Elämäni Safari

Kerroin muutama vuosi sitten lapsuudestani tarinassa Pieni biologi. Ala-asteiässä kiinnostuin luonnosta ja eläimistä siinä määrin, että päätin ryhtyä isona eläintutkijaksi. Suurina inspiraation lähteinä toimivat Howard Hawksin elokuva "Hatari" ja Armand Denisin omaelämänkertakirja "Elämäni Safari". Molemmissa pyydystettiin Afrikan villieläimiä maailman eläintarhojen käyttöön. Koska lapsuudenkotini lähimetsässä ei asunut suurriistaa, tyydyin pyydystämään perhosia, hyönteisiä, sisiliskoja ja kaloja. Olipa minulla kerran lemmikkinä satoja hämähäkkejä, kuten paljastin postauksessa Ristilukki kirjahyllyssä.

Armand Denis ja orpo gorillanpoikanen

Minusta ei tullut eläintutkijaa, mutta kiinnostus luontoon on säilynyt. Vähän aikaa sitten Armand Denisin kirja palasi mieleeni ja päätin googlettaa. Kuinka ollakaan, kirja löytyi eräästä nettikirjakaupasta 10 euron hintaan! Viikon päästä postiluukusta putosi kauan kaivattu paketti. Illalla avasin kirjan ja sukelsin lapsuuden tunnelmiin.

Afrikkalainen norsu. "Aluksi ne vaikuttivat hyvin suurilta ja typeriltä. Vähitellen alkaa kuitenkin huomata, että tutkipa niitä miten kauan tahansa, niitä ei koskaan opi täydellisesti ymmärtämään."

"Kirahvin pyydystämisen ensimmäinen vaihe"

Heti alkusivuilla huomasin, että edellisestä lukukerrasta on todellakin vierähtänyt neljä vuosikymmentä. Armand Denisin kirja julkaistiin vuonna 1963 ja se kertoo jo kadonneesta maailmasta: Maailmasta, jossa eurooppalaiset hallitsivat siirtomaita ja niiden asukkaita. Kirjassa Afrikan mustat ovat neekereitä ja pygmit kääpiöitä. Kun toivuin tekstin aiheuttamalta alkujärkytykseltä, pystyin syventymään itse tarinaan.

Iturin metsän nelihampaisen norsun ajo on päättynyt. Hampaat ovat näytillä New Yorkin Explorers Clubilla.

Armand Denis kuvasi villieläimiä ja pyydysti niitä välillä Amerikan ja Euroopan eläintarhoille rahoittaakseen toimintaansa. Pääasia hänellä oli aina villin luonnon tutkiminen ja tallentaminen filmille jälkipolvia varten.

Ennen 60-lukua eläimille tarkoitettuja nukutusaineita ei tunnettu, joten pyydystäminen saattoi olla hyvinkin raakaa puuhaa. Kun Denis esimerkiksi halusi gorilloja, paikallinen heimo metsästi ja teurasti kokonaisen gorillalauman ja myi kolmekymmentä eloon jäänyttä nuorta yksilöä eurooppalaiselle. Koko yritys päättyi lopulta traagisesti, kun kaikki vangitut gorilla kuolivat kulkutautiin, ennen kuin ne saatiin lastattua Amerikkaan lähtevään laivaan.

Gorilla

Armand Denis kehitti myös erilaisia pyydystystapoja, joilla säästi eläinten henkiä. Esimerkiksi sarvikuononpoikasen pyydystäminen tuohon aikaan edellytti, että sen emo pitää tappaa ensin. Sarvikuononaaras suojeli poikastaan raivoisasti ja oli hengenvaarallinen uhattuna. Armand keksi lassoamisen. Ensin emosarvikuono ajettiin kiinni jeepillä, täydessä vauhdissa oleva eläin lassottiin ja lasson toisessa päässä oleva raskas tukki pudotettiin jeepin lavalta. Emosarvikuono raahasi aikansa tukkia kunnes väsyi, eikä jaksanut enää puolustaa poikasta, jonka kiinniottaminen oli tämän jälkeen helppoa. 60-luvulla kuvaan astuivat erilaiset tainnutusaineet, eikä eläimiä tarvinnut enää kiinniotettaessa vahingoittaa.

"Tutkin simpanssia, joka keuhkokuumepotilaana saapui Ihmisapinoiden tutkimuslaitokseen Floridaan."

Armand Denis syntyi Belgiassa vuonna 1896, taisteli ensimmäisessä maailmansodassa ja pakeni sitten Britanniaan, jossa opiskeli kemistiksi. Kiinnostus luontoon vei kuitenkin miehen kuvausmatkoille Balille ja Afrikkaan jo 1930-luvulla. Toisen maailmansodan aikana hän asui Kongossa ja kuvasi paikallisten heimojen ja villieläinten elämää. Armand Denis tuotti 50-luvulla vaimonsa Michaelan kanssa historian ensimmäisen tv-luontosarjan Filming Wild Animals Englannin BBC:lle. Sarja oli valtava menestys ja toi eksoottiset eläimet suuren yleisön tietoisuuteen. Samalla Armand sai mahdollisuuden levittää sanomaa villieläinten suojelusta ja luonnonsuojelun tärkeydestä.

"Kumpi tekee ensimmäisen siirron?"

Kirjasta jäi vaikutelma, että paljon jäi kertomatta. Armand Denis kuoli Parkinsonin tautiin vuonna 1971. Kirjan loppupuheessa hän ottaa voimakkaasti kantaa luonnonsuojelun puolesta. On aika hämmentävää, miten huonossa tilassa Armand näki maailman luonnon olevan jo viisikymmentä vuotta sitten. Tässä pieni ote: 

"Se mitä Afrikassa tapahtuu villieläimille, on niiden kohtalona kautta maailman. Uhka on yleismaailmallinen. Minä, joka olen koko ikäni elänyt lähellä luontoa, tiedän hyvin, että meitä vastaan työskenteleviä voimia ei pidä aliarvioida. Jos kaikki suojelutoimenpiteet lakkaavat, ennustan kirahville korkeintaan pari vuotta elinaikaa. Sen jälkeen se on kadonnut sukupuuttoon. Sarvikuonoja voi riittää viideksi vuodeksi - leijonia kenties vähän kauemmin. Elefanttien viimeiset rippeet perääntyvät aarniometsiin ja säilynevät siellä jonkin aikaa. Muut tuhoutuvat, ja niiden mukana katoavat puhveli, seepra, gnu ja muut antiloopit, kunnes Afrikan tasangot ovat autiot ja elottomat. "

Kuvat ja lainaukset: Armand Denis "Elämäni Safari", Otavan kirjapaino 1966