Aikuistumisriitti

Satuin joskus katsomaan dokkarin jossa näytettiin, miten eräässä kehitysmaan pikkukylässä tehtiin pojista miehiä. Systeemi meni jotenkin näin: Kylän luotetut miehet veivät 10-15 -vuotiaat pojat mukanaan sademetsään. Parin päivän päästä he palasivat keho täynnä tatuointeja ja silmissä katse, joka ei ollut enää pojan. He näyttivät aikuisilta, joita oli juuri kusetettu.

Meiltä tämmöinen aikuistumisriitti puuttuu. No onhan se ripari, tiedän, mutta ei se riitä. Viikko leirinuotiolla lauleskellen virsiä ja lähimmäisen rakkautta ja plaa plaa plaa. Mutta opettaako tämä nuorille, että maailma on kova ja v-mäinen paikka? Ei. Testaa vaikka: Mene aamuyöllä nakkikioskin jonoon, vedä vierasta avokämmenellä poskelle ja katso, kääntääkö tämä ison kirjan mukaisesti sen toisen posken. Saat nimittäin niin kovaa turpaan, että aamulla et tiedä onko kesä- vai talviaika. Ja ainoa, mikä tuli käännetyksi, on lompakkosi.

Miksi suomalaiset lähtevät mukaan nigerialaiskirjeisiin, äänestävät kylähulluja eduskuntaan ja liittyvät katupartioihin? Vastaus on yksinkertainen: koska meitä ei ole kusetettu kunnolla! Aikuiset  toimivat vieläkin lapsenuskossa ja lähtevät milloin mihinkin humpuukiin mukaan. Meillä pitäisi olla aikuistumisriitti, joka antaa eväät kohdata elämä ja katalat kanssaeläjät. Enkä nyt tarkoita mitään niin radikaalia, kuin öitä pimeässä metsässä nahka hakattuna täyteen tatuointeja. Tarkoitan jotain vähän suomalaisempaa, jotain nykyaikaisempaa. Jotta suomalaisen lapsenusko saadaan tapettua, tarvitaan kusettaja, johon kusetettava luottaa täysin: joku omasta perhepiiristä. Tässä ehdotuksia aikuistumisriittiviikolle:

Skenaario no 1:

Vanhemmat kertovat teini-ikäiselle tytölle, että tämä on adoptoitu Belgiasta. Tytön valtaa shokki ja alkaa seitsemän päivää täynnä epätietoisuutta, pettymystä, kauhua ja epätoivoa. Viikon jälkeen vanhemmat istuttavat jälkikasvun uudestaan sohvalle ja toteavat iloisesti nauraen: No etkä ole!

Skenaario no 2:

Pikkupojan idoli, futista pelaava setä, kertoo perheelle lähtevänsä sukupuolenvaihdosleikkaukseen ja muuttavansa Ibizalle. Poika on shokissa kun kuulee, että Asko-sedästä tulee Agnetha-täti. Viikon päästä koko huijaus paljastetaan, eikä poika usko enää koskaan idoleihin.

Skenaario no 3:

Mummo ja pappa kertovat lapsenlapsille eroavansa. Mummo on rakastunut naapurin Raneen. Rakkautta ei häiritse edes tieto, että mummo on Ranea viisikymmentä vuotta vanhempi. Lapsenlapset itkevät viikon lohduttomasti kunnes isovanhemmat paljastavat juonen. Lapsia on kusetettu ja he ovat valmiita kohtaamaan pahan maailman, jossa kaikki on mahdollista.

Elämä kusettaa. Jos käy tuuri, sinua kusettavat vain auto- tai asuntokauppias. Jos kuulut meihin enemmistöön, sinua kusettavat elämäsi aikana sadistinen opettaja, petollinen puoliso, narkomaanipoika, kuolinpesän rahat kääntävä sisko ja/tai paras ystävä. Jos purjehdit läpi elämän ilman kusetusta, tajuat elämän tarkoituksen vasta kuolinvuoteella. Siinä pitkällisen sairauden riuduttamana, kun kaikki maailman morfiini ei riitä viemään kipujasi, parkaiset: Mitä helvettiä? Miksei kukaan kertonut tästä minulle? Minunhan piti vain nukkua pois!!!!

Kuvat: Pixabay