Onko tullattavaa?

Tämä tapaus sattui kaverille 90-luvulla, kun Suomen ja Viron välillä oli vielä oikeita rajatarkastuksia ja tiukat määräykset, mitä sai tuoda ja mitä ei. Koska tarinamme rikosnimikkeet salakuljetus ja virkamiehen virkavirhe lienee jo vanhentunut, uskallan kirjoittaa siitä blogissani. Kaiken varalta vaihdan paikkakuntien nimet, ettei kenellekään tule ikävyyksiä.

Olimme siis tulossa kahdella autolla Viron puolelta laivalla Helsinkiin. Satamassa ajoin laivasta ulos edelle ja kaveri perässä. Tullimies näytti minulle ”mene vain” –merkkiä, joten kaasuttelin ulos satamasta. Taustapeilistä näin, että kaverin auto pysäytettiin ja tullimies käveli hänen luokse. Ajoin läheiselle parkkipaikalle ja jäin odottamaan. Kesti tovin, ennen kuin kaveri ajoi viimein perässä ja pysähtyi parkkipaikalle viereeni. Astuimme ulos autoista jaloittelemaan hetkeksi ja kuulin tarkemmin, mitä oli tapahtunut. 

Tullimies oli kysynyt kaveriltani, onko tällä mitään tullattavaan. Ei ole, kaveri tuumasi. Mies kysyi uudestaan ja kun kaveri edelleenkin kielsi, hänet pyydettiin ulos autosta. Tullimies käveli takakontille ja pyysi avaamaan luukun. Ensimmäisenä takakontista paljastui 40 litran metallikanisteri. Kaveri kertoi, että kanisterissa on bensaa. Tullimies tähän, että bensaa ei saa tuoda Viron puolelta kuin korkeintaan kymmenen litraa kerralla. Edessä oli dilemma.

Keskustelun jatkuessa tullimies kysyi äkisti kaveriltani jotain hyvin yllättävää:

- Mistee päen oot kotosin?

- Suonenjoelta.

- Minä oon Raatalammelta. Laetappas tuo kontti kiinni.

Kaveri teki työtä käskettyä ja laittoi takakontin kiinni. Tullimies oli tunnistanut savolaisen murteesta.

- Sovitaanko silleen, että jos nähhään Paten baarissa, tarjoot oluet.

- Sovitaan vaan.

- Tämä selevä. Voet lähtee ajamaan. Tervetulloo Suomeen.