Tykkien jylinä ei kantautunut Saĺpausselälle

Perjantai 25.02: Kuopio - Lahti

Juna on myöhässä puolitoista tuntia ja vaunu no 6 puuttuu kokonaan. Ei, tämä ei ole Putlerin tekosia. Veturirikon takia Intercityjunan no 66 lähtö Oulusta myöhästyi, eikä kaikkia vaunuja saatu näköjään kyyttiin. Tampereelle menijät jatkavat Pieksämäeltä linja-autolla. Onneksi tämä juna jatkaa Lahteen asti.

Epätodellinen tunnelma. Kauan odotettu, viime vuonna koronan takia peruttu Salpausselän kisat edessä ja vuorokautta aikaisemmin Euroopassa syttyi sota, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Eilinen meni kokonaan uutisia seuratessa. Hullua. Tällaiselta se varmaan tuntui marraskuussa vuonna 1939, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen: Epäuskoa, järkytystä, pelkoa. Tällä kertaa me istumme muun maailman kanssa katsomossa kun Putler teurastaa viattomia ihmisiä. Katsotaan vain tumput suorina. Popcornit eivät maistu.

Helsingin pommitus 27.02.1944. Valokuvaaja Sot.virk. E. Hendenström. Kuva: Finna.fi

Lauantai 26.02: Salpausselän Kisat

Kisalauantaina tankkasimme itsemme Asemapäällikön aamiaisella. Hotellitason aamiainen kustantaa vain 9,50 € ja toimii kuin junan vessa. Tästäpä aasinsiltana huomasin vessassa vanhan kyltin jossa tiedotettiin, että "Käymälää saa käyttää vain junan kulkiessa - Klosetten bör användas endast under tågets gång". Muistan tuon kyltin 70-luvun junamatkoilta. Syy käyttörajoitukseen oli tietenkin se, että pönttöön punnerrettu pökäle putosi huuhteluvaiheessa suoraan raiteille. Paskakasoja ei luonnollisestikaan haluttu juna-asemien edustoille.

Korona-ajan helpottaminen näkyi Salpausselällä: kisoihin valui tuhansia katsojia, eikä juuri kellään ollut maskia. Asetuimme pojan ja hänen avopuolison kanssa A-katsomon lipan alle auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Täydellinen keli hiihtourheilulle. Ukrainalaiset hiihtäjät loistivat poissaolollaan mutta sen sijaan venäläiset saapuivat paikalle. Jännitin jo etukäteen, miten heidät otetaan vastaan. Maailman tilanne ei kuitenkaan vaikuttanut tänään urheilun ystäviin, vaan venäläisille hiihtäjille taputettiin kuten pitääkin. Syyttömiähän he ovat tyranninsa päätöksiin. 

Kisahallissa oli meneillään koronatestit, joten koko juhla-alue sijaitsi ulkona. Anniskelualue oli edellisillan lumisateen jäljiltä vähän sotkuinen, mutta se ei näyttänyt menoa hidastavan. DJ Levi-Äijä soitti "hieman" erikoisia biisejä: mm. Hectorin Juodaan viinaa ja Mamban Vielä on kesää jäljellä. Olkapäälleni laskeutui Speden haamu, joka läppäsi kämmenellä otsaansa ja karjaisi korvaani: 

"This is hjumor, nimittäin!

Sprinttikisoista ei tullut Suomelle menestystä. Ajatukseni harhailivat ja huomasin, että yleisön joukossa ei näkynyt ensimmäistäkään Venäjän lippua. Enkä huomannut sellaista myöskään virallisten kisalippujen joukosta. 

- Ei ole Venäjän lippu salossa, totesin pojalle ja miniälle.
- Eikös se oo tuossa Usan lipun vieressä? Poika kysyi.
- En osaa sanoa kun näkyy niin huonosti. Samat värit.
Kun tuulenpuuska sitten oikaisi liput ja laittoi ne liehumaan totesin:
- Se on Ranskan lippu.
Myöhemmin luin lehdestä, että Salpausselän kisoissa ei ollut Venäjän maatunnuksia. Hyvä niin.

Kilpailujen välissä kävimme (taas kerran) hiihtomuseossa. Tällä kertaa huomio kiinnittyi erityisesti talvisodan aikaiseen sotilaaseen ja kertomukseen sota-ajan hiihtohistoriasta.

Suomi suksilla sodassa (teksti museosta):

"Hiihto on kuulunut Suomen sotaväen liikuntaohjelmaan jo vuodesta 1883 lähtien. Sukset olivat yksi sotilaan sotavälineistä, joiden käyttö tuli sotilaan hallita siinä missä aseenkin. Sotilas ei saanut hylätä suksiaan kuten ei asettakaan. Talvikoulutuksen tavoitteena oli, että sotilas pystyy hallitsemaan suksensa täysin sekä samalla käsittelemään omaa asettaan sekä varusteitaan moitteettomasti. On arvioitu, että suomalaisissa suksitehtaissa tuotettiin toisen maailmansodan aikana noin 1,6 miljoonaa suksiparia".

Minun piti tietenkin lähettää itselleni postikortti virallisella kisaleimalla. Myyntipisteessä tuli vastaan ongelma: kortinlukulaite ei toiminut ja maksuksi kelpasi vain käteinen. Käteinen? Kuka maksaa käteisellä? Ei minulla ollut käteistä. Myyjä pyysi käymään uudestaan ja onneksi korttilaite toimi pari tuntia myöhemmin. Helpotuksen huokaus.

Salpausselän mastot oli valaistu Ukrainan lipun väreillä.

Päivä meni mukavasti mutta alitajunnassa vire oli vaisu. Poika totesi saman: "jossain toisessa maailmantilanteessa päivä olisi ollut todella hieno". Vaikka suomalaiset eivät pärjänneet, kisajärjestelyt olivat taas priimaa ja illan laskuvarjoesitys sekä ilotulitus todella näyttäviä. Silti en voinut olla ajattelematta, että samaan aikaan Ukrainan taivaalla jylisi toisenlainen rakettituli. Hirveä tilanne.

Sunnuntai 27.02: Lahti - Kuopio

Tänään maailman reaktiot ovat olleet onneksi rohkaisevia. Istun junassa ja luen uutisia: EU tiivistää rivejään ja Venäjälle on tulossa kovat sanktiot. Eurooppalaiset suunnittelevat asetoimituksia urheasti taisteleville ukrainalaisille. Erittäin upeaa! Putler saattaa jossain vaiheessa huomata, että saunan takana on vielä tilaa...

***

Tässä tarinaa Krimin kriisin ajalta vuodelta 2014: Ukraina tuhon partaalla

Markkinarako

Ystäväni Kake vinkkasi minulle artistista, joka tekee ennennäk... kuulumatonta musiikkia. Jalmari Laaksonen pieree kännissä -nimisellä äänilevyllä artisti päästelee kaiken kaikkiaan 177 pierua, jotka on äänitetty vuoden 2021 aikana. Näinkin voi korona-aikaa hyödyntää!

Kuva on Kuopion Puijolta, eikä liity tähän tarinaan mitenkään. 

Aioin välittömästi tilata ko. taidepläjäyksen, mutta pahaksi onneksi koko painoserä (30 kpl) oli loppuunmyyty. Ei auta muuta kuin jäädä odottamaan, tuleeko pieruja lisää.

Jalmari Laaksonen pieree kännissä toimisi loistavasti tunnelman luojana esim. ristiäisissä, jossa pieni päähenkilö tahtoo muutenkin päästellä paukkuja papin siunauksen aikana. Tai firman pikkujouluissa, kun eläkkeelle jäävälle pomolle pidetään puheita ja kiitetään yhteisistä työvuosista: "Kiitos Ensio ja hyviä eläkepäiviä. Tähän lopuksi soitan yhden kappaleen, jonka me firman työntekijät omistamme sinulle täydestä sydämestä. Tai jostain toisesta elimestä". 

Parisuhteessa Jalmarin kootut teokset voisi myös toimia "rivien välisenä" viestinä:    Mies: - Voitaisko harrastaa illalla seksiä? Vaimo: - Tottakai! Käy sinä ensin pesulla niin minä himmennän sillä aikaa valoja ja laitan jotain romanttista soimaan...

Muista, että moni kakku ei ole päältä kaunis. Kun ensi kerralla näet huoltomiehen vaihtamassa kesärenkaita tai isännän kyykkimässä pihamaalla, suhtaudu näkyyn kunnioituksella. Voihan olla, että tuo housun vyötäröstä vilkkuva persvako onkin levyttävän artistin markkinarako.

Ps: Olen nyt pyörinyt tämän aiheen parissa kuin pieru nahkahousuissa, pahoittelut siitä. Pieruhuumoria löytyy myös tarinasta: Pierumiljonääri

Karvapohjasukset ja pälvikalju

Tulee aina mieleen uusia innovaatioita ihmetellessä, että kuka näitä keksii? En minä ainakaan. Kun ostin murtomaasukset 15 vuotta sitten, karvapohjista ei ollut tietoakaan. Enkä minä miettinyt suksien lipsuessa, että paraniskohan pito jos pohjaan laittaa jotain muuta kuin suksivoidetta. 

"Leikkaanpa suikaleen kokolattiamattoa ja liimaan sen keskelle suksenpohjaa". 

Joo, ei tullut mieleen ei.

Mutta nyt keksin jotain, mitä kukaan ei ole aikaisemmin ajatellut. Idea lähti kaljusta. Omistan pälvikaljun ja päälaen "hakkuuaukea" laajenee vuosi vuodelta. Voisiko karvapohjatekniikkaa käyttää kaljun peittämiseen?

Tiedän kyllä, että peruukit ja tupeet on jo keksitty, mutta niitä pitää asetella paikalleen joka aamu ja uusia aika ajoin. Sitä vastoin suksien pohjassa oleva karvapohja on kiinteästi asennettu, helppohoitoinen ja kestää kovaa kulutusta. Jos samainen karvapohja liimataan kiinni kaljuun, lopputulos on ikuinen. Miten helppoa! Tein tuotekehittelyä ja ensimmäinen prototyyppi liimattiin eilen pikaliimalla päälakeeni. Alla kuvat lopputuloksesta.

Karvapohjasukset

Karvapohjapää

Patenttihakemus on vetämässä ja yhteistyö Peltosen suksitehtaan kanssa vireillä. Hyvästi kalju, hyvästi päivätyöt ja tervetuloa keksijämiljonäärin huoleton elämä!