Takaisin Turkuun

Yhdeksännen luokan keväällä teimme luokkaretken Turkuun. Tunnelma oli rento ja riehakas, yläaste päättymässä ja kesäloma edessä. Myös valvojiksi lähteneet opinnonohjaaja ja luokanvalvoja olivat rennolla fiiliksellä, eikä pelättyä laukkutarkastusta tehty. Näin saimme salakuljetettua repuissa hieman alkoholijuomia.

Turun linna 28.5.1975. Kuvaaja Helge Heinonen. Lähde: Finna.fi

Reissuun kuului mm. käynti Turun linnassa ja Turun Tuomiokirkossa. Teinejä ne ei paljon kiinnostaneet. Kiinnostavin osuus alkoi illalla, kun majoittauduimme ryhmämajoitukseen ja valvojat antoivat ukaasin, että ulos ei saanut poistua. Mehän emme poistumislupaa tarvinneet. Kun valvojat vetäytyivät huoneisiinsa, puolen tusinaa meistä livahti pullot povarissa ulos kaupungin sykkeeseen. Se oli jännittävää!

Aurajoki, taustalla Tuomiokirkko. Kuvaaja Volker Von Bonnin. Lähde: Finna.fi

Muistan kuinka kävelimme porukassa Aurajoen rantaa, kun erään laivan kohdalla kuulimme huutoa ja pysähdyimme tutkimaan tilannetta. Aluksen kannella hengaili merimiehiä, jotka pyysivät meitä kylään. Mikäpäs siinä. Astuimme laivaan ja isännät ohjasivat meidät kajuuttaan. Heillä oli vapaailta ja bileet pystyssä. Siinä me sitten juttelimme merikarhujen kanssa ja joimme heidän tarjoamaa olutta, kunnes oli aika palata majoitukseen. Näin jälkikäteen ajateltuna tilanne olisi voinut olla vaarallinen, mutta meidän onneksi hilpeät merimiehet olivat vain juttuseuraa vailla.

Purjelaiva satamalaiturissa (Turku 1970-luku). Valokuvaaja Teuvo Kanerva. Lähde: Finna.fi

Viime elokuussa palasin rikospaikalle, tällä kertaa kesälomamatkalla vaimon kanssa. Näin neljäkymmentä vuotta myöhemmin Turun linnan opastettu kierros sekä käynti Turun Tuomiokirkossa kiinnostivat paljon enemmän. Keskiaikaiset kohteet olivat ennallaan, vain minä olin muuttunut.

Uutta viime kertaan verrattuna oli Aboa Vetus Ars Nova -museo. Aboa Vetus on maan alta löydetty kaupunginosa, jossa elettiin vuosisatojen ajan. Suomen ainoa arkeologinen museo syntyi laajojen kaupunkiarkeologisten kaivausten tuloksena 1990-luvulla.

Aboa Vetuksessa voi tutustua keskiaikaisten kivitalojen raunioihin ja kulkea vanhaa Luostarin jokikatua pitkin. Arkeologien esiin kaivamat kellarit on konservoitu paikalleen sellaisina kuin ne löydettiin. Satojen vuosien takaa säilyneet rakenteet ja arkeologiset löydöt sisältävät paljon tietoa alueen menneisyydestä ja paikalla eläneistä ihmisistä (teksti lainattu Aboa Vetus Ars Nova -sivulta).

Nämä kuvat ovat pääsisäänkäynnistä. Lisää tietoa: Abo Vetus Ars Nova

Turun linna lumosi historiallaan. Aikoinaan linnan sisääntulojen viereisissä huoneissa säilytettiin karhuja, joille syötettiin epämieluisia vieraita. Veikkaanpa, että 1300-luvulla meidän luokan pojat olisi päätyneet karhujen lounaaksi.

Turun linna vuosimallia 1280.

Linnan museo on täynnä mielenkiintoisia esineitä. Tässä peniksen ja vulvan muotoiset, lasiset viinipullot, valmistettu Åvikin lasitehtaassa Somerolla 1700-luvulla. Nämä Suomen ensimmäisen lasitehtaan puhaltajien ammattitaidosta kertovat pullot kirjattiin museon kokoelmiin vuonna 1927, mutta ne pysyivät piilossa yleisöltä vuoteen 2020 saakka.

Linnareissun jälkeen tie vei Luostarinmäelle, jonka museokortteli esittelee turkulaisten elämää 1700 ja 1800-luvulta. Paikka on kuin astuisi aikakoneeseen: kellosepänliikkeessä, kirjapainossa, tupakkakaupassa, postissa jne. on henkilökuntaa, jotka kertovan tarinoita entisajan elämästä.

.

Luostarinmäen postista voi lähettää postikortin, johon saa Luostarinmäen erikoisleiman.

Tupakkatalon pihassa kasvatetaan Virginian tupakkaa, joka menestyy Suomenkin leveysasteilla.

Kirjapainossa sai tutustua kirjanpainajien ammattiin 1800-luvulla. Käytössä oli prässi ja irtokirjaimet, joilla ladottiin kirjain kerrallaan artikkelit seuraavan päivän lehteen. Seinällä esiteltiin entisajan sensuuria: 1905 Suomi oli Venäjään kuuluva Suurruhtinaskunta, jonne uutiset levisivät myös ruotsalaisten sanomalehtien välityksellä. Ennen kuin lehdet joutuivat suomalaisten käsiin, venäjän viranomaiset sensuroivat ei toivotut uutiset musteella.

Luostarinmäki on Turun ainoa yhtenäinen puutaloalue, joka säilyi sijaintinsa ansiosta Turun palosta vuonna 1827.

Kaupunkikävelyllä kännykkäkamera oli ahkerassa käytössä. Varsinkin Aurajoen rannalla sijaitsee hienoja rakennuksia ja nähtävyyksiä.

Turun Tuomiokirkko

Turun vanha kirjasto vuodelta 1903

Tapaaminen Turussa 1812. Venäjän Keisari Aleksanteri I ja Ruotsin kruununprinssi Kaarle Juhana keskustelevat Suomen kohtalosta. Samana vuonna Venäjä siirsi pääkaupungin Turusta Helsinkiin.

Turun Apteekkimuseo 1700-luvulta peräisin olevassa Qwenselin talossa.

Turun vanhin laivaravintola sijaitsee Aurajoen varressa, kuinka muutenkaan. Istahdimme hetkeksi oluelle ja pikkusuolaiselle mutta pian tuli kiire, kun paikalla lenteli kymmeniä ampiaisia. Sama tilanne jatkui myös muualla. Elokuu tuntui olevan Aurajoen ampiaisten sesonkiaikaa. eikä ulkoterassilla pystynyt syömään ilman että muutama pörriäinen tunki mukaan ruokalautaselle ja juomalaseihin. Söimme siis sisätiloissa.

Jäinen meri - Kuvanveistäjä Raimo Utriaisen teos vuodelta 1961

Suomen Joutsen. Museolaiva vuodelta 1902

Harmonia - Achim Kuhn veistos vuodelta 1996

Päivänkakkara on tilapäinen teos, jonka eliniäksi on suunniteltu 3–5 vuotta. Teoksen lyhytikäisyys kuvastaa luonnonkukkien lyhyttä elämää. Tekijät Jani Rättyä ja Antti Stöckell 2011

Tähtiin tähyävät: tänään. Kari-Petteri Kakko 2013

Turun Tuomiokirkosta jäi aikoinaan mieleen kirkossa olevat hautamuistomerkit. Samanlaisia näkee Keski-Euroopan matkoilla. 

Turun Tuomiokirkko, rakennettu alunperin 1300 -luvulla. Nykyinen ulkoasu on vuoden 1827 Turun tulipalon jälkeen korjattu.

Pyhän Laurin Kappeli/ Tottin kappeli. Kappelin nykyinen asu on vuodelta 1883. Hautamuistomerkissä sotamarsalkka Åke Tott (kuollut 1640) ja hänen puoliso kreivitär Christina Brahe (kuollut 1681).

Pyhän Ruumiin Kappeli/ Tavastin Kappeli vuodelta 1425.

Kirkosta löytyy myös kuninkaallinen hauta: Ruotsin kuningatar Kaarina Maununtyttären marmorisarkofagi. Kaarinasta tuli Ruotsin kuningas Eerik XIV:n puoliso vuonna 1568 mutta 87 vuorokautta häiden jälkeen Eerik syrjäytettiin valtaistuimelta. Perhe vangittiin ja lähettiin vankeuteen Turun linnaan. Vuonna 1577, oltuaan vankeudessa Ruotsin Örbyhusissa, Eerik myrkytettiin ja Kaarina lapsineen karkoitettiin lopullisesti Suomeen. Kaarina kuoli 1612 Liuksialan kartanossa ja haudattiin Turun tuomiokirkkoon, niin kuin tuohon aikaan ylhäisillä oli tapana.

Ai niin, kyllähän me käytiin syömässäkin. Tässä muutama ravintolakokemus a la Turku:

Tästä paikasta saimme suosittelut Airbmb -majoittajalta: Restaurant Delhi Darbar, Hämeenkatu 8

Shahi Chicken Korma, marinoituja kanan rintafileepaloja miedossa kermaisessa currykastikkeessa. Erittäin hyvää.

Ravintola Tårget, Linnankatu 3. Rakennus huokuu historiaa, sillä alkuperäinen rakennus on seissyt tässä vuonna 1512. Tästä on jäljellä vielä ravintolakäytössä oleva kellarikerros.

Tårgetin hampurilaisannos ja lohkoperunoita. Erittäin hyvää.

Tårgetin katutasoa...

...ja Tårgetin keskiaikainen kellarikerros

Turun kauppahallissa söimme lounaan Hallin kotikeittiössä

Konstailematon lihapullat ja muusi, 9 €. Oli muuten yllättävän maukasta peruskotiruuaksi!

Turku on hieno kaupunki molemmin puolin jokea. Tämä matka oli hyvin erilainen kuin luokkaretki vuosikymmeniä sitten. Mietin, mitä olisin voinut tehdä aikoinaan toisin. Vastaus on: en mitään. Nuoruus on hienoa aikaa ja historiaan ehtii tutustua myöhemminkin. Annan siis jälkikäteen neuvon teini-ikäiselle itselleni: elä täysillä, nauti elämästä, kunnioita muita ja koeta olla hölmöilemättä, ainakaan kovin paljon.

 
Carl Ludvig Engelin suunnittelema Vartiovuoren tähtitorni vuodelta 1819.