Black Friday

Olen tehnyt väärin. Jotain niin kauheaa, että joudun pyytämään julkisesti anteeksi. Olen ollut edesvastuuton ja itsekäs, enkä ole kantanut korttani kekoon yhteiseksi hyväksi. Ummistin silmäni ja korvani ja elin kuin mitään ei olisi tapahtunut. En noudattanut yhteisiä pelisääntöjä, sovittua asiaa johon kaikki muut osallistuivat pyyteettömästi. Perjantaina oli Black Friday ja minä en kuluttanut mitään. Suokaa anteeksi. Olen pahoillani.

Nyt minua hävettää niin vietäväksi. Minun piittaamattomuuteni vuoksi joku aasialainen alipalkattu lapsi voi saada kenkää työpaikaltaan. Indonesiassa metsurin moottorisaha hiljenee, kun jätin paperitavaraa ostamatta. Kongon titaanikaivoksissa palkatta huhkivia orjia saattaa uhata YT-neuvottelut. Valtamereen joutuu kassillinen muovirojua, jonka olisin voinut ostaa alennushintaan ja pelastaa oman varastoni nurkkaan lojumaan. Mitä helvettiä minä oikein ajattelin? En yhtään mitään. Olen täysin piittaamaton, tunteeton, kuluttamaton kakkiainen, joka ansaitsee kaiken sen pahan, millä markkinatalous minua rankaisee.

Pienen puolustuspuheen joudun kuitenkin pitämään. Minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Perjantaina oli firman pikkujoulut, joten päivä meni ensin töitä tehdessä ja sitten juhliessa. Ja kyllähän minä sentään vähän kulutin. Ostin musiikkikeskuksen baarista kaksi lasia punaviiniä. No, onhan tuo oikeasti aika säälittävää. Kahden punkkulasin kustannus jäi alle kahdenkympin.

Antakaa anteeksi. Minä lupaan parantaa tapani. Koska Black Friday meni sivu suun, hyvitän tämän pitämällä kokonaisen kulutusjuhlaviikon kaikkine sateenkaaren väreineen. Tänään minulla on Silver Saturday. Lähden marketeille, myymälöihin, toreilla ja turuille ja poltan rahaa surutta. Jo aamulla tilasin nettikaupoista leipäkoneen, ompelukoneen, pesukoneen, parranajokoneen ja panokoneen. Siis rahantalletusautomaatin. Käytän plussakorttia, bonuskorttia, pinssikorttia, ajokorttia ja kirjastokorttia ankarasti ja kerään samalla kaikki alennukset, edut, pisteet ja provikat joilla rahoitan seuraavaa kulutuskierrosta.

Viikon päästä voin ilmoittaa, että olen ostanut kasoittain turhaa krääsää, tehnyt Kuopion kokoisen hiilijalanjäljen, heittänyt roskiin kymmeniä toimivia krumeluureja ja kertakäyttänyt lukemattomia muovisia aterimia ja astioita. Viikon päästä voin ylpeänä todeta, että olen totaalisen perse auki. Eikä tässä vielä kaikki. Kutsun teidät (lukijani) ensi perjantaina Kuopion torille Veljmiespatsaan luokse, jonne ilmestyn klo 14.00. Saatte kivittää minut tarjouskupongeilla ja alennustarjouslehtisillä. Jo on kumma, jos ei kaveri opi kuluttamaan.

Fättness päiväkirja: Kellariravintola Rustik, Kuopio

Fättness-matkailija lihoo sitä mukaa kun tutkimusmatka etenee. Armopaloja ei pyydetä eikä tarjota. Joka annos on maksettu omasta kukkarosta joten voin olla arvosteluissa rehellisesti meidän mässäilijöiden puolella.

Kellariravintola Rustik, Kauppakatu 45

Avaan ensin omaa ennakkoasennettani, ennen kuin avaan Rustikin oven. Olen hieman ketjuravintolavastainen. En tarkoita sitä, etteikö niissä tarjottaisi hyvää ruokaa, mutta suosin silti ennemmin paikallisia pienyrittäjiä. Pienyrittäjä elää asiakkaistaan, eikä hänellä ole suurta ketjua taustalla pumppaamassa rahaa mahdollisesti kannattamattomaan yritykseen. Mutta se siitä, avataan nyt Rustikin ovi.

Pahoittelen, että kuvien laatu on tavallistakin huonompi. Tuotokset ovat vanhalla digipokkarikameralla ilman salamavaloa

Paikkana Kellariravinto Rustik on yksi Kuopion idyllisimpiä. Ravintola sijaitsee torilla kauppahallin alla. Sisään pääsee portaat alas kauppahallin ulkopuolelta tai suoraan Kauppakeskus Apajasta. Kellariravintolassa on hieman samanlainen tunnelma kuin Mustassa Lampaassa: tiiliseinää, holvikaaria, vanhoja valokuvia seinällä. Eli puoliso mukaan ja romanttiselle kynttiläillalliselle. Poikaporukan polttariseuruetta ei tänne kannata kuskata.

Kokeilimme vaimon kanssa Rustikin lauantaibrunssia, joka tarjoillaan klo 11 - 14.00. välillä. 19,50 euron hintaan kuului laaja salaatti- ja leikkelepöytä, karjalanpiirakoita, nakkeja, lihapullia, munakokkelia, kanaa, kalaa jne. Ruokajuomana mehuja ja vettä. Jälkiruokana mm. mustikkapiirakkaa ja vaniljakastiketta.

Salaatti- ja leikkelepöydän antimia

Lämminruoka

Hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Varasimme pöydän etukäteen mutta paikka ei ollut täynnä, joten pöydän olisi saanut myös ex-tempore sisään tupsahtamalla. Kun siirryimme lämpimiin, oli lohi ehtinyt loppua joten tilalle tuli kanavartaista. Ihan jees, kaipasin niihin ehkä vähän enemmän makua. Lämpimän ruuan ja jälkiruokatarjoilun väliin oli laitettu kastikekannuja, joiden sisällöistä en ihan päässyt jyvälle. Kysäisin tarjoilijalta ja hänkin joutui maistamaan lusikalla, ennen kuin pystyi sanomaan että kyseessä oli vaniljakastike. Kuulemma joku asiakas oli joskus kaatanut vahingossa sinappikastiketta jälkiruokapiiraan päälle. Ongelma on helposti ratkaistavissa: pienet nimilaput kannujen viereen.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Ei tämä varmaan viimeiseksi kerraksi jää, vaikka niin ketjuravintolavastainen olenkin. Ja toki ravintolan henkilökunta on paikallisia ja saavat elannon työstään, mikä on hyvä asia. Kesäaikaan Rustikilla on terassi Kauppakadulla kauppahallin kyljessä. 

Timi Lexikon

Eilen kävimme katsomassa Timi Lexikonin keikan Henry's Pubissa. Mainostetaan nyt vähän oman kylän poikaa, että hän saisi ansaitsemansa huomion.

Timi Lexikon (Timo Leskinen) on savolainen rap/hip hop-artisti, joka keikkailee Tuukka Joustavan ja Pirkka Räsäsen kanssa. Tuukka tuplaa ja Pirkka hoitaa musapuolen. Keikka oli iloisen rento ja menevä. Paikalla oli valitettavan vähän yleisöä, mikä saattoi osaltaan johtua ajankohdasta (torstai-ilta).

Vaikka en varsinaisesti mikään rapmusiikin suurkuluttaja olekaan, Timin biisit kyllä osuivat ja upposivat. Suuri plus on tietenkin muutamassa kappaleessa viännetty savonmurre.

 Youtubesta:

Mars matkaan!

Oletko kyllästynyt nykymenoon? Aamut ahdistavat, pommit pelottavat ja sote sotkee suunnitelmasi. Oletko saanut tarpeeksesi talouskriisistä, pakolaiskriisistä, ilmastokriisistä, ikäkriisistä ja parisuhdekriisistä? Kaipaatko muutosta elämääsi? Haluatko jotain ihan muuta?

Nyt siihen on tilaisuus: Lähde Marsiin!! Marsissa kaikki on toisin. Astronauttina nautit eduista, joista maan päällä et voi kuin uneksia. Onko pelkoa YT-neuvotteluista? Meillä ei ole. Kun sinut ammutaan avaruuteen, työsuhde on pysyvä eikä tilallesi palkata pätkätyöläistä tai tuntituuraajaa. Työsuhteesi kestää koko matkan Marsiin ja takaisin ja päättyy ennen aikojaan ainoastaan, jos päätät päiväsi ennen aikojaan. Reilu diili: palkka juoksee, ruoka, asuminen ja ylläpito ovat talon puolesta ja meteorit viuhuvat ikkunan ulkopuolella. 

Onko parisuhteesi väljähtynyt? Kaipaatko sitä kipinää, jonka tunsit joskus kauan sitten? Lähde Marsiin!! Menopaluu reissu kestää kolme vuotta. Mietipä sitä. Kolme vuotta ilman lakananheilutusta ja voimme taata, että palattuasi se kotona odottava isäntä/emäntä näyttää kauniimmalle kuin koskaan. Ja jos haluat muuten vain tehdä selibaattilupauksen ja viettää aikaa tutkiskellen itseäsi ja ajatuksiasi niin tässä on tilaisuutesi. Tällä reissulla et törmää ensimmäiseenkään elävään olentoon, joten sinulla ei ole mitään mahdollisuutta langeta loveen.

Pelkäätkö, että matkan aikana iskee koti-ikävä? Ei muuten iske! Avaruudessa on kylmää, pimeää ja yksinäistä. Eli olosuhteet vastaavat Suomen talvea. Ei enää yllätysvieraita, ei ikävää viikkorytmiä, ei niskaan hengittävää pomoa eikä pakollisia kylässä käyntejä. Olet ja elät keskenäsi kolkossa kapselissa, kuuntelet Black Sabbathia, tuijottelet tositv-ohjelmia, pelaat konsolipelejä ja laulat karaokea. Eikä kukaan tule seinän taakse huutamaan, että laita sitä Paranoidia pienemmälle. 

Mitä vielä mietit? Mars matkaan! Sinua odottaa unohtumaton seikkailu. Saat olla se ensimmäinen tutkimusmatkailija, joka on astunut jalallaan toisen planeetan kamaralle. Niin, kuuta ei lasketa. Marsissa sinua eivät lapset juokseta, miehet komenna eivätkä naiset nalkuta. Saat olla oman itsesi herra. Syödä kun huvittaa, juoda kun janottaa ja nukkua kun nukuttaa. Ja mikä parasta: Avaruudessa kukaan ei kuule kuorsaustasi.

Ilmoittautumiset sähköpostitse osoitteeseen: minäpoikataityttöselähdenmarsiinjahaistatanteillepitkät@mars.fi Jos et halua matkalle itse, voit ilmoittaa naapurisi, työnantajasi, puolisosi tai sukulaisesi reissulle reippaalle. Mikäli matkallelähtijä ei tiedä osallistuneensa rekrytointiin, noudamme voittajan puolenyön jälkeen suoraan kotoa, tainnutamme ja pakkaamme rakettiin ennen kuin hän ehtii apua sanoa.  

(Tässä ilmoituksessa käytetyt kuvat ovat kuvituskuvaa, eivät aitoja kuvia avaruusmatkasta. toim.huom.)

Liberté, Égalité, Fraternité

On helpottavaa herätä unesta, kun näkee painajaisia. Tämä aamu meni toisin. Oli ahdistavaa herätä painajaiseen. Jälleen silmitön terrori-isku Pariisissa Ranskassa.  Kuolonuhreja, loukkaantuneita, väkivaltaa, pelkoa ja paniikkia. Vetää hiljaiseksi.

Maailma on muuttunut, eikä tässä taida olla turvassa enää kukaan. Mutta kun kahvikuppi kädessä vilkaisin ulos ikkunasta, ulkona sataa räntää ja kadut näyttävät samalta kuin eilen. Näyttävätkö tuntemattomat ihmiset tämän jälkeen hirviöiltä? Toivottavasti ei. Sitähän nämä itsemurhapommittajat juuri haluavat. Että me teemme itse oman kaaoksen ja jatkamme heidän työnsä loppuun. Ei suostuta siihen. Eihän?

Aikaisemmin aiheeseen liittyviä tekstejäni:

Pahaa unta

Mitä Isis tekee museossa?

Marraskuu

Oli kylmä ja pimeä marraskuinen ilta, kun tapasin Peran Kievarissa. Se oli hänen kantapaikka. Olimme saman ikäisiä, mutta Pera näytti kymmenen vuotta vanhemmalta. Kuningas alkoholi oli jättänyt jälkensä.

Muistin vielä nuoren Peran, jonka kanssa joimme talvella kaljaa luistelukopin takana. Peran rituaali oli tarttua pulloon kaksin käsin kuin voimannostaja, vetää syvään henkeä ja juoda sitten pitkä, pulputtava kulaus jota seurasi röyhtäys ja irvistys. Pera inhosi kaljan makua. Ei inhonnut enää. Istahdin tiskille Peran viereen ja kuulin kaverin tilaavan tuttuun tapaansa: North State ja Long Drink. Hän lausui molemmat tuotemerkit huvittavan huolellisesti (Nooth Steit ja Lond Drink), lähes brittimäisesti. Oli aika jututtaa entistä koulukaveria.

- Morjens Pera. Mitä kuuluu? Miten marraskuu on sujunut?

- Marraskuu, eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuu.

- Niinkö? Mitähän tuo mahtoi tarkoittaa? Mitä siitä mandoliinipuusta?

- Marraskuu, nyt on sen kuoreen kirjoitettu beibi i love you.

- Niinpä niin. Ootko töissä vai lomilla? Aattelin vain että mitä teet täällä keskellä viikkoa?
- Mä kapakassa juopottelin sylissäni dinosauriin luu.

Peran jutut olivat niin pehmeitä, etten ymmärtänyt niistä sanaakaan. Hänellä oli rypyttömät kasvot mutta se johtui viinapöhöstä. Muistin Peran seurustelleen pitkään Kertun kanssa, joten kysäisin, miten heillä menee. Olivat kuulemma eronneet.

- Näen Kertun aina välillä kun käyn marketeilla. Voin välittää sulta terveisiä jos haluat. Onko sulla jotain, mitä haluaisit sanoa Kertulle?

- Marraskuu, tänään huoneeni mä sotkin kun sua taas niin ikävöin.

- Eihän se helppoa ole eron jälkeen. Mutta älä vaivu murheeseen. Elämä menee eteenpäin, vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan.
- Nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä kuivakurkku rotta isännöi.

- Niinpä niin.

Pera oli humalassa jo tullessani, mutta Long Drinkin jälkeen hänen juttunsa muuttuivat yhä kummallisemmiksi. Koetin vähän piristää kaveria ja viedä ajatuksia positiivisempiin asioihin.

- Vieläkö olet käynyt metsällä? Muistelen, että olit kova metsämies nuorempana. Onko tänä syksynä tullut hirviä?

- Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun kaipuun kaljakori kilisee.

- Entäs ootko käynyt linnustamassa? Täällähän on hyvät lintuvesistöt. Ootko saanut sorsia?
- Yli taivaan päivät niin kuin varisparvi raahautuu.

- Vai semmosia lintuja. Tainnut ero viedä sulta kaikki voimat.
- Mua vaivaa ikävistä ikävin milloin beibi palaat takaisin.

- Voi olla, että Kerttu ei tule enää takaisin. Sun pitää nyt vain ryhdistäytyä ja alkaa vaikka liikkumaan. Laita korkki kiinni.

- Etkö tiedä voi yksinäisen miehen viedä marraskuu?

- Ei kannata vaipua itsetuhoisiin ajatuksiin. Kyllä se päivä paistaa joskus, usko pois.

On vaikea lohduttaa lohdutonta juoppoa, joka on hukuttanut elämänsä alkoholiin. Siinä tilanteessa ei mikään muu enää merkitse mitään. Pera oli vain varjo entisestä, eikä sen illan jutut edenneet mihinkään. Saattaa olla, ettei hän seuraavana aamuna muistanut koko keskusteluamme.

- Ootko katsonut Vain Elämää? Anssi Kela oli aivan huippu! Vieläkö muistat Mikan faijan BMW:n? Biisi soi joka autoradiossa yötä päivää.

- Marraskuu, taas TV syliin paiskoo palavia halkojaan.

- Tosi tv:tähän se tahtoo nykyään olla. Toista se oli meidän nuoruudessa. Kaikki on muuttunut, eikä meinaa oikein mukana pysyä.
- Marraskuu, käy ihmiskunta sormi suussa kansakouluaan.

- Hyvin sanottu. Sormi suussa tässä tahtoo olla itse kullakin. Jos ei pysy kehityksen mukana, putoaa helposti pois ja syrjäytyy. Toivottavasti sulla on jotain kiinnekohtia elämässä. Tuo pullonpohjan tuijottelu ei ole elämää.
- Vaan eihän täällä liekit uhkaa täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan.

- Kyllähän se burn out tahtoo uhata nykyään jokaista, joka ei osaa hellittää. Sunkin pitää hellittää Pera. Hellittää siitä Kertusta ja päästää irti. Niin on parempi.

- Marraskuu, kaiken tämän keskellä sua hiljaa ikävöin.

- Tiedän. Voi olla, että Kerttukin ikävöi sua, mutta teillä meni miten meni ja nyt on aika siirtyä eteenpäin. Kai sulla on ystäviä? Joku, jonka kanssa jutella ja jakaa murheet, ettei tarvitse yksin kaikkea kestää.
- Mä Topin kanssa kellarilla ristinollaa pelaan päivin öin.

Sen illan jälkeen aavistin, että en näkisi Peraa enää muualla kuin lehdessä. Ja niinhän siinä sitten kävi. Parin kuukauden päästä hänen nimensä oli paikallislehden kakkossivulla, muiden kuolinilmoitusten joukossa.

(Peran vuorosanat on Miljoonasateen kappaleesta: Marraskuu)