Siinä syksyn aikana kävi niin, että meidän talossa meni viemäri tukkoon. Kun tulin maanantaina koulusta kotiin, putkimies käveli vastaan rappukäytävässä kakkoskerroksen kohdalla.
- Asutko sinä tuossa yläpuolella?
- Jep. Kolmosessa. Suoraan yläpuolella.
- Meillä on täällä viemäritukos ykkös- ja kakkoskerroksen välillä. Vähän vaikeampi semmoinen. Asia saadaan korjattua aamulla mutta siihen asti: kun käyt vessassa, älä vedä sitä. Ilmoittelen sitten kun tilanne on ohi.
- Tämä selvä.
Ennen nukkumaanmenoa kävin vessassa ja jätin vetämättä. Ovi kiinni, jospa hajuhaitat ei valtaa koko asuntoa. Huomenna tilanne helpottuu.
Aamulla heräsin klo 7.00. Unenpöpperössä keittelin kahvit ja luin lehden. Puolen aikaan pakkasin repun ja päätin vielä käydä vessassa ennen kouluun lähtöä. Lopuksi vedin vessan.
Samalla hetkellä kun vedin vessan, muistin putkimiehen sanat ja kylmä hiki kihosi otsalle. Vessan vetämisestä n. minuutin päästä ovikello soi. Menin avaamaan koulureppu selässä. Putkimies seisoi oven takana, eikä toivottanut hyvää huomenta.
- Menit sitten vetämään vessan.
- Joo. En muistanut.
- Ykkös ja kakkoskerroksen välillä on putki tukossa, joten kaikki sun vetämä tulvi ylös kakkoskerroksen wc-pöntöstä ja nyt siellä hukutaan paskaan.
- Sori, mun pitää mennä. Koulu alkaa.
Iltapäivällä kotiin palatessa toivoin, että en enää törmää putkimieheen. Turha toivo. Kaveri poltteli pihalla tupakkaa ja mulkaisi minua vihaisesti. Moikkasin arasi ja kysäisin, miten meni. Pyysin anteeksi.
- Saatiin viemäri auki mutta olihan tuo urakka kun ei ollut edes kumihanskoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti