelemassa tunnelmaa. Lasiakaan en viiniä maistanut, olutta sitäkin enemmän, mutta todellinen motivaatio oli hyvät esiintyjät: perjantaina Happoradio, Ellinoora ja J. Karjalainen, lauantaina Sanni ja Don Huonot.

Happoradio oli sykähdyttävä kuten aina. Uusi hitti Tehdään jotain kaunista nosti palan kurkkuun. Pala kurkussa oli myös solisti Aki Tykillä. Hän kertoi sairastavansa flunssaa ja taisteli äänen kanssa koko keikan ajan. Tehtävää ei helpottanut yhtään se tosiasia, että Tykin yläfalsetti on bändin tavaramerkki melkein jokaisessa biisissä. Urhea taistelu palkittiin ja toipilas selvisi urakasta mallikkaasti.

Ellinoora

J. Karjalainen

Don Huonot oli uusi ja kauan odotettu livekokemus. Vuonna 1999 ostin Donkkareiden Tähti -CD:n ja rakastuin bändiin, mutta valitettavasti liian myöhään. Pian tuon jälkeen yhtye hajosi ja poistui takavasemmalle. Harmittelin, että kavereita tuskin enää näkee keikoilla.

Mutta toisin kuin 60-luvulla sanottiin nyrkkeilyn raskaansarjan mestareista (hävittyään he eivät koskaan palaa takaisin), Don Huonot palasi. Minulla ei ole mitään vertailukohtaa bändin alkuaikojen esiintymisiin mutta voin kuvitella, että meno on ollut villiä. Sedät nimittäin jaksavat heilua edelleen!

Sanni

Viinijuhlilla riitti väkeä ja kun kyse on suomalaisista, osa oli tukevasti viinin hengen vallassa. Näinhän se menee täällä pohjolan perukoilla. Viini on nautintoaine ja voi pojat, että ihmiset nauttivat! Oluen kanssa homma pysyi vähän paremmin hanskassa.

Kerron tähän loppuun oman ensikokemuksen viinin valmistamisesta. Raaka-aineina käytimme vettä, hiivaa, sokeria ja appelsiinia. Kutsuimme lopputuotetta Peikkojuomaksi. Peikkojuoma ei ollut puna- eikä valkoviiniä, vaan paremminkin harmaaviiniä, joka jätti seuraavana aamuna suuhun mahahappoisen jälkimaun. Teimme satsin Kaken ja Tepin kanssa.

Meille sattui aloittelijan moka: "viinikanisterin" korkkiin unohtui tehdä reikä. Kun parin päivän jälkeen kävimme autotallin kätköllä, meitä odotti outo näky: muovikanisteri oli paisunut lähes jalkapalloksi, josta kanisterin kulmat törröttivät kuin kissan korvat. Räjähdysvaara oli ilmeinen. Alkoi kärsivällisyyttä vaatinut käymispaineen purku varovasti korkkia availlen.

Kesken projektin autotallin ovi aukesi ja pikkuveljeni astui sisään. Hän ihmetteli meitä kolmea ja epämuodostunutta muovikanisteria:
- Mitä siinä on?
- Mopon bensaa. Oltiin just tankkaamassa. Mee pois!

Lopulta joimme keskenkäyneen Peikkojuoman, tulimme pieneen humalaan ja sitäkin kauheampaan krapulaan. Eli vietimme eräänlaiset alaikäisten viinijuhlat.