Saanko jäädä karanteeniin?

Minulle heräsi ajatus, että mitä jos tämä koronakaranteeni kestää kuukausia ja totun siihen? Vaimon kanssa on ihan mukavaa. Juttu luistaa ja välillä voidaan ollaan vaikka puhumattakin. Aika ajoin makkarin valot sammuvat, vaikkemme käy vielä nukkumaan.

Tänään talvi palasi yleisön pyynnöistä huolimatta. Ehkä nyt on helpompi olla karanteenissa neljän seinän sisällä. 

Entä jos totumme tekemään kaiken etänä? Paiskimme etätyötä, vietämme vapaa-ajan virtuaalitodellisuudessa, hoidamme ihmissuhteet somessa ja tapaamme läheiset skypessä. Koteloidumme omaan kuplaan ja jätämme maailman neljän seinän ulkopuolelle. Nykyään se olisi helpompaa kuin koskaan ennen.

Näinä aikoina pitää suosia ahdingossa olevia paikallisyrittäjiä. Minäkin ostin paikallispanimoiden tuotteita ihan vain kannatuksen vuoksi.

Toivon, että ihmiset eivät kyllästy tähän tilanteeseen. Koronakaranteenissa ja kielloissa on vielä eksotiikkaa, joka viihdyttää kansaa. Jos tätä jatkuu viikkoja tai jopa kuukausia, iskee marssiväsymys ja näkymätöntä uhkaa vastaan ruetaan kapinoimaan. Rikotaan kieltoja, matkustellaan tapaamaan kavereita ja kokoonnutaan bilettämään salaa. Se olisi pahin virhe, mitä voimme tässä tilanteessa tehdä. Jos levyllä on kattilallinen kiehuvaa vettä, kipu ja tuska ei lähde työntämällä kättä kattilaan. Siinä tämä tilanne pähkinänkuoressaan noin niin kuin rautalangasta väännettynä.

Bilettää voi myös kotona: ottakaa skypeyhteys kavereihin, laittakaa poppi soimaan ja pitäkää hauskaa. Kuvassa meidän hillittömät vesibilekaiuttimet. Muistakaa myös joka perjantai klo 18 parvekedarudechallenge: Sandstorm soi (melkein) jokaisella Suomen parvekkeella ja takapihalla. Facebookin parvekedaruderyhmässä ohjeet ja ihmisten lähettämiä hilpeitä videoita. 

Ravintolat ovat kiinni 31.05 saakka mutta kotiinkuljetus ja take away kuulemma toimii. Fake news, ei pidä paikkansa. Kävin parin ravintolan ovella kyselemässä ja soitin useampaa paikkaan tilatakseni take awayna pari jägermaisteria ja ison tuopin olutta. Yksikään ravintola ei ottanut tilaustani vastaan.

Amarillolla oli aika räväkkä mainoskampanja maaliskuun alussa. Sattuneista syistä mainos on nyt vedetty pois ja koko konsepti haudattu. 

Kino Koronna esittää:

Koska karanteenissa on aikaa ja elämme outoja aikoja, annan ajankohtaan sopivasti tosi outoja leffavinkkejä. Kyseessä ei ole mitään elokuvaklassikoita joten turha itkeä jälkikäteen, etten varoittanut.

Army of One (2016)

Ei, tämä ei ole se 80- luvun Chuck Norris klassikko A Force of One, jota en ole itse asiassa edes nähnyt. Mutta se on kuulemma klassikko. Tämä on Nicholas Cagen tähdittämä tarina miestä, joka vangitsi Osama bin Ladenin ja toi hänet oikeuden eteen. Tai sitten ei.

Gary Faulkneria näyttelevä Nicholas Gage on kuin ikääntyneen miehen vartaloon vangittu adhd-pikkuorava, jolle Amerikka on taivas ja ainoa oikea paikka elää. Dialyysihoidossa hän saa näyn, jossa jumala antaa Garylle tehtävän: matkusta Pakistaniin ja vangitse Osama bin Laden. Minkäs voit. Mans gotta do what God commands him to do.

Nicholas Gage on ehkä huonoimmillaan yrittäessään astua Jim Careyn greisikomedia reviirille. Jostain omituisesta syystä elokuvan väitetään perustuvan löyhästi tositapahtumiin. Hitto! Minä kun luulin, että tämä on dokumentti!

"You said it Nick!"