Patikointipornoa

Viime vuosi tuli harrastettua ahkerasti patikointipornoa. Aivan mahtavaa! Pakko tunnustaa, että patikointiporno on yksi tyydyttävämpiä harrastuksia. Kaiken lisäksi se on halpaa ja helppoa. Voit mennä yksin metsään, eikä kukaan tule häiritsemään. Jos törmäät luonnossa ihmiseen, ei siitäkään ole haittaa. Vastaantulija on usein samanlainen patikointipornon harrastaja, eikä häiritse sinua vaan jatkaa matkaansa sanomatta sanaakaan. Kyllä patikointipornoilija toisen patikointipornoilijan tunnistaa. 

#hikingporn

Hetkinen. Yhtäkkiä tämä alkoi kuulostaa jotenkin oudolle, jopa perverssille. Väärinkäsityksen välttämiseksi todettakoon, että patikointipornoon ei liity mitään seksuaalista. En kulje luonnossa ”halaamassa” puita tai katso villieläimiä ”sillä silmällä”. Patikointiporno on metsässä kulkemista ja luonnon sekä maisemien valokuvaamista. Sitä, että tallustaa kansallispuistossa reppu selässä kauniin järven rannalle, virittää nuotion ja paistaa makkaraa lintujen livertäessä puiden oksilla. 

Nämä kuvat ovat viime lokakuussa Etelä-Konneveden kansallispuistoon Rautalammelle tehdyltä patikointireissulta.

Törmäsin patikointiporno –käsitteeseen, kun latasin intagramiin metsässä otettuja valokuvia. Laitoin hästägiksi #patikointi, #hiking ja #ilovehiking. Instagram ehdotti myös #hikingporn ja sehän piti käydä välittömästi tsekkaamassa. Linkin takaa löytyi upeita patikoijien ottamia kuvia vuorista, kanjoneista, kansallispuistoista, merenrannoista jne. ympäri maailman. Niin hienoja kuvia, että niiden ihastelemiseen uppoaa jokunenkin tovi. 

Kalajavuoren laella. Tätä on patikointi parhaimmillaan.

Käyhän vilkaisemassa patikointipornoa. Seuraavalla kerralla kun puolisosi ihmettelee, että mitä sinä siellä netissä teet, niin voit ruoto pystyssä todeta: patikointipornoahan minä katselen. Ja nautin siitä suunnattomasti.

Kansallispuistossa on mukava patikoida. Polut on selkeästi merkitty ja vaikeimmissa paikoissa on pitkoispuita ja portaita.

Kiersimme Kalajan kierroksen (4,6 km). Reitillä voi ihailla jättihaapoja ja Kalajanvuoren laelta avautuvaa maisemaa.

Jos täällä eksyy, niin vika löytyy peilistä.

Kalajavuoren laella. Pudotusta semmoiset 40 metriä. Kyllä pelotti ja samalla maisema salpasi hengen kauneudellaan. Puun takaa oli turvallista kurkkia alhaalla aukeavaa näköalaa.

Pojasta polvi paranee. Ei minkäänlaista korkeanpaikankammoa. Minua hirvitti jo pelkän valokuvan ottaminen.

Tätä ei rahalla saa. Peace and quiet.

Reitti on turvallinen, kun vain pysyy polulla

Lisää Etelä-Konneveden kansallispuistosta luontoon.fi sivulla: Etelä-Konneveden kansallispuisto. Ensi kesänä on tarkoitus tehdä pidempi Kolmen vuoren vaellus (16 km). Suosittelen lämpimästi päiväreissua Savon sydämeen.