- Hei. Anteeksi, voinko käyttää kysymysmerkkiä.
- Sopiihan se.
- Voinko kirjoittaa kanssasi hetken?
- Mikäpäs siinä.
- Kirjoitatko sinä täällä useinkin? Minulle tämä on ensimmäinen kerta ja vähän jännittää. Enkä tarkoita edes lainausmerkeissä.
- Kirjoitan täällä joskus viikonloppuisin. En mitenkään vakituisesti. Kotona ei ole ketään, kenelle kirjoittaa, joten tulen joskus tänne tuulettumaan.
- Saanko käyttää kysymysmerkkiä.
- Ole hyvä.
- Koska olet viimeksi kirjoittanut miehen kanssa?
- Tuo on aika intiimi kysymys enkä mielelläni vastaa siihen. Enhän edes tunne sinua enkä tapaasi kirjoittaa.
- Oletko kirjoittanut useankin miehen kanssa?
- No nythän sinä aloit pommittamaan kysymyslauseilla. Jos et lopeta hyvän sään aikana, laitan tähän huutomerkin.
- Ei ollut tarkoitus loukata, anteeksi. Kun olen hermostunut, kirjoittelen mitä sattuu. Kysymyslauseet ovat siitä helppoja, että vastausvuoro siirtyy toiselle eikä tarvitse itse miettiä vastauksia. Älä laita huutomerkkiä, lupaan parantaa tapani. Tähän perään laitoin vilpittömän hymiön.
- Vilpittömän hymiön? Minkälainen se on? Oho, nyt minä innostuin kirjoittamaan kysymyslauseita.
- Ei se mitään. Vilpitön hymiö on pyöreä, siinä on rehelliset silmät ilman silmäniskua ja suu, joka kaartuu puhtaaseen hymyyn, ei virnistykseen.
- Pidän tuosta. Täällä on liikaakin sellaisin kirjoittajia, jotka viljelevät silmäniskuhymiöitä tai hyömiöitä, jotka näyttävät kieltä. Se on ällöttävää ja lopetan aina lukemisen siihen. Kirjoittakoon jollekin muulle, pervot.
- Joo, tuollainen kirjoittelu ei ole kivaa. Ei mutta nyt minun pitää lähteä ja laittaa piste tälle keskustelulle. Oli mukavaa kirjoitella. Voinko kirjoitella kanssasi joskus toistekin? Olen ollut niin kauan yksin, että olen alkanut kirjoittamaan jo yksinäni. Se on paperin tuhlausta.
- Sopiihan se. Tähän laitan hymiön joka vilkuttaa sinulle iloisesti ja toivotan mukavaa illanjatkoa. Kirjoitellaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti