Pyörällä halki Suomen 5. päivä: S****na kone älä hyydy

27.07.2018
Otsikoksi valikoitui eräs Edu Kettusen biisin nimi. Syy selviää myöhemmin.

Heräsin aamuyöllä siihen, että teltta oli muuttunut jääkaapiksi. Teltan kattoon tiivistyi hengitysilmasta kosteutta ja kylmyys tuntui luissa ja ytimissä. Tarkistin kännykästä tilanteen ja kyllä, Saariselällä oli + 6 astetta (tuntuu kuin + 3). Miksukin paleli, joten puimme lisää vaatteita, että saimme jatkettua unia.

Jotenkin hauskoja nuo sääennusteet, joissa kerrotaan todellisen lämpötilan lisäksi tuntuu –lämpötila. Onkohan sääaseman työtekijöillä jaettu vuorot tuntuu –lämpötilan päivittämisestä? Sääaseman Seppo pukee päälleen, astuu ulos aamuyöhön tunneilla, seisoo paikoillaan vartin raikkaassa ilmassa ja tuumaa: ”kyllä tämä tuntuu kuin + 3 asteiselle”…

"Tuntuu kuin + 3"

Luxia Caravan & Camping Saariselkä

Kuuden maissa heräsin kaukaa kuuluvaan koirien haukuntaan. Koiria oli paljon ja meteli yhtäjaksoista. Mielikuvituksessani kehitin tarinan turistista, joka törmäsi autolla poroon ja nyt vihaiset alkuasukkaat jahtasivat häntä metsässä ajokoirien kanssa kuin kuninkaalliset kettua. Nukahdin uudestaan ja kun heräsin, haukkuminen oli loppunut. Aamulla törmäsin Luxia Caravan -aluetta pitävään rouvaan ja kysyi, onko lähellä joku koiratarha. – Onpa hyvinkin. Siellä on kaksisataa koiraa! Se ei siis ollut unta.

Luxiasta löytyi pesukone ja kuivausrumpu. Siitä plussaa.

Aamu lämpeni sitä mukaa, kun aurinko nousi korkeammalle. Miksu oli toipunut eilisestä mutta puhelin ei. Jouduimme siis taittamaan päiväetapin Saariselältä työkaverin mökille Petkulaan ilman kommunikointivälinettä. Sovimme taas, että etenemme 20 – 25 km sykleissä. Päivän sää oli suotuisa, tie hyvä ja Miksun mieli korkealla, joten tämä reissupäivä sujui rattoisasti siihen saakka, kunnes saavuimme mökille.

Poroja. Joka paikassa.

Tauko. Mehua, juotavaa jogurttia ja eväsleipää.

Päivä oli taas helteinen. Uimaranta tuli pyörämatkan aikana tarpeeseen.

Petkulan mökin tienhaara oli sen verran huomaamaton, että päätin parkkeerata auton mökkitien alkuun lähelle maantietä ja jäädä odottamaan, että Miksu saapuu perille.

Perillä Petkulassa. Päivän pyöräilysaldo 88 km.

Kun Miksu heitti pyörän mökille, oli aika lähteä Sodankylään ostamaan uutta puhelinta. Paitsi ettei lähdettykään. Auto ei nimittäin startannut.

Hetken tuskailun ja tuloksettomien starttausyritysten jälkeen sain kuningasidean: työnnetään auto sivutieltä maantielle ja otetaan mäkistartti. Auto oli sopivasti rinteessä ja edessä parisataa metriä alamäkeä. Ei onnistunut tämäkään. Jouduin pysäyttämään vapaasti rullaavan auton viimetingassa niin, että se jäi sopivasti pienen maantiesillan edustalle ja tukki toisen kaistan kokonaan.

Auto jäi sillankorvaan tukkeeksi. Ei hampaita naurattanut.

Sitten etsimme varoituskolmiota, jota ei ollut. Ei auttanut muu kuin ottaa keltainen tyynynpäällinen ja lähettää Miksu parisataa metriä rinnettä ylös huiskimaan varoitusta lähestyville autoilijoille.

Aloitin soittorumban: tiepalvelu ilmoitti, että heillä on auto Rovaniemellä. Liian pitkä matka. Kysäisin 112:sta että mitä tehdään, vaarallinen tientukko maantiellä. "Soita hinauspalveluun". Niinpä tietenkin! Hinauspalvelun ukko ilmoitti, että tulee n. puolen tunnin/tunnin kuluttua. Tunnin päästä saimme autoon virtaa ja tilanne oli ohi.

Iltäpäivä oli niin kuuma, että vuorottelimme tien varressa: toinen huilasi varjossa sillä aikaa, kun toinen varoitti tulevaa liikennettä sillalle sammuneesta autosta.

Ilmeisesti virrat vei ilmastointi + poppivehkeet + autokylmälaukku, joka oli kytkettynä tupakansytyttäjään. Ajoin viimeiset kolme päivää 20-40 km pätkiä, odottelin Miksua taukopaikoilla ja pyöritin ko. laitteita auton ollessa parkissa. Tämä viimeisin Petkulan pysäkki oli sitten liikaa. Oppia ikä kaikki.

Autoepisodin jälkeen olimme henkisesti uupuneita. Lisäksi odotteluun meni niin kauan aikaa, että puhelimen osto jäi seuraavaan päivään. Oli aika muuttaa suunnitelmaa. Yhden yön sijasta päätimme viettää mökissä kaksi yötä, eli seuraava päivä oli vapaapäivä.

Hyvää yötä!

Voin kertoa, että illalla sauna ja sen jälkeen pehmeä sänky lämpimässä mökissä tulivat todella tarpeeseen!

Seuraavana päivänä kävimme Sodankylässä. Tarina jatkuu...

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."