Presidentinvaalihahmot 2018

Tämän vuoden presidentinvaaleissa Sauli Niinistön haastaa seitsemän uutta hahmoa. Ketä sinä äänestit:

Paavo Väyrynen

Paavo Väyrynen kuvailee itseään hyväksi ihmistuntijaksi, taitavaksi kuuntelijaksi sekä pitkäpinnaiseksi nuoreksi mieheksi. Paavolla on selkeä motto elämässään:

-         Elämä on yks iso valhe. Vähän niinkö kylmäketjun säilymine mein grillillä, Paavo sanailee.

Tuula Haatainen

Tuula Haatainen pitää itseään empaattisena sekä avuliaana – ja ennen kaikkea hyvänä opettajana. Kun Tuulalta kysyttiin, mikä on hänen mottonsa, ei opettaja sanojaan säästellyt:

-         Älä koskaan anna kenenkään väittää että motot ovat vain säälittäville ihmisille, jotka kuvittelevat että elämää pystyy ohjaamaan yhdellä, muka-kannustavalla lauseella, hän totesi.

Nils Torvalds

Nils Torvalds on omien sanojensa mukaan herkkä, empaattinen ja rikas – ja se on sitten eri asia, ovatko äänestäjät kaikista näistä luonnehdinnoista hänen kanssaan samaa mieltä. Nilsillä on hyvin selkeä motto elämässään:

-         Tää on pelin henki tänä päivänä.

Matti Vanhanen

Kahvia rakastava isähahmo myöntää kestoväsymyksen painavan itseään hektisen arjen keskellä ja hän myöntää elämänsä moton olevan hyvin käytännönläheinen:

-         Jos se ei ole norovirus, se on tavallinen ripuli, Matti toteaa.

Pekka Haavisto

Pekka Haavisto hakee inspiraation elämäänsä kaukaa Aasiasta – nimittäin Japanista asti. Pekka tiputtelee luontevasti japaninkielisiä termejä. Hänen mottonsa perustuu yhdessä tekemiseen:

-         Meille se tarkoittaa sitä, että yhdessä me ollaan vahvempia, Pekka sanailee.

Laura Huhtasaari

Laura on omien sanojensa mukaan mennyt elämässään harppauksen eteenpäin. Lauran motto heijastaa hänen ajatusmaailmaansa:

-         Se mikä ei tapa, aiheuttaa keskivaikean masennuksen, ja yöllisen punaviininhuuruisen avautumisen facebookissa, joka ylittää kunnianloukkauksen rajan, ja ennen kuin huomaatkaan oletkin jo matkalla poliisikuulusteluihin, hän toteaa.

Merja Kyllönen

Merja Kyllösen tunnistaa vaaleanpunaisesta asusta, jonka täydentävät pehmoiset nalletossut. Kun Merjalta kysyttiin hänen suosikkiharrastuksiaan, ei Kyllönen kauaa miettinyt:

-         Muurahaiset, purkat, kuperkeikat, tarrat ja karvamatoagility.

Kuvat ja tekstit : Tässä ovat Putouksen sketsihahmot 2018

Liukkaalla jäällä

(Novelli, jonka kirjoitin vuonna 1989)

Kävelin kaikessa rauhassa pitkin kotikaupunkini katuja, kun äkkiarvaamatta petollinen jäätikkö vei jalat altani. Tein voltin taaksepäin ja päädyin selälleni kadulle. Onneksi ehdin ottaa kaatumisen kädelläni vastaan. Tai ei siinä mitään onnea ollut. Käsi meni nimittäin poikki.

Ulvoin tuskasta lähikaupan näyteikkunan edessä, pipo veressä ja käsi luonnottomassa solmussa. Vanha mummeli vilkaisi minua ohi kulkiessaan hätäisesti ja kiihdytti sitten askeliaan. Pieniä vekaroita tupsahti paikalle ja he kerääntyivät ympärilleni kuin kärpäset tunkiolle.
- Hei kato! Sillä on varmaan käsi poikki!
- Älä! Miten se sen teki, kysyi toinen siloposki silmät suurena.
- Olisit nähnyt! Otti hirmu pokat tossa jäällä!

Minä jatkoin huutamista vedet silmissä. Naperot tulivat yhä röyhkeämmiksi ja joku uskalsi jopa tökätä jalkaani pienellä sormellaan.
- Hei meniks handu broke?
- Soittakaa ambulanssi, anelin ja pidin hervotonta kättä sylissäni. Pennut kirkuivat ja pomppivat. Tämä tuntui olevan heistä suurta kansanhuvia. Vihan tunteeni ylitti vain kyynärpäästä säteilevä vihlova kipu.

Pappi ilmestyi kookkaana pienten poikien takaa ja katsoi minua kummissaan.
- Humalassa keskellä päivää!
- Ei nyt hei, koetin selittää. - Kaaduin ja...
- Ettekö häpeä näyttää huonoa esimerkkiä näille lapsille? Herran nimessä teidän täytyy ryhdistäytyä, nuorukainen. Aika on kallis, mutta teillä on vielä mahdollisuus katumukseen. Annanko synninpäästön? Ehkä täydellinen tunnustus helpottaa syntistä sieluanne.
- Jumalauta ambulanssia minä tarvitsen!

Pastori hätkähti parahdustani, mumisi "isä meidän" ja käveli pois kuin Jeesus vetten päällä. Hänen takinhelma katosi väkijoukkoon.
- Eikö joku voisi auttaa, nyyhkytin itsekseni.

Täti-ihminen seisahtui hyvän matkan päähän ja katsoi minua kuin spitaalista. Hän irvisti kun huomasi käteni. "Voi voi voi", täti valitteli ja jatkoi matkaansa.

Istuin vaiti kylmällä asfaltilla ja tunsin ahterini puutuvan. Käsi oli onneksi tunnoton, joten kivutkin vaimenivat. Koetin nousta ylös ottamalla tukea kaupan ikkunalaudasta, mutta lauta petti ja horjahdin päin lasia, joka särkyi. Sukelsin ikkunan läpi ja päädyin mallinuken jalkoihin. Kyljessäni tuntui terävän lasin puraisu. Huusin tuskasta, kun näyteikkunan somisteiden takaa työntyi naisen pää, joka ihmetteli:
- Herran jestas! Rikoitteko te tämän ikkunan?
- Tulin sovittamaan hametta, vastasin niin ivallisesti kuin vain tuskaltani pystyin.
- Mutta tehän olette mies!

En tiedä, mikä minuun meni, mutta tilanne sai minut purskahtamaan nauruun. Myyjätär katosi hymyilevän mallinuken taakse ja jätti meikäläisen avuttomaan tilaan. Joka naurunpyrskähdyksellä vatsalihakset pumppasivat verta avohaavasta näyteikkunalle.

Pitkällisen uurastuksen jälkeen pääsin jaloilleni. Lämmin veri valui haavoista ja käsivarren kivut palasivat. En kestä enää kauan, ajattelin ja lähdin vaivalloisesti kävelemään. Väentungoksen takaa erottui kaksi vilkkuvaa valoa, jotka aurasivat tietä luokseni. Pysähdyin ja jäin odottamaan.

- Mitäs täällä tapahtuu? Kysyjä oli toinen poliiseista. Hänen takanaan mustamaija hyrisi tasaisesti ja pakokaasu nousi usvaisena pakkasilmaan.
- Rikoitteko te tuon näyteikkunan?
- Miten sen nyt ottaa, vastasin kärttyisesti.
- Saimme soiton liikkeen omistajalta. Rouva kertoi, että olitte tulleet sekopäisenä lasin läpi ja uhanneet häntä.

Pudistin päätäni epäuskoisena. Vai vielä uhkaillut? Nyt tämä pelleily sai riittää.
- Viekää minut sairaalaan.
- Miksi? Nuorempi konstaapeli vaikutti aidosti hämmästyneeltä. Sillä välin toinen kaivoi taskustaan kynän ja sakkolapun.
- Omistaja sanoi, ettei hän nosta syytteitä teitä vastaan, joten tällä kertaa selviätte sakoilla.
- Mistähän minua sakotetaan, kähisin ja pitelin vuotavaa haavaa. Verenhukka pyörrytti ja silmissä sumeni. Tätä vauhtia ehdin valua kuiviin, eikä kukaan näyttänyt tekevän mitään minun auttamiseksi.
- Ilkivalta ja häiritsevä käytös julkisella paikalla.
- Kiitos.

Viimein poliisit kaasuttivat tiehensä. Eivät vaivautuneet edes varmistamaan, että poistun paikalta hyvässä järjestyksessä. En kestä enää kauan, ajattelin synkkänä. Lähdin laahustamaan verisenä kohti sairaalaa. Väentungoksessa olin kuin kuka tahansa. En herättänyt minkäänlaisia huomiota.

kuvat: Pixabay 

Lisää novelleja täällä: Kunnegutin novellit

Patikointipornoa

Viime vuosi tuli harrastettua ahkerasti patikointipornoa. Aivan mahtavaa! Pakko tunnustaa, että patikointiporno on yksi tyydyttävämpiä harrastuksia. Kaiken lisäksi se on halpaa ja helppoa. Voit mennä yksin metsään, eikä kukaan tule häiritsemään. Jos törmäät luonnossa ihmiseen, ei siitäkään ole haittaa. Vastaantulija on usein samanlainen patikointipornon harrastaja, eikä häiritse sinua vaan jatkaa matkaansa sanomatta sanaakaan. Kyllä patikointipornoilija toisen patikointipornoilijan tunnistaa. 

#hikingporn

Hetkinen. Yhtäkkiä tämä alkoi kuulostaa jotenkin oudolle, jopa perverssille. Väärinkäsityksen välttämiseksi todettakoon, että patikointipornoon ei liity mitään seksuaalista. En kulje luonnossa ”halaamassa” puita tai katso villieläimiä ”sillä silmällä”. Patikointiporno on metsässä kulkemista ja luonnon sekä maisemien valokuvaamista. Sitä, että tallustaa kansallispuistossa reppu selässä kauniin järven rannalle, virittää nuotion ja paistaa makkaraa lintujen livertäessä puiden oksilla. 

Nämä kuvat ovat viime lokakuussa Etelä-Konneveden kansallispuistoon Rautalammelle tehdyltä patikointireissulta.

Törmäsin patikointiporno –käsitteeseen, kun latasin intagramiin metsässä otettuja valokuvia. Laitoin hästägiksi #patikointi, #hiking ja #ilovehiking. Instagram ehdotti myös #hikingporn ja sehän piti käydä välittömästi tsekkaamassa. Linkin takaa löytyi upeita patikoijien ottamia kuvia vuorista, kanjoneista, kansallispuistoista, merenrannoista jne. ympäri maailman. Niin hienoja kuvia, että niiden ihastelemiseen uppoaa jokunenkin tovi. 

Kalajavuoren laella. Tätä on patikointi parhaimmillaan.

Käyhän vilkaisemassa patikointipornoa. Seuraavalla kerralla kun puolisosi ihmettelee, että mitä sinä siellä netissä teet, niin voit ruoto pystyssä todeta: patikointipornoahan minä katselen. Ja nautin siitä suunnattomasti.

Kansallispuistossa on mukava patikoida. Polut on selkeästi merkitty ja vaikeimmissa paikoissa on pitkoispuita ja portaita.

Kiersimme Kalajan kierroksen (4,6 km). Reitillä voi ihailla jättihaapoja ja Kalajanvuoren laelta avautuvaa maisemaa.

Jos täällä eksyy, niin vika löytyy peilistä.

Kalajavuoren laella. Pudotusta semmoiset 40 metriä. Kyllä pelotti ja samalla maisema salpasi hengen kauneudellaan. Puun takaa oli turvallista kurkkia alhaalla aukeavaa näköalaa.

Pojasta polvi paranee. Ei minkäänlaista korkeanpaikankammoa. Minua hirvitti jo pelkän valokuvan ottaminen.

Tätä ei rahalla saa. Peace and quiet.

Reitti on turvallinen, kun vain pysyy polulla

Lisää Etelä-Konneveden kansallispuistosta luontoon.fi sivulla: Etelä-Konneveden kansallispuisto. Ensi kesänä on tarkoitus tehdä pidempi Kolmen vuoren vaellus (16 km). Suosittelen lämpimästi päiväreissua Savon sydämeen.

 

Vuoden 2017 luetuimmat by Weired

On aika laittaa taas pakettiin vuoden luetuimmat postaukset. Eli tässä vuoden 2017 satoa:

1. Queen ja Adam Lambert, Hartwall Areena 19.11.2017

Vuode luetuimmaksi nousi raportti Queenin konsertista. Keikka nousi heittämällä meikäläisen top vitoseen. Sykähdyttävin hetki koettiin, kun Freddie Mercury vainaa ilmestyi laulamaan tuhatpäisen yleisön eteen. 

2. Tiedän, mitä sait lahjaksi viime jouluna

Naapuri sai joululahjaksi pornoa. Kohta siitä kuuli koko taloyhtiö. Täytyy nostaa hattua, että jotkut uskaltavat panna parastaan muista välittämättä. Kirjaimellisesti. 

3. Depeche Mode: Spirit - Erään albumin anatomia

Depeche Mode julkaisi alkuvuodesta Spirit - albumin. Uutukainen on niin täynnä vihaa ja kantaaottavia sanoituksia, että minun oli pakko sukeltaa syvemmälle DM:n synkkään maailmaan. Kiehtova levy. 

4. Fätness-päiväkirja: Capri Marina, Kuopio

Kesäkuussa herkkusuut testasivat satamassa sijaitsevan Capri Marinan. Paikka on suhteellisen tuore tapaus. Merellinen atmosfääri Savon "meren" (Kallavesi) äärellä toimii hyvin. Suosittelen!

5. Dildon muotoinen tupakka

Tupakkavalistus kaipaa tuoretta verta ja uusia ideoita. Jos pelottelu ja varoittelu ei tehoa, miten olisi oikein vanha kunnon nöyryytys ja nolaus ihmisten edessä. Mikään ei hillitse ihmistä paremmin kuin pelko joutua naurunalaiseksi. 

6. Pyöräkuume

Monenlaisia tauteja on tullut podettua, mutta pyöräkuume on yksi sitkeimmistä. Kaikki sai alkunsa heinäkuisella pyöräreissulla Iisalmesta Kuopioon, kun kaveri alkoi aivopesemään minua uuden pyörän ostoon. 

7. Fätness-päiväkirja: Tori Herkku, Kuopio

Sirkus saapui kaupunkiin, kun Sami Hedberg nauhoitti Kuopiossa jakson tv-realitysarjaan "Grillit huurussa". Varsinainen Grillit huurussa - annos valmistettiin Asemakadun Drive-in Grillissä, jonka pyromaani poltti maan tasalle, ennenkuin ohjelma tuli telkkarista. Samalla omistajalla on Tori Herkku, joten pääsimme sittenkin aistimassa grilliruokia paikanpäällä. 

8. Kuolemansiivous

Yksi viime vuoden villityksistä länsinaapurissa oli döstädning, Kuolemansiivous. Koska ratsastan aina trendien aallonharjalla, päätin kokeilla villitystä käytännössä. Koekentäksi valitsin oman kodin. Virhe. 

9. Tuliko ero?

Toukokuussa velloin synkissä vesissä ja ajattelin vakavissani eroa. Kuinka tuosta suosta noustiin? Lue tarina ja ota opiksesi. 

10. Tehtävä Kuopiossa: ensimmäinen kuvauspäivä

Lähdin pojan kanssa turistireissulle... Kuopioon. Oli virkistävää huomata, mitä kaikkea omasta kotikaupungista löytyy, kun vain pitää silmät auki ja tarkkailee ympäristöä turistin silmin.


Lue myös: Vuoden 2016 luetuimmat by Weired

Kuva: Pixabay