Pyörällä halki Suomen 3. päivä: Pyörämatka alkaa

Tuhti aamupala. Risottoa tottakai.

25.07.2018
Tämä aamu oli erilainen: nyt alkoi Miksun urakka polkupyörällä Nuorgamista Helsinkiin. Aluksi tarkoitus oli, että ajan Utsjoelle ja pidämme ensimmäisen taukopaikan Norjan puolella. Lisäksi sovimme käsimerkistä: kun ohitan Miksun autolla, moikkaan hänelle mennessä. Jos Miksu moikkaa takaisin, kaikki on kunnossa ja ajan seuraavalle etapille. Jos taas ei moikkaa, tiedän että jotain on vialla ja osaan pysähtyä.

Nuorgam - Helsinki. Let's Go! Kulkupelinä Tunturin Romeo ja Julia, kolmivaihteinen naistenpyörä 1900-luvulta.

 Miksu polkaisi pyörällä matkaan ja minä jäin pakkaamaan autoa. Kävin kaupassa tankkaamassa autojääkaapin ja huoltamolla tankkaamassa auton. Noin puolen tunnin jälkeen olin valmiina lähtöön. Nuorgam - Utsjoki maantie mutkittelee kauniisti Tenojoen vartta pitkin, mutta olin sen verran täpinöissäni, että en joutanut katsomaan maisemia. Sen sijaan seurasin auton matkamittaria ja koetin arvioida, koska ajaisin Miksun kiinni. Kymmenen kilometrin jälkeen valmistauduin kohtaamiseen, mutta poikaa ei näkynyt. 

Joku vitsaili meille lähtiessä, että helppohan se on Nuorgamista tulla etelään, kun on pelkkää alamäkeä.

Kun olin ajanut 15 kilometriä, aloin huolestua. Ei kai kaveri lähtenyt väärään suuntaan? Todennäköisesti ei. Vaihtoehtoja oli vain kaksi ja toisessa suunnassa vastaan tulee Norjan raja. Mutta silti? Viimein erään ylämäen puolessavälissä pyöräili tuttu hahmo ja huokaisin helpotuksesta. Ei mitään hätää!

Ajoin ohi ja moikkasin mennessäni. Tarkistin taustapeilistä ja huomasin, että Miksu ei moikannut takaisin. Jotain vialla? Pysähdyin seuraavalle P-paikalle ja jäin odottamaan poikaa.
- Moi. Onko jotain hätänä?
- Ei. Unohdin vaan moikata takaisin!

Pysähdys tuli kuitenkin tarpeeseen. Miksu pumppasi renkaisiin lisää ilmaa, rasvasi ketjut ja lisäsi hyttysmyrkkyä. Hyttyset olivat tosin se pienin riesa. Isompi vaiva olivat kymmenet kärpäset, jotka pörräsivät hikisen pyöräilijän ympärillä.

Utsjoen kahvila. Nurkkapöydässä vanhat äijät puhuivat saamenkielellä. Hauskan kuuloista keskustelua.

Kahvilan varoituskyltti. Koska en ole skinny, jätin kakun väliin ja otin pelkän kahvin.

 Matka jatkui. Ajoin Utsjoelle ja arvioin, että minulla oli tunti aikaa ennen seuraavaa taukoa. Ajoin Utsjoki sightseeing kylän läpi, mikä oli nopeasti tehty. Sitten ostin kaupasta postikortin, etsin kahvilan ja menin juomaan kupposen kahvia samalla kun kirjoitin terveisiä kotiin. Tosin postikortti oli lähinnä minulle itselleni. Lähetän niitä satunnaisesti reissuilta ja kotona talletan kortit kansioon muistoksi. 

Kahvilan jälkeen ajoin sillan yli Norjaan. Heti sillan jälkeen oikealla oli P-paikka, johon jäin odottamaan. Ei tarvinnut odottaa kauan. Miksu polki ilmeisen hyvävoimaisen näköisenä ja pidimme tankkaustuokion auton varjossa. Helle huiteli + 27 asteessa, joten nestettä kului litra tolkulla.

Utsjoelta pääsee Tenojoen yli Norjaan Saamen siltaa pitkin.

Tauon jälkeen matka jatkui kohti Kaamasta.

 Matkaa oli taitettu 40 kilometriä. Seuraava yhteinen taukopaikka suunniteltiin 50 kilometrin päähän. Puolivälissä Miksu pitäisi oman minitauon. Jatkoimme matkaa ja minä pistin ylös matkamittarin lukemat. Aika tasan 50 kilometriä myöhemmin tuli vastaan P-paikka, joka sijaitsi pienen maantiesillan kupeessa. Sillan ali virtasi puro, jossa oli vilvoittavaa vettä. Täydellinen taukopaikka.

Puurot kiehumaan.

Jo aamulla huomasin, että auton ilmastointi ei toiminut. Tämähän sattui hienosti näin hellepäivänä! Lapin P-paikoilla ei ole varjoisia kohtia, joten levittelit pyyhkeet tuulilasille ja sain auton sisälämpötilan laskemaan alle neljäänkymmeneen asteeseen. Toinen huono uutinen koski eturenkaita. Auto tuntui puoltavan oikealle ja vika oli syönyt molempien eturenkaiden sisäpinnat sileiksi. Ei auttanut muuta kuin aloittaa soittorumba rengasliikkeisiin. Ivalosta ja Sodankylästä ei irronnut meidän aikatauluun sopivaa aikaa, mutta onneksi sain varattua ajan Rovaniemelle seuraavalle maanantaille. Nyt piti sitten laittaa kädet ristiin ja toivoa, että renkaat kestävät vielä 400 kilometriä.

90 kilometriä takana vastatuulessa ja + 27 asteen helteessä.

Uinti raikkaassa purovedessä tuli hellepäivänä tarpeeseen.

Päivä oli helteinen ja Miksu valitti vastatuulesta. Kun tähän vielä lisäsi mäkisen maaston, ei päivän etappi ollut todellakaan helppo. Ajoin edellä Lomakylä Jokitörmään Kaamaseen ja varasin meille telttapaikan. Campingia pitää vanha pariskunta, joilla ei ollut kiirettä mihinkään. Leppoisaan meininkiin sopi sekin, että heidän pankkikortinlukija ei toiminut. Kävin haalimassa matkakassasta kolikoita ja maksoin majoituksen käteisellä, 18 euroa yö. Itse alue oli nimensä mukaisesti jokitörmällä metsän laidassa. Maasto näytti hyttyshautomolle, mutta verenimijöitä oli yllättävän vähän. Sitäkin enemmän oli paarmoja, jotka eivät välittäneet helteestä. Pystytin teltan ja päätin käydä iltapäiväkahvilla.

Täälläkin olimme ainoat telttailijat karavaanareiden joukossa.

Kun olin juonut kahvit Kaamasen Kievarissa, sain idean lähteä ajamaan Miksua vastaan tarkistamaan, miten matka edistyi. Hetkeä aikaisemmin lämmin sadekuuro kasteli maan, mutta ei raikastanut ilmaa yhtään. Ehdin ajaa vain pari kilometriä, kun puhelin soi. Miksu ilmoitti, että matkateko piti keskeyttää kaksikymmentä kilometriä ennen määränpäätä, koska kovat sääolot ja ylämäet vaativat veronsa. Hain pojan ja pyörän kyytiin ja ajoimme leirintäalueelle tankkaamaan ja lepäämään.

Kaamasessa ei eletä vielä 24/7 aikataululla. Kadehdittavaa.

Miksua otti selvästi päähän päivän pyöräilytavoitteesta jääminen. Lohdutin, että saavutettu 123 kilometriä ei ollut missään nimessä huono suoritus. Tankkaus ja pulahdus jokeen piristivät mieltä. Ensimmäinen päivä antoi esimakua, että reissusta ei tulisi helppoa.

Miksu testasi Jokitörmän rannan. Lämmintä vettä, kuten kaikkialla tänä hellekesänä.

Sauna jäi testaamatta. Olisi kustantanut 15 euroa tunti.

Tässä vielä arvostelu Lomakylä Jokitörmä Campingista:

Minä: arvosana 6/10
+ edullinen
+ rauhallinen sijainti
- keittiötilat pienet ja helteellä kuuma
- pankkikortin lukija ei toiminut (yhteyshäiriö). Onneksi oli käteistä. 

Miksu: arvosana 7/10
+ veden äärellä
+ ei mitään valittamista
- melko mitäänsanomaton (miinus?)
- ei mitään kehuttavaa 

Seuraavana päivänä oli edessä etappi Kaamanen – Saariselkä. Päivään mahtui karhuja, vesisadetta ja hajonnutta elektroniikkaa.

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."