Verikoe

Kävin verikokeessa. Ei mitään vakavaa, vain määräaikaistarkastus kun tuli täytettyä pyöreitä. Postiluukusta kolahti kutsu ja tiukat ohjeet: ennen koetta pitää olla 12 tuntia syömättä ja juomatta. 12 tuntia? Eikös ihminen kuole nälkään tuossa ajassa? Koska verikoe oli aamu kahdeksalta, syöminen ja juominen piti lopettaa illalla klo 20. Sehän tiesi aivan mahdotonta tankkausta!

Vielä kymmentä vaille kahdeksan illalla otin kaksi tuhtia juustolenkkivoileipää mikrosta ja aloitin ahmimisen. Olo vähän kuin tv:n kokkikisaohjelmassa, sillä erotuksella että minä en tehnyt määräaikaan mennessä ruoka-annosta vaan yritin puputtaa sen vatsaan. Laskin mielessäni sekunteja ja tasan kahdeksan haarukka & veitsi putosivat pöydälle. Mission complited.

Vaimo muistutti nukkumaan mennessä, että älä sitten syö aamulla mitään. Älä edes purukumia (kyllä, sekin oli ohjeessa kielletty). Tiuskaisin takaisin että totta kai minä muistan. Seuraavana päivänä oli myös kukkamultien vaihto. Multa odottaa eteisessä muovikassissa. Muistan sekin, muistan muistan.

Aika ajoin vaimo epäilee muistiani. Ei siinä ole mitään vikaa. Niin kuin silloin, kun synttärilahjaksi saamani älykännykkä meni jumiin ja herjasi, että tunnusluku on väärin. Näppäilin tasan tarkkaan oikean tunnusluvun kolme kertaa mutta ongelma oli siinä, että se pirun LUURI EI MUISTANUT MINUN TUNNULUKUA. Ja nyt tiedän, miksi sitä toista numerosarjaa kutsutaan Puk-koodiksi. Kyllä minultakin pääsi Fuck, kun puhelin meni lukkoon. Koska alaikäiset käyttävät kännyjä, insinöörit päättivät aamupalaverissa nimetä Fuck-koodin lapsiystävällisemmin Puk-koodiksi.

Mutta nyt minä harhauduin aiheesta. Miten verikokeessa meni? Ihan hyvin. Tosin aamulla, ennen terkkarilla käyntiä ja vielä rähmät silmissä havahduin siihen, että kannoin multakassia roskapussien kanssa takapihan roskakatokseen ja jauhoin kiellettyä purkkaa. Sylkäisin purkan roskikseen ja palautin multakassin takaisin sisälle, enkä sanonut vaimolle mitään. Luulee vielä, että meikäläisellä on orastava dementia.

Luovuttajan käsivarsi