Olemattomien otusten kerho

Koronaa ei ole olemassa. Uskokaan tai älkää, mutta se on fakta eli fakenews, niin kuin amerikkalaiset sanovat. Koronapandemia on mediamafian ja pankkiirien yhteinen operaatio, jolla saadaan ihmiset kontrolliin. Koronaan ei ole oikeasti kuollut ketään. Kasvomaskit vaarantavat ihmisen hengityselinten toimintaa ja aiheuttavat  pahoja keuhkovaurioita. Näin sanoo Tavarataloketju Kärkkäisen toimitusjohtaja Juha Kärkkäinen, joten sen on pakko olla totta. Miksi suuren firman johtaja valehtelisi?

Kun tarkemmin ajattelee, meille syötetään kaikenlaista potaskaa. Esimerkiksi tämä kuukävely-huuhaa. Ei ihminen ole käynyt kuussa. Miksi? Koska kuuta ei ole olemassa! Kuu on pelkkä Yhdysvaltojen hallituksen luoma myytti, taivaalle heijastettu hologrammi, jonka varjolla valtaapitävät lypsivät veronmaksajilta miljardeja "kuuohjelmaa" varten. Jos kuu on olemassa, miksi sitä ei näy päivällä? Tai miksi kuu katoaa kerran kuussa kokonaan näkyvistä? Koska hologrammiprojektoria pitää huoltaa tasaisin väliajoin ja silloin kuva ei tietenkään näy taivaalla.

Mitenkäs sitten Neuvostoliiton, anteeksi Venäjän, presidentti Putin? Kaveri harrastaa karatea, ajaa rekalla Krimin niemimaalle, lentää muuttohanhien mukana, ratsastaa paidatta siperiantiikerillä, syö uraania ja paskantaa mannertenvälisiä ohjuksia. Eihän tuollaista hahmoa voi olla olemassa! Hän on kuin Venäjän vastine Chuck Norrisille sillä erotuksella, että Chuck Norris ON olemassa. Viimeisin uutinen kertoo, että Chuck Norris sai koronan. Kohtaamisen seurauksena korona makaa edelleen sairaalan teho-osastolla tehohoidossa.

Siirretään ajatus Amerikan mantereelle ja tuleviin presidentinvaaleihin. Valitettavasti tämä nykyinen johtohahmo on olemassa, vaikka sitä onkin vaikea uskoa todeksi. Mietitäänpäs hetki ja siirrytään ajassa kymmenen vuotta taaksepäin: avaat television ja ensimmäisenä silmille hyppää pöhöttynyt oranssi hahmo, joka haukkuu kaikkea mikä liikkuu, pummaa rahaa kansalta, tekee traagisia virhearviointeja, väittää joka katastrofin jälkeen että kaikki on kunnossa ja lupaa tehdä kaiken paremmin kuin kukaan muu. Vuonna 2020 tuo tv-hahmo on Donald Trump, kymmenen vuotta sitten Homer Simpson. Todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Kuvat: Pixabay

PS: Sotkeudun vielä lopuksi Usa:n presidentinvaaleihin:

American People: Remember to vote!

Yksikseskös yskiskelet?

Koronaepidemia kiihtyy. Kuvassa THL:än viimeisin maskisuositus.

Eikö ole kummallinen vuosi? Kakskytkakskyt jää mieleen muutenkin kuin näppäränä numeroleikkinä. Tänä vuonna elämä muuttui ja mullistui ja kaveri lihoi ja pullistui. Kakskytkakskyt suorastaan haastaa riimittelemään: 

olin yökerhossa horona 

kun minuun iski korona 

nenä alkoi vuotamaan 

aivan norona. 

Porona ei sopinut tuohon riimiin.


Koronatestien tarkistustuokio ennen peliä.

Mutta hei, jokaisella pilvellä on hopeareunat. Niin myös pandemiapilvellä. Laita käsi sydämelle ja vastaa rehellisesti, oletko käyttänyt koronaa tekosyynä joka päiväisessä elämässä? Jätitkö menemättä sen ärsyttävän sukulaisen juhannushäihin "koska et halua vahingossa tartuttaa riskiryhmäläisiä"? Oletko ottanut viikonloppuna kalsarikännejä "koska vastuullinen ihminen ei mene näinä aikoina ravintolaan"? Oletko jättänyt käymättä appivanhemmilla "ihan vain turvallisuussyistä"? Käytkö ainoastaan lähikaupassa "koska marketeilla on liian paljon ihmisiä"? 

Sitähän minäkin.


In Finnish: Et ole yksin. Me ollaan kaikki kusessa.

Etätyö(kin) on mullistanut ihmisten arjen. Nyt voit haahuilla päivät pyjamassa ja työskennellä läppärillä keittiöpöydän ääressä. Suihkussa käydään vain kerran viikossa kauppareissu päivänä ja pyykkiä pestään kerran kuussa vaatteiden vaihtopäivänä. Ei tarvitse ajaa partaa, kammata hiuksia, leikata kynsiä, niistää nenää tai pyyhkiä persettä. Koronan takia et uskalla lähteä ulos kotoa, eikä kukaan halua tulla kylään. Helppoa!

Enää ei tarvitse keksiä tekosyitä sosiaalisten tilanteiden välttämiseksi. Meillä on korona! Pomoa ei kätellä, opettaja unohtuu etäopiskelussa ja urheiluvalmentajalle kerrot, että hoidat treenit yksin omalla ajallasi. Jos joku epäilee motiivejasi, päästä mojova aivastus, pyyhi nenä hihaan ja huokaise: tää on nyt tätä. Koskaan ei voi olla liian varovainen.

"I want You to inject cleansing product into Your body"

James (Jaakko) Cook, suuri löytöretkeilijä

Historia on jännää. Mitä syvemmälle historiaan sukeltaa, sitä oudompiin ja ihmeellisempiin tarinoihin törmää. Historia on ehtymätön ja sitä kirjoitetaan joka päivä uudestaan. Tämän päivän fakta voi olla huomispäivän fiktiota ja toisinpäin. 

Yle esitti vähän aikaa sitten loistavan 6-osaisen dokumenttisarjan Sam Neillin Tyyni Valtameri. Jaksot ovat vielä katsottavissa Yle Areenassa.

Yle Areena: Sam Neilin Tyyni Valtameri

Kapteeni James Cook, Nathaniel Dance-Hollandin maalaama muotokuva vuodelta 1775.

Dokumentissa näyttelijä Sam Neill matkaa Tyynellämerellä kapteeni James Cookin jalanj.... vanavedessä. Neill vierailee paikoissa, joissa Cook kävi kolmella tutkimusmatkallaan vuosina 1768 - 1779. Hän jätti lähtemättömän jäljen löytämiinsä alueisiin ja paikallisten ihmisten elämään.

Toisella Tyynenmeren-matkallaan Cook yritti löytää eteläistä mannerta ja purjehti kauemmas etelään kuin kukaan ennen häntä. Hän ei kuitenkaan koskaan päässyt Antarktikselle. Kuva: Finna.fi

Dokumentti kiehtoi niin, että janosin saada lisää tietoa Cookin matkoista. Nettidivarista bongasin John Langin kirjan James Cook, suuri löytöretkeilijä. Kirja on painettu Kuopiossa O.Y. Kirjapaino Sananvallassa vuonna 1919. Erittäin osuvasti näin kuopiolaiselle lukijalle. Satavuotiaalle opukselle tuli hintaa postikuluineen 10 €.

John Langin alkuperäisteos ilmestyi vuonna 1906 aikaan, jolloin Brittiläinen Imperiumi oli laajimmillaan ja kattoi neljäsosan koko maailmasta. Britit toivat (omasta mielestään) sivistystä, lakia ja järjestystä takapajuisille kansoille. Tämä mentaliteetti huokuu myös Langin kirjasta ja Kapteeni Cookin tavasta suhtautua alkuperäisasukkaisiin.

Cookin matkoilla oli mukana taiteilija, joka tallensi maisemia, eläimiä ja kohdattuja ihmisiä.
Piirros Bernard Direx 1778. Kuva: finna.fi

Kuva: finna.fi

Tarinan otsikko on suora lainaus kirjan avaussivulta, jossa kerrotaan Cookin syntymästä ja lapsuudesta: "Tämä poika oli nimeltään James (Jaakko) Cook". Hulvatonta! Sata vuotta sitten myös nimet suomennettiin ja esim. tuon ajan Britannian kuningas George V oli meillä tuttavallisesti Yrjö viides.

HMS Endeavour, Cookin ensimmäisen merimatkan alus. Maalaus Samuel Atkins v. 1794

Ensimmäisellä matkallaan Cook kävi Tahitilla, jonka alkuperäiset asukkaat saapuivat saarelle jo 300-luvulla ja maan hallintomuotona oli kuningaskunta. Cookia tämä ei häirinnyt:

"Ennenkuin Cook jätti saariryhmän, nosti hän Englannin lipun Ulietea, Huaheine, Otaha ja Bora saarille ja otti ne Englannin kuninkaan haltuun".

Tahiti: "Miehet olivat kauniita ja sorjia ja naiset miellyttävine kasvoineen ja suurine lempeänruskeine silmineen olivat kuin kauniita ruskeita keijukaisia". 

Kirjassa on hätkähdyttävä arvio Uuden Seelannin valloituksen seurauksista:

"Toivokaamme vilpittömästi, että maorit (uudenseelannin alkuasukkaat) eivät, kuten niin monet muut alkuasukkaat, kuole sukupuuttoon joutuessaan tekemisiin eurooppalaisten kanssa. Mutta jos ajan kuluessa niin ikävästi kävisi on varmaa, että sijalleen jättävät valkoisen väestön, joka on heidän vertaisensa ja arvoisensa taistelukunnossaan. Cook piti tätä maata hyvin sopivana valkoisille siirtolaisille ja aika on osoittanut, kuinka oikea tämä hänen ajatuksensa oli. Ei ole koko maailmassa miellyttävämpää maata kuin Uusi Seelanti, eikä brittiläiselle rodulle sopivampaa".

"Uusi Seelanti on maa, joka on kaunis katsella, maa, jossa maito ja hunaja vuotaa. Se on toinen Englanti mutta ilmanalansa puolesta vienompi ja maisemiltaan kauniimpi" 

"Aurinko ei paistane kauniimmalle maalle kuin Uusi Seelanti on. Eikä eläne taivaan alla kansanrotua, joka olisi ritarillisempaa ja urhoollisempaa kuin maorit eikä, sanottakoon se myös, kansanrotua, joka olisi halukkaampaa taistelemaan pelkästä taistelun rakkaudesta". 

1700-luvulla ei tunnettu vielä käsitystä vieraslaji. Kapteeni Cookin toimet muuttivat pysyvästi alueiden luontoa:

"Kaikilla paikoilla, mihin hän saapui, hän kylvi siemeniä ja päästi irti lintuja, sikoja ja vuohia sekä muutamia lampaita. Lampaat kuolivat tai tapettiin, mutta Uuden Seelannin nykyiset villisiat ovat niiden jälkeläisiä, jotka Cook sinne laski irti".

Australian aboriginaaleja. Kuva: Finna

Kirja heijastaa myös sen ajan kahden suurvallan, Iso-Britannian ja Ranskan taistelua siirtomaista. Esim. Cookin löytämästä Uudesta Kaledoniasta kerrotaan näin:

"Tämän oivallisen, 270 penikulmaa pitkän saaren olisi pitänyt tulla Englannille! Mutta vuodesta 1863 lähtien se on kuulunut Ranskalle. Se on todella maa, jossa "vain mies on arvoton". Ranskan hallitus on käyttänyt sitä ainoastaan suurena rangaistusvankien asemapaikkana, jossa säilytetään tuhansia miehiä ja naisia, Ranskan vankien pohjasakkaa, tuhansien sotilaiden vartioimina".

Kirjailija jättää sopivasti kertomatta, että britit toimivat täsmälleen samoin. Englannista karkoitettiin 1700- ja 1800-luvulla Australian rangaistussiirtoloihin 166.000 rangaistusvankia.

Australia vuonna 1770: "Tavattiin omituisia eläimiä, ja vähän myöhemmin ammuttiin yksi, jota herra Banks kuuli alkuasukkaiden nimittävän kenguruksi. Ensimmäisen kerran valkoiset miehet silloin näkivät kengurun".

"Maaliskuun 11 päivänä 1774 tuli Pääsiäissaari näkyviin, ja kaksi päivää myöhemmin laski Resolution (Cookin toisen tutkimusmatkan laiva) ankkurinsa lähellä tasaista hiekkarantaa. Täällä olivat alkuasukkaat ystävällisiä, mutta tavallisuuden mukaan varastivat kaikkea, minkä käsiinsä saivat."

Kolmannella matkallaan Cook purjehti Pohjois-Amerikan länsirannikkoa pohjoiseen aina Alaskaan ja Beringinsalmelle asti. 

Cookin meriitit Tyynenmeren alueen kartoittajana ja tutkijana ovat kiistattomia. Matkojen onnistuminen 1700-luvun teknologialla on sarja pieniä ihmeitä: Cook selvisi karilleajosta, yhteenotoista alkuasukkaiden kanssa, vakavasta sairastumisesta, myrskyistä ja jäävuorista. Lopulta onni käänsi selkänsä Havajilla vuonna 1779, kun Kapteeni Cook koki karun lopun yhteenotossa paikallisten kanssa.

Kapteeni Cook saapui ensimmäisenä eurooppalaisena Havaijille vuonna 1778: "Minne tahansa kapteeni Cook vain tuli, siellä kansa aina kohteli häntä kuin olisi hän ollut enemmän kuin ihminen. Saarelaiset lankesivat kasvoilleen hänen eteensä: he tulivat hänen luokseen uhraten sikoja ja lintuja, pappien juhlallisesti laulaessa. Kaikessa he käyttäytyivät häntä kohtaan kuin olisi hän heidän mielestään ollut jumala."

Lopulta näiden havaijilaisten esi-isät saivat tarpeekseen kapteeni Cookista ja tappoivat hänet ja useita miehistön jäseniä 14. helmikuuta 1779. 

Historiaa ei voi muuttaa, mutta historiankirjoitus muuttuu ajan saatossa. John Langin Kapteeni Cook on kirjoitettua historiaa sadan vuoden takaa ja kertoo Cookin lisäksi 1900-luvun alun brittiläisestä maailmankuvasta. Sam Neillin dokumentti tuo esiin nykypäivän keinoin myös toisen osapuolen, valloitettujen kansojen, tarinan. Suosittelen molempia.

Kursivoidut tekstit ovat kirjasta James Cook, suuri löytöretkeilijä. Kuvat, jollei toisin mainita: Pixabay

James Cook Wikipediassa tässä linkissä

Alueet, jotka ovat kuuluneet jossain vaiheessa historiaa Iso-Britannian imperiumiin.Kuva: Wikipedia

Riisitunturi ja Riisin rietas

Rukan lomaviikon toinen patikointikohde oli Riisitunturin kansallispuisto. Rukalta Riisitunturille tulee matkaa 35 km. Samalla kävimme Lapissa, sillä Riisitunturi sijaisee Lapin maakunnassa Posiolla.

Riisin Rietas on 12 km pitkä patikointireitti, joka on saanut nimensä onnettomasta miespolosta, joka vuosikymmeniä sitten menetti henkensä naavakuusikoiden kätköissä. Rietas kummittelee Riisitunturin itärinteillä päästelleen kaameita huutoja ja huhuilee kulkijoiden perään...

Mahduimme vielä nippa nappa parkkipaikalle, jota oltiin parhaillaan laajentamassa. Iltapäivän paluumatkalla parkattujen autojen jono kiemurteli jo tunturin juurelle asti. Täällä päti siis sama kuin Karhunkierroksella: jos haluat parkkipaikan, tule ajoissa!

Tapion pöydäksi kutsutaan latvatonta kuusta, joka kasvaa leveyttä pituuden sijaan. Muinaiset suomalaiset uhrasivat erikoisen näköisen kuusen ääressä metsän kuningas Tapiolle osan pyyntikauden ensimmäisestä saaliista. Tapion puoleen käännyttiin etenkin ennen suurriistan metsästystä. 

Alkumatkan kiipesimme ylämäkeä riisitunturin laelle, jossa tuuli niin maan perusteellisesti. Sitten rinnettä alas ja patikointia tunturilaaksoissa, pitkospuilla soiden yli ja lopulta vetistä ja mutaista polkua takaisin ylös tunturille. Emme olleet yksin. Poluilla kulki paljon retkeilijöitä ja makkaranpaistopaikoilla paloi ikuinen tuli.

On käyty kädenvääntöä siitä, kumpi on Suomen eteläisin tunturi: Riisitunturi (465 m) vai Iso-Syöte (432 m). Rukatunturia (482 m) ei nimestään huolimatta lasketa täysveriseksi tunturiksi, vaan tieteellisesti kyseessä on nummi. Outoa.

Riisisuon pitkospuut

Karhunkallopetäjä. Karhulla on erityinen asema suomalaisessa kulttuurissa. Ennen muinoin kaadetulle karhulle pidettiin suuret pidot, joiden päätteeksi karhun luut haudattiin petäjän juurelle. Kallo ripustettiin rituaalisin menoin puuhun, jotta karhun sielu pääsisi palaamaan takaisin taivaalliseen kotiinsa.

Riisitunturi on kasvattanut suosiotaan vuonna 2009 rakennetun tien jälkeen. Ennen tunturille piti patikoida 5 km. Nyt parkkipaikalta Riisitunturin laelle on matkaa vain reilu kilometri.

Riisitunturin ehkä kuvatuin kohde on Ikkunalampi.

Paluumatkalla pysähdyimme riisitunturin laelle nauttimaan näköalasta. Vaikka takana oli 10 kilometriä patikointia, ei meillä ollut mitään kiirettä syömään ja saunomaan. Maaginen maisema hurmasi meidät täysin.

Tunturin laelta näkyi myös aiemmin pitkospuita myöten ylitettu Riisisuo. Patikkareitin matalin piste oli 312 metriä ja korkein 465 metriä.

Lapissa on tuntureita, muualla vaaroja ja mäkiä. Olen ymmärtänyt että tunturin ja vaaran erottaa se, että tunturin laki on puuton. Kuopiossa taas on vuoria kuten Jynkänvuori ja Vanuvuori. Meillä Savossa ei sorruta turhaan vaatimattomuuteen.