Tykkien jylinä ei kantautunut Saĺpausselälle

Perjantai 25.02: Kuopio - Lahti

Juna on myöhässä puolitoista tuntia ja vaunu no 6 puuttuu kokonaan. Ei, tämä ei ole Putlerin tekosia. Veturirikon takia Intercityjunan no 66 lähtö Oulusta myöhästyi, eikä kaikkia vaunuja saatu näköjään kyyttiin. Tampereelle menijät jatkavat Pieksämäeltä linja-autolla. Onneksi tämä juna jatkaa Lahteen asti.

Epätodellinen tunnelma. Kauan odotettu, viime vuonna koronan takia peruttu Salpausselän kisat edessä ja vuorokautta aikaisemmin Euroopassa syttyi sota, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Eilinen meni kokonaan uutisia seuratessa. Hullua. Tällaiselta se varmaan tuntui marraskuussa vuonna 1939, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen: Epäuskoa, järkytystä, pelkoa. Tällä kertaa me istumme muun maailman kanssa katsomossa kun Putler teurastaa viattomia ihmisiä. Katsotaan vain tumput suorina. Popcornit eivät maistu.

Helsingin pommitus 27.02.1944. Valokuvaaja Sot.virk. E. Hendenström. Kuva: Finna.fi

Lauantai 26.02: Salpausselän Kisat

Kisalauantaina tankkasimme itsemme Asemapäällikön aamiaisella. Hotellitason aamiainen kustantaa vain 9,50 € ja toimii kuin junan vessa. Tästäpä aasinsiltana huomasin vessassa vanhan kyltin jossa tiedotettiin, että "Käymälää saa käyttää vain junan kulkiessa - Klosetten bör användas endast under tågets gång". Muistan tuon kyltin 70-luvun junamatkoilta. Syy käyttörajoitukseen oli tietenkin se, että pönttöön punnerrettu pökäle putosi huuhteluvaiheessa suoraan raiteille. Paskakasoja ei luonnollisestikaan haluttu juna-asemien edustoille.

Korona-ajan helpottaminen näkyi Salpausselällä: kisoihin valui tuhansia katsojia, eikä juuri kellään ollut maskia. Asetuimme pojan ja hänen avopuolison kanssa A-katsomon lipan alle auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Täydellinen keli hiihtourheilulle. Ukrainalaiset hiihtäjät loistivat poissaolollaan mutta sen sijaan venäläiset saapuivat paikalle. Jännitin jo etukäteen, miten heidät otetaan vastaan. Maailman tilanne ei kuitenkaan vaikuttanut tänään urheilun ystäviin, vaan venäläisille hiihtäjille taputettiin kuten pitääkin. Syyttömiähän he ovat tyranninsa päätöksiin. 

Kisahallissa oli meneillään koronatestit, joten koko juhla-alue sijaitsi ulkona. Anniskelualue oli edellisillan lumisateen jäljiltä vähän sotkuinen, mutta se ei näyttänyt menoa hidastavan. DJ Levi-Äijä soitti "hieman" erikoisia biisejä: mm. Hectorin Juodaan viinaa ja Mamban Vielä on kesää jäljellä. Olkapäälleni laskeutui Speden haamu, joka läppäsi kämmenellä otsaansa ja karjaisi korvaani: 

"This is hjumor, nimittäin!

Sprinttikisoista ei tullut Suomelle menestystä. Ajatukseni harhailivat ja huomasin, että yleisön joukossa ei näkynyt ensimmäistäkään Venäjän lippua. Enkä huomannut sellaista myöskään virallisten kisalippujen joukosta. 

- Ei ole Venäjän lippu salossa, totesin pojalle ja miniälle.
- Eikös se oo tuossa Usan lipun vieressä? Poika kysyi.
- En osaa sanoa kun näkyy niin huonosti. Samat värit.
Kun tuulenpuuska sitten oikaisi liput ja laittoi ne liehumaan totesin:
- Se on Ranskan lippu.
Myöhemmin luin lehdestä, että Salpausselän kisoissa ei ollut Venäjän maatunnuksia. Hyvä niin.

Kilpailujen välissä kävimme (taas kerran) hiihtomuseossa. Tällä kertaa huomio kiinnittyi erityisesti talvisodan aikaiseen sotilaaseen ja kertomukseen sota-ajan hiihtohistoriasta.

Suomi suksilla sodassa (teksti museosta):

"Hiihto on kuulunut Suomen sotaväen liikuntaohjelmaan jo vuodesta 1883 lähtien. Sukset olivat yksi sotilaan sotavälineistä, joiden käyttö tuli sotilaan hallita siinä missä aseenkin. Sotilas ei saanut hylätä suksiaan kuten ei asettakaan. Talvikoulutuksen tavoitteena oli, että sotilas pystyy hallitsemaan suksensa täysin sekä samalla käsittelemään omaa asettaan sekä varusteitaan moitteettomasti. On arvioitu, että suomalaisissa suksitehtaissa tuotettiin toisen maailmansodan aikana noin 1,6 miljoonaa suksiparia".

Minun piti tietenkin lähettää itselleni postikortti virallisella kisaleimalla. Myyntipisteessä tuli vastaan ongelma: kortinlukulaite ei toiminut ja maksuksi kelpasi vain käteinen. Käteinen? Kuka maksaa käteisellä? Ei minulla ollut käteistä. Myyjä pyysi käymään uudestaan ja onneksi korttilaite toimi pari tuntia myöhemmin. Helpotuksen huokaus.

Salpausselän mastot oli valaistu Ukrainan lipun väreillä.

Päivä meni mukavasti mutta alitajunnassa vire oli vaisu. Poika totesi saman: "jossain toisessa maailmantilanteessa päivä olisi ollut todella hieno". Vaikka suomalaiset eivät pärjänneet, kisajärjestelyt olivat taas priimaa ja illan laskuvarjoesitys sekä ilotulitus todella näyttäviä. Silti en voinut olla ajattelematta, että samaan aikaan Ukrainan taivaalla jylisi toisenlainen rakettituli. Hirveä tilanne.

Sunnuntai 27.02: Lahti - Kuopio

Tänään maailman reaktiot ovat olleet onneksi rohkaisevia. Istun junassa ja luen uutisia: EU tiivistää rivejään ja Venäjälle on tulossa kovat sanktiot. Eurooppalaiset suunnittelevat asetoimituksia urheasti taisteleville ukrainalaisille. Erittäin upeaa! Putler saattaa jossain vaiheessa huomata, että saunan takana on vielä tilaa...

***

Tässä tarinaa Krimin kriisin ajalta vuodelta 2014: Ukraina tuhon partaalla

Markkinarako

Ystäväni Kake vinkkasi minulle artistista, joka tekee ennennäk... kuulumatonta musiikkia. Jalmari Laaksonen pieree kännissä -nimisellä äänilevyllä artisti päästelee kaiken kaikkiaan 177 pierua, jotka on äänitetty vuoden 2021 aikana. Näinkin voi korona-aikaa hyödyntää!

Kuva on Kuopion Puijolta, eikä liity tähän tarinaan mitenkään. 

Aioin välittömästi tilata ko. taidepläjäyksen, mutta pahaksi onneksi koko painoserä (30 kpl) oli loppuunmyyty. Ei auta muuta kuin jäädä odottamaan, tuleeko pieruja lisää.

Jalmari Laaksonen pieree kännissä toimisi loistavasti tunnelman luojana esim. ristiäisissä, jossa pieni päähenkilö tahtoo muutenkin päästellä paukkuja papin siunauksen aikana. Tai firman pikkujouluissa, kun eläkkeelle jäävälle pomolle pidetään puheita ja kiitetään yhteisistä työvuosista: "Kiitos Ensio ja hyviä eläkepäiviä. Tähän lopuksi soitan yhden kappaleen, jonka me firman työntekijät omistamme sinulle täydestä sydämestä. Tai jostain toisesta elimestä". 

Parisuhteessa Jalmarin kootut teokset voisi myös toimia "rivien välisenä" viestinä:    Mies: - Voitaisko harrastaa illalla seksiä? Vaimo: - Tottakai! Käy sinä ensin pesulla niin minä himmennän sillä aikaa valoja ja laitan jotain romanttista soimaan...

Muista, että moni kakku ei ole päältä kaunis. Kun ensi kerralla näet huoltomiehen vaihtamassa kesärenkaita tai isännän kyykkimässä pihamaalla, suhtaudu näkyyn kunnioituksella. Voihan olla, että tuo housun vyötäröstä vilkkuva persvako onkin levyttävän artistin markkinarako.

Ps: Olen nyt pyörinyt tämän aiheen parissa kuin pieru nahkahousuissa, pahoittelut siitä. Pieruhuumoria löytyy myös tarinasta: Pierumiljonääri

Karvapohjasukset ja pälvikalju

Tulee aina mieleen uusia innovaatioita ihmetellessä, että kuka näitä keksii? En minä ainakaan. Kun ostin murtomaasukset 15 vuotta sitten, karvapohjista ei ollut tietoakaan. Enkä minä miettinyt suksien lipsuessa, että paraniskohan pito jos pohjaan laittaa jotain muuta kuin suksivoidetta. 

"Leikkaanpa suikaleen kokolattiamattoa ja liimaan sen keskelle suksenpohjaa". 

Joo, ei tullut mieleen ei.

Mutta nyt keksin jotain, mitä kukaan ei ole aikaisemmin ajatellut. Idea lähti kaljusta. Omistan pälvikaljun ja päälaen "hakkuuaukea" laajenee vuosi vuodelta. Voisiko karvapohjatekniikkaa käyttää kaljun peittämiseen?

Tiedän kyllä, että peruukit ja tupeet on jo keksitty, mutta niitä pitää asetella paikalleen joka aamu ja uusia aika ajoin. Sitä vastoin suksien pohjassa oleva karvapohja on kiinteästi asennettu, helppohoitoinen ja kestää kovaa kulutusta. Jos samainen karvapohja liimataan kiinni kaljuun, lopputulos on ikuinen. Miten helppoa! Tein tuotekehittelyä ja ensimmäinen prototyyppi liimattiin eilen pikaliimalla päälakeeni. Alla kuvat lopputuloksesta.

Karvapohjasukset

Karvapohjapää

Patenttihakemus on vetämässä ja yhteistyö Peltosen suksitehtaan kanssa vireillä. Hyvästi kalju, hyvästi päivätyöt ja tervetuloa keksijämiljonäärin huoleton elämä!

Minä ja kylmän sodan Suomi

Tähän tarinaan sain innoituksen Jari Tervon loistavasta dokkarisarjasta: Kylmän sodan Suomi (nähtävissä Yle Areenasta) Minkälainen oli minun kylmän sodan Suomi? Miltä tuntui asua Kekkoslovakiassa? Minäpä kerron. Ja jos toistan itseäni niin se johtuu siitä että olen vanha ja toistan itseäni.

Presidentti Urho Kekkonen laskeutumassa koneesta vuonna 1967. Julkaistu Ilmailu-lehdessä. Lähde: Finna.fi

Dokumenttiohjelmassa Kari Heiskanen kiteyttää hyvin tuon ajan tunnelmat vastatessaan kysymykseen, miltä tuntui elää 70-luvun suomettuneessa Suomessa: "Se ei tuntunut miltään. Kaikki elivät siinä samassa todellisuudessa". Tämä on hieno oivallus, sillä diktatuureissa asuvat tavalliset ihmiset eivät välttämättä koe elämäänsä mitenkään erikoiseksi, koska vertailukohtaa ei ole. Onneksi "diktatuuri" Kekkoslovakiassa oli pehmeämmästä päästä, eikä meillä esim. tapettu toisinajattelijoita. Heidät saatettiin vain jättää yhteiskunnan ulkopuolelle ilman mahdollisuutta päästä johtopaikoille tai näkyviin virkoihin.

Nyrkkeilyturnaus Hyvinkäällä, 1950-luvun alku. Valokuva Hyvinkään kaupunginmuseo, Foto-Hovin kokoelma. Lähde: Finna.fi.  Kuva symboloi hyvin maamme tilannetta jatkosodan jälkeen: Suomen lippu on seinällä, mutta kehää dominoivat itänaapurin nyrkkeilijät.

Kotona ei puhuttu sota-ajasta mikä on tietenkin ymmärrettävää, koska vanhempani syntyivät sodan jälkeen. Pappa taisteli jatkosodassa mutta minulla ei ole hänestä muistikuvia, koska hän menehtyi auto-onnettomuudessa 70-luvun alussa. Mummi toimi sota-aikana lottana eikä koskaan puhunut kokemuksistaan. Muistan vain yhden tarinan sodasta: pappa oli jäänyt rintamalla ryssän vangiksi ja häntä oltiin kuljettamassa linjojen taakse, kun vihollisosasto joutui suomalaisten ansaan ja pappa vapautui viime tingassa. Ilman tuota pelastautumista sukumme tarina olisi voinut sammua sodan melskeeseen.

Jatkosota, kuva Syväriltä 1942, Hyvinkään kaupunginmuseo. Lähde: Finna.fi

70- luvulla matkustin mummin kanssa turistimatkalle miehitettyyn Tallinnaan. Matkan aikana mummi varoitteli minua asioista, joista ei saanut puhua. Ala-asteikäisestä matka ulkomaille tuntui jännittävältä ja varoittelut kuuluivat matkailun eksotiikkaan. Tallinnassa meitä kierrätettiin neuvostoliittolaisen oppaan johdolla ympäri kaupunkia ja "virallinen totuus" upposi minuun kuin häkä. 

Tallinnan reissu tuntui koulupojasta hieman erikoiselle. Kuvakaappaus matkapäiväkirjastani. Matkakertomuksen voit lukea kokonaisuudessaan tästä: Vieraana Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa 1977

70-luvun suomettuminen oli jotain mitä suomettumiskuplassa syntynyt ja kasvanut nuori ei tajunnut. Itänaapurin vaikutus näkyi kuitenkin myös Suonenjoella. Muistan, kuinka vitosluokan historianopettaja kertoi kommunismista ja sosialistisen yhteiskunnan ihanteista. Palopuheensa lopuksi hän pyysi kaikkia, jotka haluaisivat elää tuollaisessa ihannemaailmassa, nostamaan kätensä ylös. Yksikään ei viitannut. Oppilaat eivät halunneet muuttaa mihinkään utopiaan, me haluttiin asua kotona!

Koululaisia jäätelökioskilla uimastadionin luona 1976. Valokuvaaja Erkki Salmela. Helsingin kaupunginmuseo. Lähde: Finna.fi

Vuonna 1982 Suonenjoella kävi DDR:läinen delegaatio, joka toi tuliaisena itäsaksalaisen rokkibändin. Elokuisena koulupäivänä meidät marssitettiin katsomaan, miten kunnanisät nimittivät pienen nurmikkoalueen Ystävyydenpuistoksi ja lopuksi kuulimme itäsaksalaista rokkia. Ainoa hyvä asia koko seremoniassa oli, että saimme samalla vapaata koulusta. DDR:n rock ei saanut minusta fania. Rolling Stonesissa, Hanoi Rocksissa ja Eppu Normaalissa oli enemmän imua ja kapinaa.

Koko tarina postauksessa: Ystävyydenpuisto Suonenjoella: Muisto DDR:stä

70-luvun lopulla harrastin DX-kuuntelua. DX-kuuntelussa kuunneltiin kaukaisten radioasemien lähetyksiä erityisillä radiovastaanottimilla. Lähetysten kuuluvuudesta raportoitiin asemille kirjeitse ja radioasemien lähettämiä vastauksia (QSL-kortteja) kerättiin kansioon. Huomionarvoista oli, että rautaesiripun takana toimivat itäblokin radioasemat olivat todella tehokkaita. Niiden voimakkaat lähettimet peittivät samalla taajuudella toimineen läntisen radioaseman signaalin. Itäblogin radioasemat vastasivat mielellään kuunteluraportteihin ja lähettivät postitse monenlaista lahjatavaraa viireistä ja pinsseistä matkailuesitteisiin ja propagandalehtisiin. Minua ei heidän agendansa kiinnostanut, keräsin vain QSL-kortteja. Mieluiten kuuntelin brittiasemia sekä Radio Luxemburgia, jotka soittivat parasta musaa: länsimaista rokkia ja poppia.

Radio Moskovan Olympia-aiheinen kortti

Eesti Raadion viiri Neuvostoliiton ajalta

Amerikkalaisrahoitteinen Radio Free Europe lähetti Itä-Euroopan kommunistivaltioihin suunnattuja uutisia, musiikkia ja propagandaa.

Vanhempani olivat yrittäjiä ja varsinkin isäni pesunkestävä kapitalisti. He matkustelivat Keski-Euroopassa sekä Yhdysvalloissa ja maailmankatsomus oli kotona ehkä Suomikuplaa laajempi. En muista koskaan pelänneeni, että Neuvostoliitto hyökkää Suomeen. Jokaisesta tuutista toitotettiin ystävyyttä ja naapuruutta, joten koko ajatus tuntui absurdille. Ydinsotaa toki pelättiin ja yleinen mielipide Suomessa piti tähän syypäänä Yhdysvaltoja ja Presidentti Ronald Reagania. Neuvostoliitto oli uhri ja valmistautui vain puolustautumaan USA:n hyökkäystä vastaan. Kumma kyllä, samaan aikaan rauhaa rakastava puna-armeija hyökkäsi Afganistaniin ja miehitti sen panssareiden ja pommikoneiden avulla. Viesti vaikutti kieltämättä "hieman" ristiriitaiselle.

Kuva: Pixabay

80-luvulla oltiin vielä niin rähmällään, että edes Neuvostoliiton jouluna 1984 Inarijärveen ampuma ohjus ei horjuttanut luottamusta YYA-toveriin. Uutisointi pehmitettiin joulupukilla ja virallisella "sellaista sattuu" -tyylisellä olankohautuksella. Mitenkähän tuota harhalaukausta olisi kommentoitu, jos ohjus olisi Inarijärven sijaan iskeytynyt Ivalon taajamaan ja aiheuttanut ihmisuhreja? Tämä jää ikuisesti arvoitukseksi. 

Joulupukki ja Inarinjärveen ammuttu Neuvosto-ohjus.

Kun VHS-videolaiteet tulivat ja mullistivat elokuvan katselun, ei Ylen harjoittama elokuvasensuuri enää toiminut. Nyt suosikkileffan pystyi vuokraamaan ja katsomaan koska vain halusi. Elokuvaharrastuksen tiimoilta suomettuminen tuli konkreettisesti esille, kun Renny Harlinin esikoisohjaus Jäätävä polte kiellettiin Suomessa "Neuvostoliiton vastaisen sisällön takia". Elokuvassa amerikkalainen turistiporukka harhautuu rajan yli Neuvostoliittoon ja kokee kovia venäläisessä vankilassa. Kun leffa kiellettiin, se oli tietenkin pakko nähdä eli hankimme kavereiden kanssa videosta piraattikopion. Elokuva julkaistiin Suomessa alkuperäisessä muodossa vasta vuonna 2006.

Vuonna 1986 menin suorittamaan asepalvelusta Mikkelin Karkialammen varuskuntaan. Oppitunneilla meille alokkaille sanottiin suoraan, että vihollinen tulee idässä ja sitä varten tässä harjoitellaan ja varustaudutaan. Veikkaan, että sama mentaliteetti on ollut Suomen armeijassa läpi koko itsenäisyyden ajan, sattuneista syistä. Siitä ei vain puhuttu julkisesti. Armeijassa opetettiin mm. miten selvitään hengissä ydinaseiskusta: Kun sota syttyy ja ydinpommi räjähtää, etsitään maakuoppa tai suojautukaa kallion taakse. Jokainen sotilas peittää itsensä sadeviitalla. Paineaallon mentyä sotilaat kopistelevat taisteluparin päälle laskeutuneen tuhkan ja ydinlaskeumajätteet havunoksalla ja jatkavat sitten taistelua.

Tuli Neuvostoliitosta jotain hyvääkin: Lujaa laatua Lada

Tällaista oli minun elämäni kylmän sodan Suomessa. Toivotaan, että nuo ajat eivät koskaan enää palaa.

Vuoden 2021 luetuimmat by Weired

On taas aika laittaa edellinen vuosi pakettiin ja vilkaista, mistä lukijat tykkäsivät. Tässä lista koronavuoden (deja vu) 2021 suosituimmista postauksista, olkaa hyvä (otsikoissa linkki postaukseen):

1. Teams on saatanasta

Vuoden luetuimmaksi nousi katkera tilitys korona-ajan suuresta saatanasta: työpaikkojen Teams sovelluksesta. Tiedättekö miksi Teams kirjoitetaan isolla kirjaimella? Koska  jumalan nimeä ei kirjoiteta pienellä.

2. Ajatuksia panemisesta

Paneminen herätti mielenkiintoa ja miksipä ei. Meidät on aikoinaan pantu alulle panemalla ja loppupeleissä meidät pannaan arkussa maan uumeniin. Siinä välissä tapahtuu kaikenlaista panemista ja panemiseen liittyvää. Tässä tarinassa panin parastani.

3. Hiihdon ja ryyppäämisen yhtäläisyyksiä ja eroja

Tutkin tätä aihetta tekemällä empiirisiä kokeita ja hämmästyin, kuinka paljon kova ryyppääminen ja hiihtäminen muistuttavat toisiaan. En tiedä, onko kukaan muu koskaan tutkinut tätä asiaa tosissaan. Minä olen, ja aion tehdä vielä väitöskirjan. En vielä tiedä, minkä alan väitöskirja siitä tulee.


4. Kuopiorock 2021 satoa

Massatapahtuma näin pandemian suvantovaiheessa oli upea kokemus. Muutaman päivän ajan maailma tuntui melkein normaalilta. Nyt elämme taas koronakurimuksessa ja tapahtumia perutaan kiivasta tahtia. Koska tämä loppuu? 


5. Entäs jos me voitetaan?

Paskamaisinta, mitä arvontaan osallistuessa voi tapahtua, on että voittaa pääpalkinnon. Oikeasti! Me teimme suuren virheen osallistumalla viime keväänä arvontaan ja sitten edessä olikin unettomia öitä. Mitä helvettiä me tehdään, jos voitto osuu kohdalle??


6. Kolmen Vuoren Vaellus: Etelä-Konneveden kansallispuisto

Erittäin rentouttava 17 km vaellus Etelä-Konneveden kansallispuistossa: "Loppumatkasta vaimon huumori loppui ja voimat ehtyivät. Kun yritin heittää jotain muka hauskaa ja piristävää läppää, vaimo murahti: nyt lopeta kun vielä ehdit. Uskoin kerrasta koska näytti, että hän saattaisi louhauttaa meikäläistä turpaan. Tätä ei ole koskaan tapahtunut, mutta kerta se olisi ensimmäinenkin."


7. This is the End

Ilmoitin yllättäen, että bloggaajan urani on tullut päätökseen ja pistän hanskat naulaan. Kiitin lukijoita ja toivottelin kaikille mukavaa jatkoa elämässä eteenpäin. Ilmoitin lopettamispäätöksestä huhtikuun ensimmäisenä päivänä...

8. Fätness-päiväkirja: Puijon torniravintola Kuopio 13.02.2021

Fätness -matkailija tutustui tällä kertaa kotikaupungin kuuluisimpaan nähtävyyteen ja siellä sijaitsevaan torniravintolaan. Palvelussa oli hieman toivomisen varaa mutta ruoka oli hyvää ja miljöö ainutlaatuinen. 


9. Alkoholiton vaihtoehto

Tipattoman tammikuun itkuvirtenä oli tällä kertaa erilaiset alkoholittomat vaihtoehdot Alkosta Antti Hulkkoon. Kun pää on selvä, tarinat ovat sekavia.


10. Rakas, sinä olet polkupyörä

Ostin uuden polkupyörän, muistelin vanhaa pyörää ja siitä ajatus harhautui jotenkin omaan parisuhteeseen: "Olen todella kiitollinen, että voin vielä nousta satulaan, joka tuntuu niin emotionaalisesti kuin anatomisestikin oikealta. Eikä tämän yhteisen matkan aikana ole kumi puhjennut. Siitä molempien lapset ovat varmasti tyytyväisiä. Meillä menee ihan hyvin ja yhdessä on mukava polkea..."

Pierumiljonääri

Välillä sitä luulee nähneensä jo kaiken, mutta sitten tulee vastaan jotain uutta ja ihmeellistä, joka loksauttaa leuan lattiaan. Niin tälläkin kertaa. MTV3 uutisoi: "Pierujaan kaupannut 90 päivää morsiamena -tähti joutui sairaalaan – erikoinen dieetti päätti bisneksen: "Tiesin, että jokin oli pielessä"

Pieruja kauppaava morsian? Arvaappa kahdesti, klikkasinko uutista ja luinko lisää!

Amerikkalaisessa tositv-sarjassa näytellyt nainen ilmoitti tehneensä tiliä myymällä purkitettuja pierujaan. Hän kertoi tienanneensa jopa 50 000 dollaria eli noin 44 000 euroa viikossa. Nainen joutui lopettamaan bisnekset, kun hänet kiidätettiin ensiapuun voimakkaiden rintakipujen takia. Sairaalassa selvisi, että kivut johtuivat dieetistä, jota noudattamalla hän oli purkittanut jopa 50 purkillista pieruja viikoittain. Ruokavalioon kuului mm. proteiinipirtelöt, jotka tuottavat pieruun pistävämmän hajun. Ennen sairaalareissua nainen joi kolme proteiinipirtelöä ja söi suuren kulhollisen mustapapukeittoa. Tämä aiheutti paineen tunnetta vatsassa sekä pistävää kipua sydämen ympärillä, joten hän luuli saaneensa sydänkohtauksen.

Nyt ymmärrän paremmin naapurustoamme terrorisoinutta hissipiereskelijää, josta kerroin muutama vuosi sitten. Kaverihan saattoi olla miljonääri! Pierutehtailu on toki tuttua myös allekirjoittaneelle. Kerroin aiemmin tarinassa You're in the army now, miten keinotekoiset ilmavaivat pelastivat minut armeija aikaan pitkältä marssilta:

"Myöhemmin opin luistamaan tehtävistä, kuten kaikki muutkin. Esimerkiksi silloin, kun meidän kasarmilla oli vatsatautiepidemia. Koska kyseisenä päivänä oli tiedossa koko päivän kestävä marssiharjoitus, päätin kokeilla onneani ja menin aamulla lääkärin vastaanotolle. Ennen vuoroani nieleskelin valtavasti ilmaa, niin että vatsa oli aivan pinkeänä. Kun lääkäri kuunteli vatsaa stetoskoopilla hän huudahti: ”Onpa vilkkaat suolistoäänet!” ja määräsi minut vuodeosastolle kahdeksi päiväksi karanteeniin. Katselin huoneen sälekaihtimien välistä, kuinka kaverit marssivat sairaalan ohi harjoituksiin."

Uutisessa kerrottu nainen oli selkeästi amatööri. Ammattilainen ei lopettaisi tuottoisaa bisnestä vatsavaivojen takia. Olen heittänyt leijoja jo 1900-luvulta lähtien ja voin kokemuksesta sanoa, että tuhnuttelu vaatii pitkäjänteistä ja kellontarkkaa työtä. Pierun rakennusaineita ovat raskaat ruuat ja hiilihapolliset juomat. Esim. joulun aikaan kinkusta, lanttulaatikosta ja jouluoluesta kehittyy erittäin voimakasarominen rupsu, joka ei jää samassa taloudessa asuvilta huomaamatta. Hernekeitto, ruisleipä ja piimä ovat myös hyvä yhdistelmä. Ja jos haluat todella panna haisemaan, niin syö kaalilaatikkoa ennen kuin lähdet illaksi kaupungille ja nauti sitten alkoholia pilkkuun asti. Seuraavana aamuna olet kuin pieni kaasuvoima, jonka päästöt energiaksi muunnettuna riittäisivät tuottamaan viikon sähköt keskikokoisen kunnan tarpeisiin.

Venäjä on tehnyt maakaasulla rahaa jo vuosikymmeniä ja rakentaa parhaillaan Nord Stream 2 kaasuputkea Itämeren ali Saksaan. Suomi voisi ottaa tuosta oppia ja vetää suolikaasuputken Atlantin ali jenkkeihin, jossa kaasulle on selkeästi kysyntää. Fart Stream 1 saattaisi tehdä meistä rikkaan pieruvaltion!

Täytyy tässä lopuksi vielä antaa hieman kritiikkiä vaimolle, niin paljon kun häntä rakastankin. Hän ei vieläkään tajua, minkälaisen (tulevan) miljonäärimiehen sai puolisokseen. Tähän saakka pieruni ovat menneet hukkaan eli hävinneet niin sanotusti kuin pieru saharaan: en ole rikastunut, eikä paukuttelun jälkeen ole herunut vaimolta paljon muutakaan... Mutta nyt kaikki muuttuu. Jätän päivätyöni ja alan pierumiljonääriksi!

Oho, nyt mun täytyy lopettaa kun täällä tuoksahtaa raha. Pitääkin tästä lähteä lyhentämään asuntolainaa. Heippa!

Kaikki muut valokuvat tätä viimeistä lukuunottamatta: Pixabay.com

Sugar daddyn joulusatu

Vietämme toista perättäistä korona-ajan joulua. Halleluja ja aamen. Sattuneista syistä pyöriminen jouluostoksilla tuntui entistäkin hankalammalle. Onneksi se on nyt ohi, lahjat paketissa ja nenä ei vuoda.

Joulukiirettä Kuopion talousliikkeessä 1937/ Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Kuva: Finna.fi

Asioista pitää yrittää löytää aina se valoisampi puoli. Tuli vain mieleen, että onneksi covid on hengitystieinfektio. Tarkoitan nyt lähinnä tuota näytteenottotapaa. Jos covid jylläisi suolistossa, testi tehtäisiin varmaan alakautta. Otan mielummin tikun nenään kuin letkun per...usteellisen hankalaan paikkaan.

Pelastusarmeijan joulupata 1937/ Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Kuva: Finna.fi

Sitten vähän ajattelemisen aihetta salaliittoteoriafaneille: Tiesittekö, että 80-luvulla kaikille annettiin poliorokote sokeripalassa? Tämä tarina on tosi. Vuonna 1985 maassamme todettiin 9 poliotapausta. Tätä ennen Suomessa ei kukaan ollut sairastunut polioon liki kahteenkymmeneen vuoteen. 

Kotisisar suorittamassa poliorokotusta; kotikäynti lapsiperheessä. Kosken kuvaamo 1964, Lappeenrannan museot. Kuva: Finna.fi

Itse tartunta voi olla oireeton tai aiheuttaa flunssan kaltaisia oireita. Jos poliovirus pääsee keskushermostoon, se vaurioittaa hermosoluja ja aiheuttaa lihasten halvauksen ja myöhemmin surkastumisen. Polio ei siis ole mikään perusflunssa vaan vakava, pahimmillaan työkyvyttömyyttä aiheuttava sairaus. Miten tuo kuulostaa niin tutulta?

Nuori poliota sairastava potilas vuoteessaan 1931/ Helsingin kaupunginmuseo. Kuva: Finna.fi

Muistan kuinka valtio määräsi kaikki ottamaan poliorokotteen. Kyseessä oli tosiaan määräys, ei suositus. Rokotetta ei tarjottu pistoksena vaan sokeripalaan imeytettynä ja tämä teki koko toimeenpiteestä miellyttävämmän. 95 % suomalaisista otti rokotteen ja polioepidemia saatiin sillä kertaa nujerrettua. 

Palasokeri Sirkku/ Helsingin kaupunginmuseo. Kuva: Finna.fi

Ja nyt tulee teille salaliittofaneille mietittävää: Entä jos valtio käyttää samaa temppua uudestaan? Olet vastustanut rokotteessa annettavaa pii-sirua viimeiseen asti, mutta sitten sinua kus... viilataankin linssiin salakavalasti, etkä huomaa mitään. Onko sinulta kysytty kahvilassa tai ravintolassa: saisiko olla sokeria? Miksi tarjoilija ehdottaa moista? Mitä hän tuolla tiedolla tekee? Onko mahdollista, että S-ryhmän Coffee House on tehnyt valtion kanssa salaisen diilin rokotteen jakamisesta sokeripalassa? Mitä pahaa-aavistamaton asiakas saa kahvinsa seassa? 

Mieti!

Kuopion Asemaravintola; Henkilökuntaa ja asiakkaita ravintolassa 1962. Hotelli- ja ravintolamuseo. Kuva: Finna.fi

Jos menetit tuon johdosta yöunesi, hyödynnä valvominen paistamalla kinkku aamuyön tunneilla sillä aikaa kun perheenjäsenesi näkevät unta joululahjoista. 


Lopuksi vielä THL:n tiedote: Koronatilanne on heikentynyt monilla alueilla. Tämän vuoksi THL määrää, että leviämisalueen joukkoliikenteessä matkustavilla on aaton aikana joulupukkimaski-pakko.

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!

Joulupostia Kuopiossa, kuorma-auton lava kukkuroillaan 1935/ Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Kuva: Finna.fi