No Problem sir

Kerronpa tarinan elävän elämän kierrätyksestä. Laitoin nimittäin tuossa vuosi sitten syksyllä nettiin ilmoituksen, että tarjolla olis käytetty 198? telkkari. Vanha kuin mikä, toimiva, ilmaiseksi. Ainoa ehto, että hakija hoitaa kuljetuksen itse. Ja sitten aloin odottamaan puhelua.

Viikon päästä sainkin puhelun. Keskustelu käytiin englanniksi, koska soittaja ei osannut sanaakaan suomea. Hän kysyi kohteliaasti, onko tv edelleen vapaana ja olihan se. "Good, then I will come to take it, if that's allright?" Olihan se ihan oolrait. Kysyin, että minkälainen auto kaverilla on, tv oli sentään kasarimallia eli iso ja painava. "I come by buss". Ooolrait.... Ja onko sulla kaveri mukana, koska minä en tv:tä kanna. "No problem sir".

Sovittiin sitten treffit töiden jälkeen maanantai illalle. Kaveri odotti minua rappukäytävässä, semmoinen vanttera, 170 cm yönmusta mies. Mielessä välähti hetki parinkymmenen vuoden takaa kun viisivuotias esikoinen meni avaamaan ovea ja totesi senegalilaiselle taulukauppiaalle: "Miten sinä olet noin musta?" Kauppias vastasi lyhyesti: "Minä musta, sinä valkoinen". Sen sijaan että olisin ihmetellyt tilannetta kuin lapsi, kättelin miestä ja opastin varastoon. Tv oli kanahäkkikopissa.

Sen verran sentään autoin, että saimme kaksissa miehin riehuttua tv:n pihalle ahtaasta varastosta. Katselin hetken vähän ymmälläni että mitä nyt, kun mies laittoi päähänsä paksun villapipon ja pyysi, että laittaisin telkkarin hänen päänsä päälle kuvaruutu päälakea vasten. "Can You manage?" "No problem".
Tempaistiin sitten töllötin kaverille pään päälle. Heti kun mies sai kantamuksesta tukevan otteen, hän lähti kävelemään reippaasti kohti bussipysäkkiä. "Are You allright?" huusin vielä perään. "No problem sir!" hän vastasi iloisesti ja paineli eteenpäin tv pään päällä keikkuen. Tumma mies katosi tummenevaan iltaan.

Kohtaamisesta tuli mukava mieli. Töllö sai uuden kodin ja hakija oli selkeästi iloinen saamastaan kierrätyskamasta. Näin tämän maailman pitäisi toimia. Yhdessä kierrättäen.