Paluu menneisyyteen

Kävelin aamupakkasessa töihin ja jäin kadunkulmaan odottamaan liikennevalojen vaihtumista vihreäksi. Toisella puolella katua vanha mies puhua pulpatti itsekseen. Valot vaihtuivat ja ohitimme toisemme puolivälissä suojatietä. Miehellä oli napit korvissa ja hän kailotti kovaan ääneen puhelimeen. Aivan normaali tilanne, mutta jostain syystä minulle tuli voimakas tunne, että olen nähnyt tuon kaiken joskus aikaisemmin. Tunne ei ollut deja vu vaan enemmänkin flashback menneisyydestä.

Lapsuudessa meidän kylän raitilla käveli vanha mies, joka puhua pulpatti näkymättömälle ystävälleen. Sanottiin, että hän oli menettänyt vaimonsa ja seonnut. Toinen tiesi, että mies oli käyttänyt aineita ja menettänyt järkensä. Kyllä hän oli tullut lukemalla hulluksi. Niin tai näin, mies oli harmiton eikä häirinnyt ketään. Kulki vain pitkin katuja ja jutteli päättymättömiä tarinoitaan ties kenelle. Hän on varmaan siirtynyt ajasta iäisyyteen jo ajat sitten.

Tuli vain mieleen, että entä jos tuo mies olisi elänyt tänä päivänä? Kuka kiinnittää huomiota yksin puhelevaan kulkijaan, kun kaikki tekevät sitä samaa: puhuvat puhelimeen. Tänä päivänä kaveri olisi sulautunut massaan.

Mutta entäpä jos tuo lapsuuden outolintu olikin aikamatkaaja? Agentti, joka elokuvamaiseen tyyliin oli lähetetty menneisyyteen 1970-luvulle suorittamaan salaista tehtävää. Mies kulki pitkin katuja, puhui puhelimeen ja me muut pidimme häntä hulluna. Ehkä hän olikin vain aikaansa edellä. Tai tuli ennen aikojaan jostain tulevaisuudesta. Nyt tämä epäilys aikamatkailijasta lapsuuteni maisemissa pistää ajatukseni sekaisin.

Varmasti joku salaliittoteoreetikko jossain on miettinyt tätä. Kun asiaa yhtään syvällisemmin puntaroi, koko ajatus on melkoista hattaraa. Yksi salaliittoteoria muiden joukossa. Salaliittoteoriat ovat nykyajan taikauskoa, joilla massoja hallitaan ja harhautetaan. Eli on olemassa salaliitto, joka keksii salaliittoteorioita erilaisiin tarpeisiin. Tai sitten ei. Nyt pitää lähteä tekemään foliohattua. Meni yöunet.

Kuvat: Pixabay