Suksikaa...

En nyt haluaisi kuulostaa mielensäpahoittajalta, mutta onhan tämä nykyaika aika kummallista. Otetaan nyt esimerkiksi maastohiihto. Ennen hiihdettiin väliaikalähdöillä ja hurjan pitkiä matkoja. Pakkanen paukkui, puusukset suihkivat, kilometrejä kertyi ja aikaa kului. Mustikkasopat rinnuksilla, räkäpuikot nenässä, kulmakarvat huurussa ja selkä märkänä. Miehet olivat rautaa ja naiset terästä. Näin siis ennen.

Ounasvaaran 50 km:n hiihto. Kurikkala tekee taivalta. 1944-03-26
Sot.virk. Hedenström, valokuvaaja

50 kilometrin hiihto meneillään Lahden maailmanmestaruuskisoissa Salpausselällä
Pietinen, kuvaaja 1938

IX Internationella Skidkongressen och "Salpausselän hiihto"; juliste, mainos, tapahtumajuliste
Tilgmann, Valmistaja 1925. Salpausselän hiihtojen 4.2-7.2.1926 mainosjuliste.

Katsoin tänään Ski Tourin osakilpailua Ruotsin Åresta. Vuorossa oli vapaan hiihtotavan kisa, matkana 700 metriä. Tuosta matkasta viimeiset 300 metriä hiihdettiin jyrkkään ylämäkeen, eli pelkällä kuokkatyylillä. Alle kilometrin matkalla naistensarjan voittajalla kului aikaa 2.27 minuuttia ja miehissä 2.02 minuuttia.

Kuvat: Yle Urheilu

Tähän kai tämä pikku hiljaa menee, kun lumi ja ihmisten mielenkiinto ei riitä enää pidemmille matkoille. Odotan jännityksellä, koska hiihdetään talviolympialaisten ensimmäinen sadan metrin hiihto: ensin alkuerät, sitten välierät ja lopulta finaalissa Norja ottaa kolmoisvoiton. Kuten aina.