Kadonneen Berliinin muurin metsästäjä

Saattaa kuulostaa omituiselta, mutta eilen ajattelin etsiä Berliinin muuria. Ulkona oli pikkupakkanen ja loma päällä. Otin siis sukset kantoon ja suunnistin Kallavedelle etsimään muuria.

Savon Sanomissa kerrottiin, että Itkonniemellä tehtaan pihassa seisoo pala Berliinin muuria. Eikä mikä tahansa pala, vaan ihan kokonainen 3,5 metriä korkea ja 80 senttiä leveä elementti, joka aikoinaan erotti Itä-Berliinin Länsi-Berliinistä. Lehdessä luki, että nähtävyys seisoo yksityisalueella joten päättelin, ettei sitä pääse katsomaan ihan noin vaan. Videolla näkyi Kallavesi, joten paikka on lähellä rantaa. Talvella rannalle on mahdollista päästä jäätä myöten.

Päätin hiihtää pitkin Kallavedelle ajettua kuntolatua, joka kulkee mm. Itkonniemen kautta. Menomatkalla tarkkailin maisemaa silmä kovana enkä nähnyt muurin muuria. Pettymys! Olo oli kuin myyttisen Isojalan metsästäjällä: etsin kohdetta näkemättä jälkeäkään mutta toivoin sen olevan olemassa. Ja niinhän se varmaan onkin, ei paikallislehti sentään mikään valemedia ole. Mutta silti, savolainen uskoo vasta kun näkee.

Ohitin Itkonniemen ja päätin jatkaa etsintää paluumatkalla. Latu lähti ylittämään järvenselkää ja vastarannalla odotti laavu. Hiihtomatkalla kuuntelin musiikkia korvanapit korvissa. Ennen laavua John Mellencamp soitti pari kappaletta. En sitten tiedä, oliko valinta niin hyvä, kun John lauloi ”Your Life is Now” ja heti perään ”If I Die Sudden”:

If I die sudden
Please don't tell anyone
There ain't nobody that needs to know
That I'm gone
Just put me in a pine box
Six feet underground
Don't be calling no minister
I don't need one around…

Ei välttämättä sellaisia lauseita, joita haluaa miettiä rankan liikuntasuorituksen aikana. Jos vaikka sydän pettää ja ”I Die Sudden”…

Meikäläisen repussa hölskyi vesipullo, termarillinen kahvia, grillimakkara ja banaani. Jo kauan ennen vastarantaa tunsin nuotion tuoksun. Laavu oli autio mutta nuotio paloi yhä edellisen kävijän jäljiltä. Lisäsin tulipaikkaan pari puuta, istahdin puupenkille, pujotin makkaran tikkuun ja aloitin käristämisen. Tämä on elämää.

Tauko sai ihmeitä aikaan. Suksi kulki taas pari kilometriä kuin nuorella miehellä. Sitten vauhti laantui. Saavuin takaisin Itkonniemelle ja äkkiä huomasin jotain rannalla. Berliinin muuri! Se näytti seisovan jonkun rakennuksen takana. Hyppäsin pois ladulta ja hiihdin umpihankea rantaan vain huomatakseni, ettei se mikään muurinpala ollut. Olipahan vain yksi rakennuksen takaseinän elementeistä, joka kauempaa katsottuna hämäsi meikäläisen täysin. Hukkareissu.

Umpihankihiihtoa "muurin" luokse

Ei ollut Berliinin muuri

Muuri jäi tällä kertaa näkemättä, mutta ei hiihtoreissu sinällään hukkaan mennyt. Sainpahan liikuntaa ulkoilmassa, nuotiomakkaraa ja viidentoista kilometrin rasvanpolttosession. Sitä paitsi ulkoilmassa liikkuminen hakkaa salitreenit 6-0. Siitä esimerkkinä tilanne ladulla, kun nuotiomakkara alkoi kiertää vatsassa. Vilkaisin ympärilleni (ei ketään kilometrin säteellä) ja jatkoin hiihtämistä perä rupsuttaen. Sinne hävisi kuin pieru Kallavedelle. Kokeilepas samaa hikisellä kuntosalilla. En suosittele.