04.08.2018
Lauantaina heräsimme vasta klo 11. Ennenkuulumatonta! Oli välipäivä Jyväskylässä, ei kiirettä mihinkään ja edellinen ilta painoi vähän jäsenissä: terassi, saunaoluet ja valvominen puoleen yöhön saakka.
 |
| Mitä tänään syötäisiin? |
Lähdimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa. Jotain, mistä saa helppoa, maistuvaa ja rasvaista evästä. Päädyimme keskustan Pizza Buffaan ja ahdoimme itsemme täyteen pizzaslaisseja (onko tuo oikea sana?). Ruokailun jälkeen ostimme kaupasta vichyä, parit fleecepeitot ja painuimme Harjulle Vesilinnan nurmelle huilaamaan.
 |
| Välipäivä Jyväskylässä |
 |
| Tämä ei ole mainos. Vain muisto maukkaasta mättöateriasta. |
 |
| Lepohetki nurmella Vesilinnan varjossa. Auringonpaisteesta saatiin tarpeeksi jo aikaisempina päivinä. |
Hektisten matkapäivien välissä lepopäivät ovat tervetulleita keitaita. Minulla autokuskina oli tietenkin virtaa, mutta ymmärsin hyvin Miksua, joka kaipasi vain lepoa ja rauhaa. Lauantai otettiin siis löysin rantein. Köllöttelyn jälkeen kävimme Vesilinnassa jäätelöllä ja katsomassa maisemia.
 |
| Vesilinna on yhdistetty vesi- ja näkötorni Jyväskylässä Harjun laella. Vesilinnassa toimii myös ravintola Vesilinna ja Jyväskylän yliopiston museon Keski-Suomen luontomuseo. Vesilinnan on suunnitellut Olavi Kivimaa, ja se valmistui vuonna 1953. Tornin korkeus on 34 metriä. Teksti: Wikipedia |
 |
| Jyväskylä Vesilinnan näköalatornista käsin. |
 |
| Neron portaat |
 |
| Ratkiriemukas kahvihetki Vesilinnassa |
Lopuksi ajoimme vielä Jyväskylän satamaan. Ilma oli lämmin ja paljon ihmisiä liikkeellä. Join toiset kahvit rantakahvilassa ja päätimme sitten palata takaisin leirintäalueelle. Raukean päivän raukea päätös: sauna, iltapala ja telttaan nukkumaan. Tämä oli tämän reissun toiseksi viimeinen yö leirintäalueella.
 |
| Bongaa kuvasta väsynyt pyöräilijä ja autolla ajava huoltomies |
 |
| Jyväskylän satama |
 |
| "Aja Hiljaa isi nyt vain..." |
Yöllä heräsin epämiellyttävään tunteeseen: minulla oli kylmä. Pikkuhiljaa tajusin, että olin märkä ja kylmissäni. Kokeilin makuupussia ja tunsin kosteuden jalkopäässä. Myös housuni olivat märät ja kylmät. Mitä hemmettiä täällä tapahtuu?
 |
| Tässä vielä kuva 1800-luvun puutalosta Jyväskylän keskustassa. Aika harvinaisuus kaiken betonirakentamisen keskellä. |
Ei, en laskenut housuuni. Minulla oli litran juomapullo, jonka täytin illalla vedellä. Yöllä olin unissani kaatanut sen ja pullosta valui litra kylmää vettä teltan pohjalle. Teltan pohjalta vesi imeytyi makuupussiin ja vaatteisiin. Mitä tästä opimme? Parempi vesi pullossa kuin litra housussa.
"Olimme pojan kanssa tienpäällä kaksi ja puoli viikkoa. Tuossa ajassa reissasimme Lappiin, kävimme Pohjois-Norjassa ja matkustimme Suomen halki Nuorgamista Helsinkiin. Tuo Nuorgam-Helsinki etappi olikin ikimuistoinen. Poikani pyöräili sen yhdessätoista päivässä vanhalla naisten kolmivaihteisella polkupyörällä. Minä oli mukana huoltomiehenä ja ajoin etapit autolla."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti