Pyörällä halki Suomen 6. päivä: Sodankylä

28.07.2018
Kolmen pyöräilypäivän ja vastoinkäymisten jälkeen välipäivä tuli tarpeeseen. Ei aikaista aamuherätystä, pakkaamista ja reissuun lähtöä. Lauantai otettiin rennosti ja ainoa pakollinen kuvio oli uuden puhelimen hankkiminen rikkoutuneen tilalle. Se löytyi Sodankylästä.

Lauantaipäivän sykettä Sodankylässä

Tämäkin päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Kun Miksu sai uuden Iphonen, suunnistimme katsomaan Sodankylän nähtävyyksiä.



Kolmen piparin kahvila on lauantaisin kiinni

Kahvi (ja jäätelö) tauko

Sodankylän kirkko, rakennettu vuonna 1859



Kirkkoselfie

Andreas Alarieston museo-galleria on mielenkiintoinen ja hauska paikka. Alarieston naivistiset taulut kertoivat jo kadonneesta Lapin kulttuurista. Tauluista tuli mieleen yhtymäkohtia Pohjois-Amerikan intiaaneihin. Alkuperäiskansoilla on paljon yhteistä, kuten kunnioitus maata ja luontoa kohtaan. Ankarat olot pakottivat käyttämään perusteellisesti kaiken riistan ja metsänantimet, mitä luonto soi. Luomuelämää sanan varsinaisessa merkityksessä.

Andreas Alariesto syntyi vuonna 1900. Hänestä tuli kuuluisa vasta kypsällä iällä. Alariesto jäi eläkkeelle vuonna 1967 ja muutti vaimonsa kanssa Rovaniemelle, jossa keskittyi täysin taulujen maalaamiseen. Vuonna 1976 hän järjesti ensimmäisen näyttelynsä Helsingin Taidehallissa. Näyttely oli menestys ja mm. Rovaniemen kaupunki osti 43 maalausta. 1977 - 1985 Alariesto piti näyttelyitä eri puolella Suomea sekä Saksassa. Hän sai Valtion taidepalkinnon sekä Rovaniemen taidepalkinnon ja jäi taiteilijaeläkkeelle. Taiteilijan nimikkogalleria perustettiin vuonna 1986. Alariesto kuoli 29.11.1989.

Täällä ei tarvinnut kuvata salaa

"Pontikan keittäjät metsässä"
Kuvassa 1900-luvun viinatehdas korven keskelle kätkettynä. Viinan keittäminen oli laitonta puuhaa, mutta tavallinen rahvas ei sitä rikoksena pitänyt. Kerrankin oli poliisille valehdeltu, että tietyssä mökissä oli viinaa aina keitelty. Nytkin siellä oli viinankeitto parhaillaan menossa. Poliisia ei sisään laskettu, sanottiin vain, että siellä tehdään lasta. Poliisi uskoi nyt vuorenvarmasti, että siellä on viinatehdas, ja murtautui sisälle. Lapsi siellä vain oli ilman paitaa.
(Teksti museon infotaulusta)

"Kalan paistajaiset"
Entisajan Lapin asukkailla oli usein tapana kesän kauneimpana aikana lähteä koko perheen voimalla kalan pyyntiin. Usein naapuritkin kutsuttiin mukaan. Kesäyön kauneutta ihailtiin, kalaa paistettiin ja syötiin niin kauan kuin kaikki olivat kylläisiä.

"Kyseinen susi on allekirjoittaneen 3.1.1975 Lupukkapäältä tappama susi. Susi on suurehko uros, jonka jäljiltä löydettiin useita tapettuja poroja. Allekirjoittanut pääsi ampumaan suden porotöiden yhteydessä, eli mikään varsinainen susijahti ei tuolloin ollut kyseessä. Susi oli kiinnostunut samoista poroista kuin allekirjoittanutkin, mutta välittömät käyttötarkoitukset porojen suhteen lienevät olleet erilaiset, mistä johtuen susi joutuikin hukan perimäksi." Hannu Magga



Poro ja lappalainen -patsas, keskustassa oleva Ensio Seppäsen pronssiteos vuodelta 1970. Etelän pelle kuvassa vasemmalla.

Sodankylän kotiseutumuseossa on 13 rakennusta, vinttikaivo sekä entisajan karhu- ja kettupyydys. Varsinainen opas oli lomalla ja häntä tuurasi iäkäs mies, joka esitteli meille ylpeänä aluetta. Ja ylpeillä toki kannattaakin, niin paljon on alueelle saatu kerättyä menneen maailman esineistöä ja tarinoita. Museo on avoinna kolme kuukautta kesästä ja alue on maksuton. Museossa käy vuosittain n. 1500 kävijää.

"Karhunloukku"
Karhunloukussa on seinämistä tehty karsina ja kansipuuna tukki painoineen. Sisällä olevaan syöttiin tarttuessaan karhu laukaisee virityslaitteen ja jää painavan kansipuun alle. Karhuja on pyydetty ennen erityisesti keväällä pesästä herättyä.

Kahvinkorvikettakin on ollut montaa eri laatua.

Kotiseutumuseon vanhin esine on n. 700 vuotta vanha suksi. Suksi löydettiin suosta ja on säilynyt ikäisekseen ällistyttävän hyvässä kunnossa. Suonpohja on hapeton, joten pieneliöt eivät ole pääseet lahottamaan sitä. Suksisauva on tuoreempi jäljitelmä tuon ajan hiihtimestä.

"Kesänavetta"
Kesänavetta on pohjois-suomalainen pyramidikattoinen navetta. Rakenne muistuttaa lappalaisten vanhaa salvoskotaa. Navetan rakennusmalli tähtää suojaamaan ja vapauttamaan karjan hyönteisistä. Eläimistä ja lannasta nouseva lämpö aiheuttaa voimakkaan ilmavirran, jonka kartiomainen vesikatto ohjaa ilmanvaihtotorven kautta ulos. Veto on niin voimakas, että siihen joutuneet hyönteiset tempautuvat sen mukana taivaalle, eikä uusia pääse virtaamaan sisälle.

Illalla saunottiin, syötiin risottoa ja painuttiin kerrossänkyyn nukkumaan. Seuraavana aamuna oli herätys jo klo 6.00 ja edessä etappi Petkulasta Rovaniemelle 160 km. Matka oli tähänastisista päiväetapeista ylivoimaisesti pisin. En tiedä Miksusta, mutta meikäläistä vähän jänskätti, miten äijän käy.


Kursivoidut tekstit on lainattu suoraan museoiden infotauluista.

"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."

Kuvassa pyöräilijä venyttelee lattialla, huoltomies laiskana pehmeällä sängyssä

Saunan jälkeen maistui norjantuliainen