maanantai 11. tammikuuta 2016

David Bowie (1947 - 2016)


Bowie on kuollut, kauan eläköön Bowie.

On aina pysäyttävää huomata elämän rajallisuus ja se, ettei kukaan elä ikuisesti. Jopa suuret tähdet ovat vain kuolevaisia. David Bowie kuoli tänään kuudenkymmenenyhdeksän vuoden iässä.

En voi sanoa olevani fanaattinen Bowie-fani, mutta kyllä hänen musiikillaan on ollut vaikutusta myös minun elämään. Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui 80-luvun alussa, kun musiikkivideot tekivät tuloaan. Bowien omituisesti popahtava Ashes to Ashes ja siihen tehty mystinen video olivat jotain uutta ja ihmeellistä. Ashes to Ashes on edelleen minulle Bowien tuotannosta SE biisi.



1983 Bowie uudistui ja räjäytti kaupallisen potin Let’s Dance –albumilla.  Musiikki oli tuoretta, melodista ja koukuttavaa. Vaikka nimibiisi ei meikäläiselle heti kolahtanutkaan, se hiipi salakavalasti alitajuntaan ja jäi sinne. Helpommat palat Modern Love ja China Girl upposivat heti. Vastikää aloittanut MTV (Music Television) pyöritti videoita tiuhaan tahtiin ja elokuva Cat People nosti Bowien leffaan tekemän tunnusbiisin hitiksi. Seuraavana vuonna julkaistu Tonight jatkoi siitä, mihin Let’s Dance jäi.



Bowien näyttelijäurasta meikäläiselle tärkeimmät ovat myös 80-luvun tuotanto. 1983 elokuvassa Verenjano Bowie näytteli iätöntä vampyyria aisaparinaan Catherine Deneuve. Rikkaat Manhattanin verenimijät etsivät parannuskeinoa Bowien hahmon nopealle ikääntymiselle. Bowie on kuin luotu oudon kalvakkaaksi, cooliksi vampyyriksi. Ehkä hän olikin sellainen. Kauhu oli kasariteineille in, joten myös allekirjoittanut kuului elokuvan kohdeyleisöön. 



Samana vuonna ilmestynyt sotadraama Merry Christmas, Mr. Lawrence on yksi kaikkien aikojen parhaita genressään. Toisen maailmansodan aikana Kaakkois-Aasiassa sijaitsevalle japanilaisten keskitysleirille ilmestyy brittisotilas, joka sekoittaa leirin rutiinit ja japanilaisen leirikomentajan pään. Labyrintissä (1986) Bowie näyttelee peikkokuningasta, joka rakastuu Sarah –nimiseen tyttöön (Jennifer Connelly). Lähinnä perheen pienemmille hankittu VHS-leffa oli koko kasarin kovassa katselussa. 



Vasta vanhemmiten olen tajunnut, miten suuri vaikutus Bowien tuotannolla on ollut länsimaiselle populaarikulttuurille. Alkuaikojen Space Oddity, Young Americans, Starman jne. ovat aikamme klassista musiikkia. Melkein jokainen tuntee kappaleet mutta ehkä harvempi nuori tulee ajatelleeksi, kuka on artisti. Samoin kuin et ajattele vanhoja mestareita kuullessasi sinfoniaklassikoita. Bowien musiikkia kuulee mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Törmäsin tähän mm. kun kävin kotimaisen Club for Fiven konsertissa ja ihastelin heidän versiotaan Life on Mars? –kappaleesta. Tämähän on Bowieta! Loistavaa!




Kiitos taiteestasi ja Rest in peace David Robert Jones


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti