Rok-Rok

 Huomenna se alkaa: Kuopiorock 2021. Vihdoin viimein pandemia välivuoden jälkeen!

Korona ei ole kadonnut minnekään ja Pohjois-Savo on taas epidemian kiihtymisvaiheessa. Vuodessa on kuitenkin opittu paljon, miten koronan kanssa pitää elää. Lisäksi osa porukasta on rokotettu kerran tai kahdesti. Pakko uskoa ja luottaa, että kaikki menee hyvin. Ja ennen kaikkea nauttia livemusiikista!

Tässä kuvia Kuopiorockista E.K.A.A. (Ennen Korona Ajan Alkua).

Rakas, sinä olet polkupyörä

Ostin uuden polkupyörän. Kotimainen, seiskavaihteinen citypyörä. Koska en halua mainostaa jätän mainitsematta, että kyseessä on Helkama Kulkuri. (Kröhöm Helkama: saa lähestyä yhteistyökuvioissa. Soitellaan).

Kuvassa juhannus ja auringonlasku Tahkolla. Ei liity mitenkään tähän tarinaan.

On yllättävän vaikeaa hypätä uuden pyörän satulaan. Meno on keveämpää, pyörä kulkee kovempaa ja se iänikuinen kitinä ja natina puuttuu täysin. Silti tuntuu oudolle, kun perse on tottunut siihen vanhaan satulaan.

Kuvassa olut, jossa mun suosikkijoukkueen lippu. Jäi hopealle. Ei liity pätkääkään tähän tarinaan.

Vaihtoa helpotti se, että uudessakin on seitsemän rumpuvaihdetta ja jalkajarrut. Vuosi sitten kokeilin jotain todella radikaalia ja ostin ketjuvaihteisen pyörän. Meno oli todella kevyttä, myönnän, mutta toisella ajokerralla pyörästä putosi ketjut. Ne menivät niin jumiin, että takuuhuollon korjaaja kysyi: mitä ihmettä tässä on tapahtunut?

Tämän kuvan laitoin vain, koska kuvassa on suosikkijoukkueeni Kups Kuopio. Ei liity tarinaan mutta hitokseen hyvä futisseura. Suomen mestari vuosimallia 2019.

Ja hei hei HEI! EI! Tämä tarina ei ole metafora meidän parisuhteesta. Otsikossa piti lukea, että polkupyörä on minulle rakas. Vaimoa en ole vaihtamassa enkä vaihda. Eikä hän kitise eikä natise, usein. Olen todella kiitollinen, että voin vielä nousta satulaan, joka tuntuu niin emotionaalisesti kuin anatomisestikin oikealta. Eikä tämän yhteisen matkan aikana ole kumi puhjennut. Siitä molempien lapset ovat varmasti tyytyväisiä. Meillä menee ihan hyvin ja yhdessä on mukava polkea. Tarkoitan siis kulkea. Siis elämässä eteenpäin yhdessä. Äh...

Tämä pyörä LIITTYY TODELLAKIN tähän tarinaan

Miten mun sitrukset voi?

Viime kevään "Miten mun greippi voi" -tarinaan jatkumona kerron nyt, miten mun sitrukset voi. Greippi on jo iso poika ja niin janoinen, että veikkaan sillä olevan suomalaiset....juuret?

Greippi täytti vuoden mutta ei halunnut juhlia synttäreitään. Hän vaikutti keväällä muutenkin sangen sulkeutuneelta, eikä avannut yhtään uutta lehteä elämässään. Ehkä hän oli yksinäinen.

Maaliskuussa sanoin vaimolle, että nyt on aika laittaa siementä vakoon. Vaimo suostui, joten kävin lähikaupassa ja ostin sitruunan. Sitruunassa oli kaksi siementä, jotka istutin multiin pieneen viilipurkkiin. Tällä kertaa kaikki kävi nopeasti! Jo parin viikon jälkeen kaksi sitruunan taimea puski läpi mullan ja isä (allekirjoittanut) oli niin ylpeä.

Kuten jälkikasvun kanssa yleensä toimitaan, pistin taimista kitukasvuisemman biojätteisiin ja voimakkaammalle vaihdoin isomman ruukun ja uudet mullat.

Suomessa on voimassa yhden taimen politiikka per sitrus, joten nyt meillä kasvaa potra greppipoika ja pieni mutta terhakka sitruunatyttö. Ensi keväänä on vuorossa mandariini, josta tulee muu-sukupuolinen. Mistäkö tiedän? Kyllä isä tietää!

Kuva: Pixabay