Minä ja kylmän sodan Suomi

Tähän tarinaan sain innoituksen Jari Tervon loistavasta dokkarisarjasta: Kylmän sodan Suomi (nähtävissä Yle Areenasta) Minkälainen oli minun kylmän sodan Suomi? Miltä tuntui asua Kekkoslovakiassa? Minäpä kerron. Ja jos toistan itseäni niin se johtuu siitä että olen vanha ja toistan itseäni.

Presidentti Urho Kekkonen laskeutumassa koneesta vuonna 1967. Julkaistu Ilmailu-lehdessä. Lähde: Finna.fi

Dokumenttiohjelmassa Kari Heiskanen kiteyttää hyvin tuon ajan tunnelmat vastatessaan kysymykseen, miltä tuntui elää 70-luvun suomettuneessa Suomessa: "Se ei tuntunut miltään. Kaikki elivät siinä samassa todellisuudessa". Tämä on hieno oivallus, sillä diktatuureissa asuvat tavalliset ihmiset eivät välttämättä koe elämäänsä mitenkään erikoiseksi, koska vertailukohtaa ei ole. Onneksi "diktatuuri" Kekkoslovakiassa oli pehmeämmästä päästä, eikä meillä esim. tapettu toisinajattelijoita. Heidät saatettiin vain jättää yhteiskunnan ulkopuolelle ilman mahdollisuutta päästä johtopaikoille tai näkyviin virkoihin.

Nyrkkeilyturnaus Hyvinkäällä, 1950-luvun alku. Valokuva Hyvinkään kaupunginmuseo, Foto-Hovin kokoelma. Lähde: Finna.fi.  Kuva symboloi hyvin maamme tilannetta jatkosodan jälkeen: Suomen lippu on seinällä, mutta kehää dominoivat itänaapurin nyrkkeilijät.

Kotona ei puhuttu sota-ajasta mikä on tietenkin ymmärrettävää, koska vanhempani syntyivät sodan jälkeen. Pappa taisteli jatkosodassa mutta minulla ei ole hänestä muistikuvia, koska hän menehtyi auto-onnettomuudessa 70-luvun alussa. Mummi toimi sota-aikana lottana eikä koskaan puhunut kokemuksistaan. Muistan vain yhden tarinan sodasta: pappa oli jäänyt rintamalla ryssän vangiksi ja häntä oltiin kuljettamassa linjojen taakse, kun vihollisosasto joutui suomalaisten ansaan ja pappa vapautui viime tingassa. Ilman tuota pelastautumista sukumme tarina olisi voinut sammua sodan melskeeseen.

Jatkosota, kuva Syväriltä 1942, Hyvinkään kaupunginmuseo. Lähde: Finna.fi

70- luvulla matkustin mummin kanssa turistimatkalle miehitettyyn Tallinnaan. Matkan aikana mummi varoitteli minua asioista, joista ei saanut puhua. Ala-asteikäisestä matka ulkomaille tuntui jännittävältä ja varoittelut kuuluivat matkailun eksotiikkaan. Tallinnassa meitä kierrätettiin neuvostoliittolaisen oppaan johdolla ympäri kaupunkia ja "virallinen totuus" upposi minuun kuin häkä. 

Tallinnan reissu tuntui koulupojasta hieman erikoiselle. Kuvakaappaus matkapäiväkirjastani. Matkakertomuksen voit lukea kokonaisuudessaan tästä: Vieraana Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa 1977

70-luvun suomettuminen oli jotain mitä suomettumiskuplassa syntynyt ja kasvanut nuori ei tajunnut. Itänaapurin vaikutus näkyi kuitenkin myös Suonenjoella. Muistan, kuinka vitosluokan historianopettaja kertoi kommunismista ja sosialistisen yhteiskunnan ihanteista. Palopuheensa lopuksi hän pyysi kaikkia, jotka haluaisivat elää tuollaisessa ihannemaailmassa, nostamaan kätensä ylös. Yksikään ei viitannut. Oppilaat eivät halunneet muuttaa mihinkään utopiaan, me haluttiin asua kotona!

Koululaisia jäätelökioskilla uimastadionin luona 1976. Valokuvaaja Erkki Salmela. Helsingin kaupunginmuseo. Lähde: Finna.fi

Vuonna 1982 Suonenjoella kävi DDR:läinen delegaatio, joka toi tuliaisena itäsaksalaisen rokkibändin. Elokuisena koulupäivänä meidät marssitettiin katsomaan, miten kunnanisät nimittivät pienen nurmikkoalueen Ystävyydenpuistoksi ja lopuksi kuulimme itäsaksalaista rokkia. Ainoa hyvä asia koko seremoniassa oli, että saimme samalla vapaata koulusta. DDR:n rock ei saanut minusta fania. Rolling Stonesissa, Hanoi Rocksissa ja Eppu Normaalissa oli enemmän imua ja kapinaa.

Koko tarina postauksessa: Ystävyydenpuisto Suonenjoella: Muisto DDR:stä

70-luvun lopulla harrastin DX-kuuntelua. DX-kuuntelussa kuunneltiin kaukaisten radioasemien lähetyksiä erityisillä radiovastaanottimilla. Lähetysten kuuluvuudesta raportoitiin asemille kirjeitse ja radioasemien lähettämiä vastauksia (QSL-kortteja) kerättiin kansioon. Huomionarvoista oli, että rautaesiripun takana toimivat itäblokin radioasemat olivat todella tehokkaita. Niiden voimakkaat lähettimet peittivät samalla taajuudella toimineen läntisen radioaseman signaalin. Itäblogin radioasemat vastasivat mielellään kuunteluraportteihin ja lähettivät postitse monenlaista lahjatavaraa viireistä ja pinsseistä matkailuesitteisiin ja propagandalehtisiin. Minua ei heidän agendansa kiinnostanut, keräsin vain QSL-kortteja. Mieluiten kuuntelin brittiasemia sekä Radio Luxemburgia, jotka soittivat parasta musaa: länsimaista rokkia ja poppia.

Radio Moskovan Olympia-aiheinen kortti

Eesti Raadion viiri Neuvostoliiton ajalta

Amerikkalaisrahoitteinen Radio Free Europe lähetti Itä-Euroopan kommunistivaltioihin suunnattuja uutisia, musiikkia ja propagandaa.

Vanhempani olivat yrittäjiä ja varsinkin isäni pesunkestävä kapitalisti. He matkustelivat Keski-Euroopassa sekä Yhdysvalloissa ja maailmankatsomus oli kotona ehkä Suomikuplaa laajempi. En muista koskaan pelänneeni, että Neuvostoliitto hyökkää Suomeen. Jokaisesta tuutista toitotettiin ystävyyttä ja naapuruutta, joten koko ajatus tuntui absurdille. Ydinsotaa toki pelättiin ja yleinen mielipide Suomessa piti tähän syypäänä Yhdysvaltoja ja Presidentti Ronald Reagania. Neuvostoliitto oli uhri ja valmistautui vain puolustautumaan USA:n hyökkäystä vastaan. Kumma kyllä, samaan aikaan rauhaa rakastava puna-armeija hyökkäsi Afganistaniin ja miehitti sen panssareiden ja pommikoneiden avulla. Viesti vaikutti kieltämättä "hieman" ristiriitaiselle.

Kuva: Pixabay

80-luvulla oltiin vielä niin rähmällään, että edes Neuvostoliiton jouluna 1984 Inarijärveen ampuma ohjus ei horjuttanut luottamusta YYA-toveriin. Uutisointi pehmitettiin joulupukilla ja virallisella "sellaista sattuu" -tyylisellä olankohautuksella. Mitenkähän tuota harhalaukausta olisi kommentoitu, jos ohjus olisi Inarijärven sijaan iskeytynyt Ivalon taajamaan ja aiheuttanut ihmisuhreja? Tämä jää ikuisesti arvoitukseksi. 

Joulupukki ja Inarinjärveen ammuttu Neuvosto-ohjus.

Kun VHS-videolaiteet tulivat ja mullistivat elokuvan katselun, ei Ylen harjoittama elokuvasensuuri enää toiminut. Nyt suosikkileffan pystyi vuokraamaan ja katsomaan koska vain halusi. Elokuvaharrastuksen tiimoilta suomettuminen tuli konkreettisesti esille, kun Renny Harlinin esikoisohjaus Jäätävä polte kiellettiin Suomessa "Neuvostoliiton vastaisen sisällön takia". Elokuvassa amerikkalainen turistiporukka harhautuu rajan yli Neuvostoliittoon ja kokee kovia venäläisessä vankilassa. Kun leffa kiellettiin, se oli tietenkin pakko nähdä eli hankimme kavereiden kanssa videosta piraattikopion. Elokuva julkaistiin Suomessa alkuperäisessä muodossa vasta vuonna 2006.

Vuonna 1986 menin suorittamaan asepalvelusta Mikkelin Karkialammen varuskuntaan. Oppitunneilla meille alokkaille sanottiin suoraan, että vihollinen tulee idässä ja sitä varten tässä harjoitellaan ja varustaudutaan. Veikkaan, että sama mentaliteetti on ollut Suomen armeijassa läpi koko itsenäisyyden ajan, sattuneista syistä. Siitä ei vain puhuttu julkisesti. Armeijassa opetettiin mm. miten selvitään hengissä ydinaseiskusta: Kun sota syttyy ja ydinpommi räjähtää, etsitään maakuoppa tai suojautukaa kallion taakse. Jokainen sotilas peittää itsensä sadeviitalla. Paineaallon mentyä sotilaat kopistelevat taisteluparin päälle laskeutuneen tuhkan ja ydinlaskeumajätteet havunoksalla ja jatkavat sitten taistelua.

Tuli Neuvostoliitosta jotain hyvääkin: Lujaa laatua Lada

Tällaista oli minun elämäni kylmän sodan Suomessa. Toivotaan, että nuo ajat eivät koskaan enää palaa.

Vuoden 2021 luetuimmat by Weired

On taas aika laittaa edellinen vuosi pakettiin ja vilkaista, mistä lukijat tykkäsivät. Tässä lista koronavuoden (deja vu) 2021 suosituimmista postauksista, olkaa hyvä (otsikoissa linkki postaukseen):

1. Teams on saatanasta

Vuoden luetuimmaksi nousi katkera tilitys korona-ajan suuresta saatanasta: työpaikkojen Teams sovelluksesta. Tiedättekö miksi Teams kirjoitetaan isolla kirjaimella? Koska  jumalan nimeä ei kirjoiteta pienellä.

2. Ajatuksia panemisesta

Paneminen herätti mielenkiintoa ja miksipä ei. Meidät on aikoinaan pantu alulle panemalla ja loppupeleissä meidät pannaan arkussa maan uumeniin. Siinä välissä tapahtuu kaikenlaista panemista ja panemiseen liittyvää. Tässä tarinassa panin parastani.

3. Hiihdon ja ryyppäämisen yhtäläisyyksiä ja eroja

Tutkin tätä aihetta tekemällä empiirisiä kokeita ja hämmästyin, kuinka paljon kova ryyppääminen ja hiihtäminen muistuttavat toisiaan. En tiedä, onko kukaan muu koskaan tutkinut tätä asiaa tosissaan. Minä olen, ja aion tehdä vielä väitöskirjan. En vielä tiedä, minkä alan väitöskirja siitä tulee.


4. Kuopiorock 2021 satoa

Massatapahtuma näin pandemian suvantovaiheessa oli upea kokemus. Muutaman päivän ajan maailma tuntui melkein normaalilta. Nyt elämme taas koronakurimuksessa ja tapahtumia perutaan kiivasta tahtia. Koska tämä loppuu? 


5. Entäs jos me voitetaan?

Paskamaisinta, mitä arvontaan osallistuessa voi tapahtua, on että voittaa pääpalkinnon. Oikeasti! Me teimme suuren virheen osallistumalla viime keväänä arvontaan ja sitten edessä olikin unettomia öitä. Mitä helvettiä me tehdään, jos voitto osuu kohdalle??


6. Kolmen Vuoren Vaellus: Etelä-Konneveden kansallispuisto

Erittäin rentouttava 17 km vaellus Etelä-Konneveden kansallispuistossa: "Loppumatkasta vaimon huumori loppui ja voimat ehtyivät. Kun yritin heittää jotain muka hauskaa ja piristävää läppää, vaimo murahti: nyt lopeta kun vielä ehdit. Uskoin kerrasta koska näytti, että hän saattaisi louhauttaa meikäläistä turpaan. Tätä ei ole koskaan tapahtunut, mutta kerta se olisi ensimmäinenkin."


7. This is the End

Ilmoitin yllättäen, että bloggaajan urani on tullut päätökseen ja pistän hanskat naulaan. Kiitin lukijoita ja toivottelin kaikille mukavaa jatkoa elämässä eteenpäin. Ilmoitin lopettamispäätöksestä huhtikuun ensimmäisenä päivänä...

8. Fätness-päiväkirja: Puijon torniravintola Kuopio 13.02.2021

Fätness -matkailija tutustui tällä kertaa kotikaupungin kuuluisimpaan nähtävyyteen ja siellä sijaitsevaan torniravintolaan. Palvelussa oli hieman toivomisen varaa mutta ruoka oli hyvää ja miljöö ainutlaatuinen. 


9. Alkoholiton vaihtoehto

Tipattoman tammikuun itkuvirtenä oli tällä kertaa erilaiset alkoholittomat vaihtoehdot Alkosta Antti Hulkkoon. Kun pää on selvä, tarinat ovat sekavia.


10. Rakas, sinä olet polkupyörä

Ostin uuden polkupyörän, muistelin vanhaa pyörää ja siitä ajatus harhautui jotenkin omaan parisuhteeseen: "Olen todella kiitollinen, että voin vielä nousta satulaan, joka tuntuu niin emotionaalisesti kuin anatomisestikin oikealta. Eikä tämän yhteisen matkan aikana ole kumi puhjennut. Siitä molempien lapset ovat varmasti tyytyväisiä. Meillä menee ihan hyvin ja yhdessä on mukava polkea..."

Pierumiljonääri

Välillä sitä luulee nähneensä jo kaiken, mutta sitten tulee vastaan jotain uutta ja ihmeellistä, joka loksauttaa leuan lattiaan. Niin tälläkin kertaa. MTV3 uutisoi: "Pierujaan kaupannut 90 päivää morsiamena -tähti joutui sairaalaan – erikoinen dieetti päätti bisneksen: "Tiesin, että jokin oli pielessä"

Pieruja kauppaava morsian? Arvaappa kahdesti, klikkasinko uutista ja luinko lisää!

Amerikkalaisessa tositv-sarjassa näytellyt nainen ilmoitti tehneensä tiliä myymällä purkitettuja pierujaan. Hän kertoi tienanneensa jopa 50 000 dollaria eli noin 44 000 euroa viikossa. Nainen joutui lopettamaan bisnekset, kun hänet kiidätettiin ensiapuun voimakkaiden rintakipujen takia. Sairaalassa selvisi, että kivut johtuivat dieetistä, jota noudattamalla hän oli purkittanut jopa 50 purkillista pieruja viikoittain. Ruokavalioon kuului mm. proteiinipirtelöt, jotka tuottavat pieruun pistävämmän hajun. Ennen sairaalareissua nainen joi kolme proteiinipirtelöä ja söi suuren kulhollisen mustapapukeittoa. Tämä aiheutti paineen tunnetta vatsassa sekä pistävää kipua sydämen ympärillä, joten hän luuli saaneensa sydänkohtauksen.

Nyt ymmärrän paremmin naapurustoamme terrorisoinutta hissipiereskelijää, josta kerroin muutama vuosi sitten. Kaverihan saattoi olla miljonääri! Pierutehtailu on toki tuttua myös allekirjoittaneelle. Kerroin aiemmin tarinassa You're in the army now, miten keinotekoiset ilmavaivat pelastivat minut armeija aikaan pitkältä marssilta:

"Myöhemmin opin luistamaan tehtävistä, kuten kaikki muutkin. Esimerkiksi silloin, kun meidän kasarmilla oli vatsatautiepidemia. Koska kyseisenä päivänä oli tiedossa koko päivän kestävä marssiharjoitus, päätin kokeilla onneani ja menin aamulla lääkärin vastaanotolle. Ennen vuoroani nieleskelin valtavasti ilmaa, niin että vatsa oli aivan pinkeänä. Kun lääkäri kuunteli vatsaa stetoskoopilla hän huudahti: ”Onpa vilkkaat suolistoäänet!” ja määräsi minut vuodeosastolle kahdeksi päiväksi karanteeniin. Katselin huoneen sälekaihtimien välistä, kuinka kaverit marssivat sairaalan ohi harjoituksiin."

Uutisessa kerrottu nainen oli selkeästi amatööri. Ammattilainen ei lopettaisi tuottoisaa bisnestä vatsavaivojen takia. Olen heittänyt leijoja jo 1900-luvulta lähtien ja voin kokemuksesta sanoa, että tuhnuttelu vaatii pitkäjänteistä ja kellontarkkaa työtä. Pierun rakennusaineita ovat raskaat ruuat ja hiilihapolliset juomat. Esim. joulun aikaan kinkusta, lanttulaatikosta ja jouluoluesta kehittyy erittäin voimakasarominen rupsu, joka ei jää samassa taloudessa asuvilta huomaamatta. Hernekeitto, ruisleipä ja piimä ovat myös hyvä yhdistelmä. Ja jos haluat todella panna haisemaan, niin syö kaalilaatikkoa ennen kuin lähdet illaksi kaupungille ja nauti sitten alkoholia pilkkuun asti. Seuraavana aamuna olet kuin pieni kaasuvoima, jonka päästöt energiaksi muunnettuna riittäisivät tuottamaan viikon sähköt keskikokoisen kunnan tarpeisiin.

Venäjä on tehnyt maakaasulla rahaa jo vuosikymmeniä ja rakentaa parhaillaan Nord Stream 2 kaasuputkea Itämeren ali Saksaan. Suomi voisi ottaa tuosta oppia ja vetää suolikaasuputken Atlantin ali jenkkeihin, jossa kaasulle on selkeästi kysyntää. Fart Stream 1 saattaisi tehdä meistä rikkaan pieruvaltion!

Täytyy tässä lopuksi vielä antaa hieman kritiikkiä vaimolle, niin paljon kun häntä rakastankin. Hän ei vieläkään tajua, minkälaisen (tulevan) miljonäärimiehen sai puolisokseen. Tähän saakka pieruni ovat menneet hukkaan eli hävinneet niin sanotusti kuin pieru saharaan: en ole rikastunut, eikä paukuttelun jälkeen ole herunut vaimolta paljon muutakaan... Mutta nyt kaikki muuttuu. Jätän päivätyöni ja alan pierumiljonääriksi!

Oho, nyt mun täytyy lopettaa kun täällä tuoksahtaa raha. Pitääkin tästä lähteä lyhentämään asuntolainaa. Heippa!

Kaikki muut valokuvat tätä viimeistä lukuunottamatta: Pixabay.com