Valomerkki ja viimeinen kalja

Koronan vuoksi suljen kotioveni ja suuni enkä avaa päätäni ennen poikkeustilan päättymistä. Lausun joka ilta voimalorun, jolla valmistaudun tulevaan:

Nenä vuotaa norona
eikä makkarissa jaksa ryskiä
Voiko se olla korona
kun ei kuitenkaan tartte yskiä?

Jos joku ihmettelee, miksi vitsailen vakavalla aiheella vastaan, että periaatteessa kaikelle tässä elämässä voi nauraa. Myös koronalle. Nauru ei paranna ketään mutta se voi lievittää tuskaa, jota uutiset ja some aiheuttavat.

Kuopion torilla oli hiljaista iltapäivällä keskiviikkona

Maailmasta löytyy myös asioita, joista on leikki kaukana. En esimerkiksi vitsaile kovin mielelläni naisista. Olen tähän ikään oppinut, etten tule koskaan (täysin) ymmärtämään vastakkaista sukupuolta. Pätee varmaan 99,99 % miehistä. Mutta ei se mitään, naiset saa ja pitää olla mukava (joskus masentava) mysteeri.

Kerrankin saa olla kotona ja tuijottaa telkkaria ihan luvan kanssa.

Korona tulee tappamaan paljon ihmisiä, se on fakta. Paljon inhimillistä surua ja murhetta. Vitsit on vähissä, jos kuolema osuu omaisiin. Koputan puuta, toivon parasta ja pelkään pahinta. Mutta kyllä me tästä selvitään.

Koronan jälkeen maailma muuttuu. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sitä ei kukaan tiedä. Saamme kovan opetuksen siitä, ettei elämässä mikään ole itsestäänselvää.

Tunnelin päässä ON valoa. Uskotaan siihen.