Tapparan mies?

Teen julkisen tunnustuksen, joka saattaa tehdä minusta hylkiön savonmualla: Olen välillä Tapparan mies. Kannustan toki Kalpaa mutta siinä vaiheessa, kun Kuopion ylpeys lähtee kesälomalle, siirryn Tapparan leiriin. Ja pysyn siellä katkeraan loppuun asti.

Keväät ovat olleet tuskaa. Kalpa on pudonnut jo ennen mitalipelejä ja Tappara selvitti tiensä finaaliin kolmesti peräkkäin vain hävitäkseen hopeaa. 2013 kullan vei Ässät ja 2014 sekä 2015 Kärpät. Mutta neljäs kerta toden sanoi ja vihdoin viime keväänä Tampereella juhlittiin mestaruutta. Tällä kaudella Tappara saa taas hopeaa. 

Sillä nyt finaalissa on vastassa Kalpa, eikä keltamustaa saa yltäni repimälläkään. Muistan vielä kevään 1991, kun Kalpa taisteli finaalissa TPS:ää vastaan. Tepsi oli vienyt kolme ensimmäistä ottelua ja tuli Niiralanmonttuun hakemaan Kanadamaljaa. Tupa oli täysin ja meteli hirvittävä. Kalpa otti pelin haltuun ja näin paraatipaikalta, miten tulevat mestarit nöyryytettiin peräti 6-2. Viimeisen matsin TPS vei Turussa 7-2 ja Kalpan pelaajille ripustettiin hopeamitalit kaulaan. Tuo Kuopion ottelu on yksi ikimuistoisin peli, minkä ole nähnyt.

Hetkinen. Huomaan kysyviä katseita. Minkä takia kannatan Tapparaa? Savolainen vastaus: miksikä ei. On sitä liigassa huonompiakin joukkueita. Totta puhuen meikäläisen Tappara-rakkaus juontaa juurensa kauas lapsuuteen ja elämäni ensimmäiseen live jääkiekko-matsiin. Asuimme Tampereella ja isä vei minut Hakametsän halliin katsomaan ottelua Tappara – Ilves. Tuosta on sen verran aikaa, että muistan vain pari hailaittia: Sain ison karkkipussin, jota mutustelin ensimmäisen erän aikana. Kun Tappara teki maalin, kaikki ympärilläni istuneet aikuiset pomppasivat seisomaan ja huusivat kovaan ääneen. Se oli pikkupojalle sellainen järkytys, että säikähdin ja purskahdin itkuun. Siitä asti olen ollut Tapparan mies. Miksi en kannata Ilvestä? Koska Ilves hävisi.