Kuva: Company.Nokia.Com |
Olen aikaisemmin kertonut, miten tiukasti pistän hanttiin uudelle teknologialle. Mutta on meikäläinen joskus ollut myös aivan kehityksen
aallonharjalla. Sain nimittäin ensimmäisen kännykkäni vuonna 1984.
Varsinainen kännykkä se ei tosin ollut, nykymittapuulla mitattuna. Mobira Talkman NMT 450 oli paremminkin raahattava puhelin. Siihen
kuului salkun kokoinen, viisi kiloa painava akku ja luuri. Mutta olihan se
hieno! 10-numeroinen nestekidenäyttö, 51 numeron muisti ja akku kesti peräti
kahdeksan tuntia. Tosin muistelen, että meikäläisen Mobirassa akku ehtyi
tunnissa.
Olin töissä edustajana. Myin perunatuotteita
(ranskalaisia, kuorittuja talousperunoita, multaperunoita) ja vihanneksia suurkeittiöille,
ravintoloille, lounaspaikoille ja grilleille Pohjois-Savossa. Pitääkin joku kerta postata
80-luvun grilleistä, jotka ovat kuolleet sukupuuttoon. Tämä oli aikaa ennen
mäkkäreitä ja hesejä.
Olihan tuo Mobira melkoinen murikka kannettavaksi. Siksipä
en sitä juuri kantanutkaan muuta kuin aamulla autoon ja illalla kotiin. Kerran
puhelin osoittautui kullan arvoiseksi, kun Leppävirralla ylämäessä kylmäauton kardaaniakseli
pomppasi paikaltaan ja kilisteli asfalttia vasten. Ilman kardaania matka
tyssäsi siihen, mutta onneksi oli puhelin ja reilun tunnin päästä vara-autolla tien päällä.
Tiedä häntä miten suosittuja nuo puhelimet olisi tänään?
Ainakin ihmiset olisivat riskimmässä kunnossa, kun joka paikkaan pitäisi
köijätä viiden kilon painoa.
Lähde: Oma muisti ja Elias, Elektroniikkaa Salosta
:D Nämä muistelot ovat ihan parhaita. Repesin viimeiselle lauseelle, vaikka tottahan se on. Sitä voisi testata viiden kilon perunasäkki selässä viikon.
VastaaPoistaJoo, olin silloin vielä nuori ja riski. Nyt pitäisi Mobiraa kuljetella kottikärryllä :)
Poista