Sadan vuoden yksinäisyys

Siltä se tuntuu tämä etätyö. Yksinäistä puurtamista. Herään aamulla ja alan tehdä töitä makkarissa. Tarkennuksena kerrottakoon, että vaikka työskentelen makkarissa, en ole aikuisviihdealalla, vaan ihan tavallinen läppärin ääressä istuva konttorirotta. Välillä on yksinäistä, toisinaan kamalaa.

Aprillia! Ei ookkaan! Etätyö on huippua! Ai niin, nyt ei ole aprillipäivä. Eikä tämä etätyö nyt ihan ruusuilla tanssimista ole. Etätyöstä puuttuu sosiaalisuus, mitä ajoittain kaipaa jopa tällainen introvertti-extrovertti. 

Kun korona iski ja etätyöt alkoivat, tilanne vaikutti uudelle ja ihmeelliselle. Työkaverit ovat verkossa ja sitä yrittää jatkaa samanlaista kanssakäymistä kuin ennen. Mutta virtuaalimaailmassa pätevät eri säännöt. Esim. tilannekomiikasta atk vie terän. Puuttuu eleet, ilmeet, äänenpainot ja ajoitus. Kanssakäyminen kuihtuu peukutusten keräilyyn.

Palataanpa otsikkoon. Sain viime jouluna työnantajalta lahjaksi 2 kk ilmaista äänikirja-aikaa. Kuten arvata saattaa, ensikertalaisena jäin koukkuun. Nyt maksan 19,90 € kuukaudessa että saan päivittäisen kirja-annokseni. Ensimmäinen annos on ilmainen sanoi diileri... 

En paljasta palvelun tarjoajaa, paitsi jos kyseinen firma tekee meikäläiselle diilin ja tarjoaa äänikirjat ilman kuukausimaksua. Olisi muuten ensimmäinen sponsorisopimus meikäläisen kuuden vuoden bloggaushistoriassa! Miten on Bookbeat? 

Gabriel Garcia Marquez ja Nobelin kirjallisuuspalkinto 1982.

Mutta palataan taas otsikkoon. Kuuntelen parhaillaan Gabriel Garcia Marguezin teosta Sadan vuoden yksinäisyys. Kirja kertoo kolumbialaisen Buendian suvun tarinaa sekoitettuna satuun ja fantasiaan. Kerronta on niin taidokasta että lentävät matot, hevosen kokoiset miehet ja kuolleista heräävät henkilöt kuuluvat erottamattomasti suvun saagaan. Äänikirjana Marguesin tarina soljuu kuin kaunis musiikki: sitä ei malta jättää kesken vaan haluaa kuulla aina vain lisää. Nobelkirjailija on todellakin ansainnut kunniansa. 

Meikäläiselle Sadan vuoden yksinäisyys on sekä loistava että masentava. Loistava, koska kirja on upeasti kirjoitettu. Masentava, koska tällainen harrastelijakirjoittaja voi vain haaveilla, että saisi joskus luotua jotain yhtä hienoa. Todellisuudessa haave on vähän sama kuin lähtisi taistelemaan satasen voitosta Usain Bolttia vastaan: tiedät jo ennen lähtölaukausta häviäväsi kisan.

Tiedän että on tyhmää vertailla, joten jätetään tämä aihe tähän. Jokainen ihminen on kirjan arvoinen.. 

Lopuksi vielä kiitokset omille työkavereille: vaikken teitä nykyisin näekkään, olette mahtavia! Toiset hehkuttavat, että heillä on maailman parhaat kollegat. Ei muuten pidä paikkansa! Tietääkseni maailman parhaiden työkavereiden Maailmanmestaruuskisoja ei ole vielä järjestetty. Eli pysytään faktoissa ja palataan asiaan, jos joskus tuollaiset MM-kisat järjestetään. Niissä kisoissa meidän työporukka olisi vahva mitalisuosikki.

Kuvat: www.pixabay.com