Etätyöerakko

Vanha arvoitus kuuluu: Jos metsässä kaatuu puu ja kukaan ei ole kuulemassa, kuuluuko ääni? Nyt lienee ajankohtaista kysyä: Jos etätöitä tekevän loma alkaa ja kukaan ei ole näkemässä, jääkö hän oikeasti lomalle?

Päätin ratkaista arvoituksen niin, että menen viimeisellä viikolla toimistolle töihin. Siinä vaiheessa on takana melkein kolme kuukautta etätöitä. Kolme kuukautta! Hullua, miten aika matelee tämän koronakriisin aikana.

Kolmessa kuukaudessa ehtii erkaantua ympäröivästä maailmasta ja unohtaa sosiaaliset normit. On tsemppaamisen paikka. Aamulla pitää muistaa käydä suihkussa ja ajaa parta. On myös suositeltavaa tulla töihin housut jalassa ja olla piereskelemättä avokonttorissa. Jos en enää muista työkavereita niin tervehdin varalta kaikkia vastaantulijoita. Ei vara venettä kaada.

Varoitan työtovereita etukäteen, koska tämä kaikki on edessä reilun viikon päästä. Koettakaa kestää. Ja jos meikäläistä ei aamulla näy, niin käykää hakemassa minut Suokadun ja Puijonkadun risteyksessä olevan rakennuksen pihasta. Olin siellä töissä parikymmentä vuotta sitten ja saatan kävellä paikalle ihan vaan vanhasta muistista.

Terveisin nimimerkki: kasuaalisti kotikonttorissa.

Munasillaan Prisman hedelmäosastolla

Elämme aikoja, joka muuttaa meidän ajattelutapaa ja käsitystä maailmasta ja ympäristöstä. Eikä tämä koske pelkästään tietoista mieltä, vaan myös alitajunta jyllää 24/7 ja asiat tulevat uniin.



Näin viime yönä unen, jonka haluan jakaa teidän kanssanne rakkaat lukijat. Ja vaikka otsikossa ilmoitetaan unen tapahtumapaikka voin vakuuttaa, ettei kyseessä ole minkäänlainen kaupallinen yhteistyö kyseisen kauppaketjun kanssa.

Ei. Tämä ei ole kuva meidän makkarista. Oliskin.

Olin siis Prisman hedelmäosastolla etsimässä greippejä. Tämä osa unesta on ihan looginen, koska syön nykyään päivittäin kyseistä hedelmää. Greipin terveysvaikutukset on tutkittu: niistä saa kuituja, C-vitamiinia, punainen greippi alentaa huonoa kolesterolia ja... Anteeksi, nyt harhauduin varsinaisesta aiheesta.

Etsin siis Prisman hedelmäosastolla greippejä kun äkisti huomasin, ettei minulla ollut housuja. Käyskentelin siis munasillani julkisella paikalla, kuten unessa joskus käy. Äärimmäisen nolo tilanne jota et pääse pakoon. Tässä vaiheessa unessa oleva yleisö reagoi yleensä kolmella tavalla: he saattavat nauraa ja pilkata, eivät huomaa mitään tai katsovat hyväksyvästi hymyillen. 



Tällä kertaa uni-ihmiset reagoivat aivan toisin. He kuiskivat keskenään ja mulkoilivat minua vihaisesti. Pian joku kutsui paikalle vartijan joka ilmoitti, että asiakkaat valittivat minun tulleen myymälään puhdistamatta ensin käsiä käsidesillä. Olin saastuttanut koronalla koko tavaratalon.
  
Tässä vaiheessa heräsin ja huokaisin helpotuksesta. Olin kotona omassa sängyssä yöhousut jalassa ja ilmeisen terveenä. Tosin koronan osalta globaali painajainen jatkuu ja taitaa olla vain ajan kysymys koska tauti napsahtaa omalle kohdalle. Toivottavasti se ei yllätä minua housut kintuissa. 

Kuvat: Pixabay

• 
  

Siihen aikaan kun isoisä käsidesiä osti

Vappuna 2040:

- Isoisä! Kerro meille vielä siitä koronakeväästä 2020.

- Enpä taida. Teidän äiti on kieltänyt. Vie kuulemma teidän yöunet.

- Mutta ei me kerrota äidille! Me vannotaan!

- No siinä tapauksessa.... koronakevät vuonna 2020 oli yhtä helvettiä. Se oli elämäni kovinta aikaa. Kun korona alkoi, ensimmäisenä kaupoista loppui vessapaperi. Minä myöhästyin pahasti ja niin me oltiin kuukausi ilman paperia. Siinä piti persettä pyyhkiä lakanoihin ja verhoihin ja milloin mihinkin. Voi sitä paskan hajua ja pyykin määrää! Vieläkin tunnen sen löyhkän nenässäni.

- Miksi vessapaperi loppui, isoisä?

- No kun ne kaikki saatanat osti ja hamstrasi sitä minkä kerkesivät! Meidän naapurustossa asui Onni Kesänen, joka haistoi heti bisneksen. Se osti kaikki varastot täyteen vessapaperia ja käsidesiä, myi ne sitten eteenpäin ja muuttui miljonääriksi. Ei suostunut edes naapureille lainaamaan ja minähän en sille kitupiikille ruennut maksamaan. Mielummin pyyhin perseeni pussilakanaan.

 

- Oliko teillä mitään huvituksia, isoisä?

- Olihan meillä. Kun ulos ei saanut mennä, kaikki kerrostalon asukkaat laittoivat perjantaisin parvekedarudet soimaan. Siinä sitä sitten reivattiin Sand Stormia perjantai iltakuudesta lauantai aamukuuteen, 12 tuntia putkeen. Joka perkeleen perjantai! Porukka hytkyi ja notkui kotiparvekkeillaan ja aina välillä joku parveke petti ripustuksistaan ja putosi maahan. Niissä onnettomuuksissa kuoli satoja ihmisiä!

- Ettekö te saaneet mennä ulos?

- Ei. Minnekkään ei ollut mitään asiaa. Kaikki oli kiinni. 

- Mitä te sitten söitte?

- Meillä oli kaksi lemmikkimarsua, Terttu ja Kerttu. Mummu teki niistä ruokaa ja oikein helvetin hyvän kastikkeen. Lisukkeeksi liotettiin kattilassa tapettisuikaleita ja syötiin olohuoneen parketti. Paskallehan se maistui mutta jotain piti henkensä pitimiksi tehdä. Kun Terttu ja Kerttu oli syöty, minä kävin naapurissa syömässä niiden hamsterin ja undulaatin. Naapuri otti siitä niin nokkiinsa ettei enää eläessään tervehtinyt minua rappukäytävässä. Helvetin niuho, ois vaan kuollut koronaan. 

- Oliko sinä keväänä lämmintä, isoisä?

- Paskat! Vappuna tuli lunta ja vielä pari viikkoa sen jälkeenkin oli neljänkymmenen asteen yöpakkasia. Aamulla sai pihamaalla potkia umpijäisiä lokinraatoja pois kulkureiteiltä kuleksimasta. Muutenkin karanteeni aiheutti sen, että luonto valtasi autiot kaupungit. Täällä Kuopiossakin kahdenkymmenen otuksen hirvilauma kulki torin poikki ja roskakatokselle ei ollut asiaa ilman asetta, sen verran monta karhua tuli matkalla vastaan. Jäniksiä oli kymmeniä ja niiden perässä tuli satoja susia ja kettuja. Sudet ulvoi niin lujaa ettei meinannu Sand Stormia kuulla omalla parvekkeella. Riekot ja teeret karjuivat kaupunginpuistossa. Kaikkialta kuului raivokasta ammuskelua kun paikalliset ja poliisi puolustivat tonttejaan luontokappaleiden hyökkäyksiltä. Naapurin jatkosotaveteraani tuumasi, että hän olisi paljon mielummin sotimassa Karjalan kangaksella. Kollaan kevät vuonna 1945 ei ollut mitään verrattuna koronakevääseen 2020.

- Sairastuitko sinä isoisä?

- Ai sairastuinko. Totta helvetissä! Minä sain koronan heti ensimmäisenä päivänä ja sitä kesti kuukausi tolkulla. Viimein jouduin teho-osastolle hengityskoneessa kun en saanut tuntiin hengitettyä. Se on pirullista, uskokaa pois! Kuume huiteli yli neljässäkymmenessä ja ripulia tuli niin että.... ja sitten sydän pysähtyi ja meikäläinen kiikutettiin ruumishuoneen kylmäkaapiin. Mummu järjesti hautajaiset jotka pidettiin ulkona alle kymmenelle kutsuvieraalle koska korona. Kun pappi sanoi sen "maalta sinä olet tullut ja maalle taas joudat" ja heitti lapiollisen hiekkaa arkun kanteen niin meikäläinen heräsi. Koputtelin arkun kanteen ja huusin että perukaa ne perkeleen hautajaiset, vainaja elää! Kaikki meni lopulta hyvin ja me lähdettiin mummun ja kutsuvieraiden kanssa kotio syömään ja juomaan hautajaiskahvit. Ruokaa oli niin pirusti että hukkaanhan se olis muuten mennyt! Tuumasin mummulle että olipa hyvä, ettei hän suostunut täyttämään viimeistä toivettani ja tuhkannut minua. Silloin olis voinut vainajaa vähän vituttaa.

Kuvat: Pixabay

Hallitus: kaipaan ohjeita, rajoituksia ja määräyksiä!

Hallitus poisti koronarajoituksia ja antoi uusia suosituksia. Moni valittaa, että ohjeet ovat liian epämääräisiä. No niin ovat! Haluan heti sinulta, Marinin Sanna, tarkennuksia seuraaviin asioihin:

Kirjastot aukeavat ja aloittavat uloslainaamisen. Mitä sitten? Pitääkö minun nyt mennä lainaamaan kirjoja? Mikä on määräys? En ole käynyt kirjastossa koko 2000-luvulla, kun lainaamieni äänilevyjen palautus myöhästyi ja sain lainauskiellon kun en maksanut sakkoja. Myöhästymissakko on korkoineen jo varmaan asuntolainan luokkaa. Onko minun siis pakko mennä kirjastoon, kun ne avataan? Kuuntelen äänikirjoja. Eikö se tässä koronatilanteessa riitä?

Kesällä sallitaan alle viidenkymmenen hengen kokoontumiset. Siis kuinka monen? 49? 48? Vähän tarkkuutta tuohon. Et sinäkään Sanna vastaa "alle viisikymmentä", jos joku tiedustelee sinun ikääsi. Pitääkö minun siis olettaa, että neljänkymmenenyhdeksän hengen kokoontumiset on sallittuja? Se helpottaisi heti suunnitelmia, sillä ajattelin kutsua kaikki kaverini meidän kolmion parvekkeelle juhlimaan koronamääräysten höllentymistä.

Eihän minulla ole neljääkymmentäyhdeksää kaveria. Mutta jos teen avec-kutsun ja lisään, että myös avec saa ottaa mukaan oman avecin, joka voi tulla myös avecinsa kanssa. Eiköhän siitä kerry just ja just 49 henkeä. Parvekkeelle tosin mahtuu vain kaksi kerrallaan, kun pitää olla se turvaväli. Muut saavat odottaa vuoroaan pihalla.

Ei näin: muistetaan turvavälit!

Urheilutapahtumiin päästetään 500 henkeä, kunhan turvavälit pysyvät kunnossa ja käsidesiä on saatavilla. Koskeeko tämä myös pelaajia? Miten matsit järjestetään ja millä säännöillä? Jalkapallo muuttaa radikaalisti luonnettaan: kontaktit kielletään, kavereiden on pidettävä kahden metrin turvaväli kanssapelaajiin ja moken käytettävä käsidesiä jokaisen torjunnan jälkeen. Jalkapallosta tulee todellakin sitä kuuluisaa "vihreän veran shakkia".

Ja 70-vuotiaat pysyvät edelleen karanteenissa kotona. Hei COME ON! No ok, ymmärrän että he ovat riskiryhmää ja noutaja tulee, jos korona iskee. Mutta pitääkö mummot ja papat lukita neljän seinän sisälle kuin rikolliset? Johan he tylsistyvät kuoliaaksi!

Minulla on ratkaisu:

Evakuoidaan Ahvenanmaalaiset väliaikaisesti Manner-Suomeen ja kuskataan tilalle kaikki yli 70-vuotiaat siksi, kunnes rokote on keksitty. Mukaan lähtee terveeksi testattua hoitohenkilökuntaa, ruokaa, juomaa, karaokejuontajia ja bingoemäntiä. Eläkeläiset saavat kulkea vapaasti, kunhan eivät poistu saarelta. Ulkopuolisilla ei ole Ahvenanmaalle mitään asiaa.

Kukaan ei kuole (ainakaan koronaan) ja kriisin jälkeen meillä on kymmeniätuhansia terveitä ja hyväntuulisia senioreita, jotka voivat palata koteihinsa hoitamaan lastenlapsia.

Jos jotain positiivista tästä koronakriisistä ihan kaivamalla kaivaa niin se on tämä: bensa on nyt saman hintaista kuin Latviassa viime elokuussa, eli todella halpaa.

Kaikki valokuvat: Pixabay.com