maanantai 11. toukokuuta 2020

Siihen aikaan kun isoisä käsidesiä osti



Vappuna 2040:

- Isoisä! Kerro meille vielä siitä koronakeväästä 2020.
- Enpä taida. Teidän äiti on kieltänyt. Vie kuulemma teidän yöunet.
- Mutta ei me kerrota äidille! Me vannotaan!
- No siinä tapauksessa.... koronakevät vuonna 2020 oli yhtä helvettiä. Se oli elämäni kovinta aikaa. Kun korona alkoi, ensimmäisenä kaupoista loppui vessapaperi. Minä myöhästyin pahasti ja niin me oltiin kuukausi ilman paperia. Siinä piti persettä pyyhkiä lakanoihin ja verhoihin ja milloin mihinkin. Voi sitä paskan hajua ja pyykin määrää! Vieläkin tunnen sen löyhkän nenässäni.


- Miksi vessapaperi loppui, isoisä?
- No kun ne kaikki saatanat osti ja hamstrasi sitä minkä kerkesivät! Meidän naapurustossa asui Onni Kesänen, joka haistoi heti bisneksen. Se osti kaikki varastot täyteen vessapaperia ja käsidesiä, myi ne sitten eteenpäin ja muuttui miljonääriksi. Ei suostunut edes naapureille lainaamaan ja minähän en sille kitupiikille ruennut maksamaan. Mielummin pyyhin perseeni pussilakanaan.

 
- Oliko teillä mitään huvituksia, isoisä?
- Olihan meillä. Kun ulos ei saanut mennä, kaikki kerrostalon asukkaat laittoivat perjantaisin parvekedarudet soimaan. Siinä sitä sitten reivattiin Sand Stormia perjantai iltakuudesta lauantai aamukuuteen, 12 tuntia putkeen. Joka perkeleen perjantai! Porukka hytkyi ja notkui kotiparvekkeillaan ja aina välillä joku parveke petti ripustuksistaan ja putosi maahan. Niissä onnettomuuksissa kuoli satoja ihmisiä!
- Ettekö te saaneet mennä ulos?
- Ei. Minnekkään ei ollut mitään asiaa. Kaikki oli kiinni. 


- Mitä te sitten söitte?
- Meillä oli kaksi lemmikkimarsua, Terttu ja Kerttu. Mummu teki niistä ruokaa ja oikein helvetin hyvän kastikkeen. Lisukkeeksi liotettiin kattilassa tapettisuikaleita ja syötiin olohuoneen parketti. Paskallehan se maistui mutta jotain piti henkensä pitimiksi tehdä. Kun Terttu ja Kerttu oli syöty, minä kävin naapurissa syömässä niiden hamsterin ja undulaatin. Naapuri otti siitä niin nokkiinsa ettei enää eläessään tervehtinyt minua rappukäytävässä. Helvetin niuho, ois vaan kuollut koronaan. 


- Oliko sinä keväänä lämmintä, isoisä?
- Paskat! Vappuna tuli lunta ja vielä pari viikkoa sen jälkeenkin oli neljänkymmenen asteen yöpakkasia. Aamulla sai pihamaalla potkia umpijäisiä lokinraatoja pois kulkureiteiltä kuleksimasta. Muutenkin karanteeni aiheutti sen, että luonto valtasi autiot kaupungit. Täällä Kuopiossakin kahdenkymmenen otuksen hirvilauma kulki torin poikki ja roskakatokselle ei ollut asiaa ilman asetta, sen verran monta karhua tuli matkalla vastaan. Jäniksiä oli kymmeniä ja niiden perässä tuli satoja susia ja kettuja. Sudet ulvoi niin lujaa ettei meinannu Sand Stormia kuulla omalla parvekkeella. Riekot ja teeret karjuivat kaupunginpuistossa. Kaikkialta kuului raivokasta ammuskelua kun paikalliset ja poliisi puolustivat tonttejaan luontokappaleiden hyökkäyksiltä. Naapurin jatkosotaveteraani tuumasi, että hän olisi paljon mielummin sotimassa Karjalan kangaksella. Kollaan kevät vuonna 1945 ei ollut mitään verrattuna koronakevääseen 2020.


- Sairastuitko sinä isoisä?
- Ai sairastuinko. Totta helvetissä! Minä sain koronan heti ensimmäisenä päivänä ja sitä kesti kuukausi tolkulla. Viimein jouduin teho-osastolle hengityskoneessa kun en saanut tuntiin hengitettyä. Se on pirullista, uskokaa pois! Kuume huiteli yli neljässäkymmenessä ja ripulia tuli niin että.... ja sitten sydän pysähtyi ja meikäläinen kiikutettiin ruumishuoneen kylmäkaapiin. Mummu järjesti hautajaiset jotka pidettiin ulkona alle kymmenelle kutsuvieraalle koska korona. Kun pappi sanoi sen "maalta sinä olet tullut ja maalle taas joudat" ja heitti lapiollisen hiekkaa arkun kanteen niin meikäläinen heräsi. Koputtelin arkun kanteen ja huusin että perukaa ne perkeleen hautajaiset, vainaja elää! Kaikki meni lopulta hyvin ja me lähdettiin mummun ja kutsuvieraiden kanssa kotio syömään ja juomaan hautajaiskahvit. Ruokaa oli niin pirusti että hukkaanhan se olis muuten mennyt! Tuumasin mummulle että olipa hyvä, ettei hän suostunut täyttämään viimeistä toivettani ja tuhkannut minua. Silloin olis voinut vainajaa vähän vituttaa.

Kuvat: Pixabay


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti