Pari muuttajaa

Hei rakkaat lukijat ja pahoittelut, että blogi on elänyt kuukauden hiljaiseloa. Tälle on hyvä syy, sillä tämän kuukauden aikana kaikki on muuttunut. Tai no, ei ihan kaikki. Vaimo on edelleen sama, työpaikka entinen ja kaikki lähiomaiset ja kaverit enemmän tai vähemmän elossa. Itse asiassa vain koti on vaihtunut, eli olemme muuttaneet.

Sanonpahan vain, että tämä on ollut taas opettavainen kokemus. Kun muutat kymmenen neliötä ja paria varastotilaa pienempään asuntoon, ei tavaroihin kannata kiintyä liikaa. Mitä enemmän rakastaa tätä ympärille kerääntynyttä krääsää, sitä kivuliaampaa siitä eroon pääseminen on. Vähän kuin vaihtaisi kengät paria numeroa pienempään ja miettii, mitkä varpaat pitää amputoida, että saapas mahtuu jalkaan.

Toinen opettavainen asia on ollut huomata miesten ja naisten välisiä eroja muuttotilanteessa. Yksi on juuri tuo tavaran määrä. Jos työelämässä naisen euro on 80 senttiä, muutossa naisen kilo on 8 kiloa. Eli jos mies pakkaa sadan kilon edestä tavaraa muuttoon, naisella omaisuuden määrä painaa 800 kiloa. Tämä on muuten fakta. Kun mies esim. tulee toimeen kolmella-neljällä kenkäparilla, naisella niitä on kolmisenkymmentä jne.

Kun elämässä tulee muutoksia oppii arvostamaan asioita, joita ei enää ole. Kuten esimerkiksi hissi. Uusi kotimme sijaitsee kolmannessa kerroksessa eikä talossa ole hissiä. Kun kannoin peräsuoli pitkällä laatikoita ylös portaita olisin antanut toisen munuaiseni hissistä. Tai liukuportaista. Ihan mistä vempaimesta tahansa, joka kuljettaa ylös ilman että tarvitsee itse kiivetä.

Mutta nyt alkaa tavarat olla pikku hiljaa paikoillaan ja elämä tasaantuu normaaliin uomaansa. Jalat ovat tottuneet portaisiin, polvet välillä kapinoivat vastaan. Asumme tätä nykyä maalla, eli muutimme kaupungin keskustasta kolmen kilometrin päähän lähiöön, jonne liikenteen melu ei kuulu eivätkä juopot huutele kaduilla viikonloppuisi aamu neljältä kun baarit tyhjenevät. Elämä on mallillaan ja tällä kertaa olen päättänyt, että minä määrät uudessa kodissa kaapin paikan: se kuuluu asunnon sisälle. Tarkemmasta sijainnista pitää vielä keskustella vaimon kanssa.

Tämän blogihiljaiselon jälkeen ajattelin aktivoitua kunnossa ja tehdä joulukuussa Weired -joulukalenterin, eli pukkaan tarinaa kerran päivässä aina jouluun asti. Tein vastaavan kolme vuotta sitten ja silloin urakka osoittautui yllättävän kovaksi. Niin kovaksi, että joulujuttupajatso tyhjeni kolmeksi vuodeksi. Palaan siis jouluisiin aiheisiin alkaen 1.12. ja siitä sitten aattoa kohti. Katsotaan miten tarinaa riittää.

PS: kuvat ovat Pixabay.comista eikä niillä ole mitään tekemistä tämän tarinan kanssa.