Pari kuukautta takaperin vielä kehuin, että en ole höyrähtynyt älypuhelimeen. No, en voi kehua enää. Rakkaat sukulaiset ostivat
minulle Samsungin synttärilahjaksi ja kas: koukussa ollaan. Räplään luuria
siinä missä muutkin.
Tänään lähdin lenkille. Ei muuta kun kännykästä
musiikkia korvaan ja Sports Tracker päälle. Kieltämättä lenkkeily on noussut
nyt toiseen sfääriin, kun voi kuunnella suosikkikappaleitaan ja lenkin lopussa
näkee, mitä on tullut tehtyä. Tänään tosin koin melkoisen järkytyksen.
Lenkin varrelta. Hyviä kuvia saa tällä uudella puhelimella |
Tein reippaamman puoleisen kävelylenkin ja napsin kuvia
matkan varrelta. Aurinko paistoi, linnut lauloivat, sunnuntai. Kotiovella nappasin
puhelimen taskusta ja tsekkasin, mitä Sports Tracker näytti. Ei mitään. Ei
kerrassa mitään. Se ei ollut päällä.
Bongasin Männistössä Pyhän Joosefin kirkon. Kuopion ainoa katolinen kirkko. |
Voi paska, pääsi
suustani. Mistäs minä nyt tiedän, paljonko tuli kuljettua? Ja paljonko paloi
kaloreita? Mulla ei ole lenkistä mitään dataa, joten kävinkö lenkillä
ollenkaan? Oliko kaikki turhaa? Tätä tässä nyt pohdin ja puristelen hikistä
t-paitaa kourassa. Ja arvon, että pitääkö lähteä uudestaan. Nyt kusee
viikon kuntotavoitteet ja vain sen vuoksi, etten painanut aloita –nappia kunnolla. En tiedä. Ei taida auttaa. Pitää lähteä
uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti