Kuvat: Pixabay |
Kaverit ihmettelivät, enkö aio tehdä asia eteen mitään. Kukaan meistä ei ole immuuni kuolemalle. Vastasin, että totta hitossa teen: laadin testamentin ja hoitotahdon sekä suunnittelen omat hautajaiseni. Sähköpostin luonnoksissa odottaa jo hautajaiskutsuviesti. Kun tunnen lähdön lähestyvän, painan viimeisillä voimillani sent -nappulaa. Ajattelin ostaa myös arkun valmiiksi. Sijoitan sen autotalliin ja jos ehdin, vaihdan viime hetkellä rippipuvun päälle ja asetun siihen käden ristissä rinnalle makaamaan. Haluan päästää jälkeläiset mahdollisimman helpolla: riittää kun laitatte kannen kiinni ja ukko uuniin tuhkattavaksi.
Ikä tuo tullessaan vaivoja, mutta onneksi ei vielä mitään vakavampaa. Muutama vuosi sitten käsi alkoi puutua ja tutkimusten jälkeen syyksi selvisi niskanikaman rappeuma. Tämä aiheutti hermojumin, joka vaikutti käteen. Muutamalla jumppaohjeella ja käynnillä fysikaalisessa vaiva pysyy kurissa ja sen kanssa voi elää. Lääkäri kyseli minulta elämäntavoista ja liikuntatottumuksista. Kun kerroin pelaavani sulkapalloa hän totesi, että tällä saattaa olla vaikutusta vaivaani. Liikunta on kyllä hyväksi, mutta nikamarappeuman vuoksi hän suositteli varomaan ääriliikkeitä. Vastasin, että se on onneksi helppoa, koska en ole uusnatsien tai vastaavien ääriliikkeiden jäsen. Lääkäri ei sanonut tähän enää mitään.
Hyvin kiteytetty Demi. Tiedän täsmälleen, miltä sinusta tuntuu (Kuvakaappaus elokuvasta Half Light). |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti