Tehtävä Kuopiossa: ensimmäinen kuvauspäivä

Oli kipakka tammikuinen pakkaspäivä. Mittari näytti – 27 c. Pakkasimme pojan kanssa varusteet ja valmistauduimme lähtöön. Edessä oli salainen tehtävä, hys hys –missio. Varusteisiin kuuluivat kamera, kamerateline ja erinäisiä tarvikkeita. Sitten ei muuta kuin menoksi.

Kiertelimme kaupungilla neljä tuntia ja pysähdyimme silloin tällöin kuvaamaan. Poikani viritti kamerajalan, asetteli kameran paikalleen ja räpsi fotoja sekä kuvasi videokuvaa Kuopion katunäkymistä. Ei meillä oikeasti mitään suunnitelmaa ollut, kunhan vain käveltiin ristiin rastiin ja tallensimme mielenkiintoisia paikkoja ja maisemia. Yllättävää, miten erilaiselta tämä kotikaupunki näytti kameran linssin läpi!

Vanhan apteekin talosta (Kauppakatu 18) löytyi kaksi pientä pirua. Pirut ovat syntyneet vuonna 1882, eli ne ovat väijyneet pahaa-aavistamattomia ohikulkijoita jo 135 vuotta. Savolaisessa kivitalossa ei ole enkeleitä.

Kuopion torin vieressä on entinen Anttilan rakennus, nykyisin nimeltään Vihtori. Vihtorin takaseinässä on varsinaisen Vihtorin eli Victor Barsokevitschin valokuvia 1800 -1900 -lukujen vaihteen kuopiolaisista. Barsokevitsch aloitti valokuvaamon 1880-luvulla ja lopetettuaan vuonna 1927 lahjoitti negatiiviarkistonsa Kuopion Luonnon Ystäväin yhdistykselle. Yli 70.000:n lasinegatiivin kokoelma toimitettiin myöhemmin Kuopion museolle. 

Olisi erikoista nähdä joku oma sukulainen vuosisadan takaa Käsityökadun seinustalla.

Kauppahallin seinältä bongasimme erinäisiä lintuja, nisäkkäitä, kaloja ja äyriäisiä. Lepakot huomasin ensimmäisen kerran. Kauppahallin kaksoisovista löytyy kaksi vihreää, tyyliteltyä nahkasiipeä.

Iloisen jälleennäkemisen: Nalliainen on tullut takaisin! Kerroin Nalliaisen ryöstöstä pari vuotta sitten. Onneksi taiteilija teki uuden ja tällä kertaa kaveri on laitettu penkkiin kiinni niin että pysyy. Toivottavasti.

Kuopio on kalakukkokaupunki. On siis luonnollista, että Kuopiosta löytyy myös maailman suurin kalakukko, graffitina. Meikäläinen kukkoilee kuvassa ihan vain mittasuhteen vuoksi.

Kuopion sankaripuiston hautausmaalta löytyy hautakiviä 1800-luvulta saakka. Mustavalkoinen valokuva auttaa pääsemään entisajan tunnelmaan.

Pakkanen oli niin kipakka, että junatkin jäätyivät paikalleen...

Välillä painuttiin sisätiloihin lämmittelemään. Pakkanen meinasi kohmettaa kuvaajan sormet. Tässä seistään rautatieaseman alikulkukäytävässä. Poikani kuvaa ja meikä kuvaa kuvaajaa.

Kirjoitin viime syksynä Haapaniemen pysäköintitalon graffiteista.

Michael Jacksonin kuolema oli lavastettu. Kaveri löytyy vangittuna Haapaniemen pysäköintitalon kellarista. Tämä lienee yksi CIA:n ulkomaille perustetuista salaisista vankityrmistä.

Kierroksen lopuksi palasimme 1900-luvun Savoon, eli menimme Ravintola Sampoon. Suomen, ja ehkä koko maailman paras muikkuravintola. Edellisestä reissusta Sampoon tässä: Muikkuja, rockia, viiniä.

Seinällä olevassa Taistelevat Metsot -taulussa on reikä. Legenda kertoo, että kyseessä on ampumavälikohtauksen satoa joskus menneiltä vuosikymmeniltä. Taulu on jäljitelmä, enkä ole niin varma luodinreiänkään aitoudesta.

Pääruuaksi otin savumuikkuvaenaat smetanassa. Voin suositella lämpimästi. Jos olet terveysintoilija, jätä tämä satsi väliin.

Jäläkiruuaksi Sampon suklaapaestikas. Kyllä, se pikkusen hyvempi jäläkiruoka.

On maku ja kalorit kohdillaan. Suosittelen tätäkin lämpimästi.

Tämä shotti jäi testaamatta. Ehkä ensi kerralla.

Ensimmäinen kuvauspäivä jäi lyhyeksi. Muutimme suunnitelmia, koska moni paikka oli loppiaisen vuoksi kiinni. Eli tarina jatkuu seuraavassa numerossa...